elo 202016
 
 20. elokuuta 2016  Jefu

Kuluneen viikonlopun lauantai vierähti vauhdikkaasti U9/U11/U13/U15-juniorien jenkkifutiksen parissa. Espoo Wolverines järjesti ensimmöisen oman turnauksensa kymmeneen vuoteen Keski-Espoon Urheilupuistossa ja puitteet järjestelyineen olivatkin mitä parhaimmat. Oman lisämausteensa päivän peleihin toi oman paikallisen seurani eli Lohja Lionsin juniorien esiintymiset ensimmäisissä oikeissa peleissäään. Tosin pojalleni turnaus oli jo toinen Espoo Wolverinesin U11-joukkueen riveissä, mutta seuramme ensikertalaisia nähtiin niin Espoo Wolverinesin kuin Turku Trojansinkin U13-joukkueissa. Juniorien vierailut muiden seurojen joukkueissa onnistuivat paitsi vastaanottavien seurojen ystävällisellä avustuksella niin myös lajiliiton fiksun ja joustavan juniorilisenssipolitiikan myötä. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös alle 12-vuotiaiden vapaalisenssimahdollisuus (maksuton), mikäli juniorilla on jokin muu voimassaoleva lajilisenssi (esim. jalkapallo, salibandy jne.).

image1-2

Turnaus sujui Lionsin junioreilta mallikkaasti ja viimeistään toiseen otteluun mennessä ensikertalaistenkin jännitys oli karissut ja niinpä nähtiinkin useita komeita taklauksia. Toki kehityskohteitakin pistin merkille ja välitän havaintoni junnujen valmennukselle. Vaikka U9/U11/U13-juniorien kohdalla peleissä tärkeintä on pelin itsensä oppiminen eikä lopputuloksellakaan ole juuri merkitystä, niin kyllähän se mukavalta tuntuu kun pojan joukkue voittaa molemmat omat tiukat pelinsä upean taistelun jälkeen. Vielä kun päivän päätteeksi oma jälkikasvu palkittiin joukkueen pelaajien itsensä valitsemana tsempparipalkinnolla (iso kassillinen kaikenlaista ”mässyä”), niin oli oikein mukava tehdä kotimatkaa omista jalkavaivoista huolimatta. Loistava päivä!

elo 192016
 
 19. elokuuta 2016  Jefu, Sekalaiset

Kevyt hölkkälenkki koitui toipuvan akillesjänteen kohtaloksi 2,5km:n kohdalla – Ikävän tuttu paukahdus ja ruoskan isku pohjelihakseen viestitti, että haaveet pelikentille palaamisesta vuoden vaihteessa sai heittää romukoppaan. Magneettikuvaus vahvisti tapahtuneen ja tie veisi tällä kertaa leikkauspöydälle. Kipsaamalla paranneltu jänne kesti siis n. 5,5 kuukautta. Kevyt hölkkälupa oli saatu jo kuukautta aiemmin, joten kaiken piti periaatteessa olla kunnossa, vaan eipä ollutkaan.

Ortopedin tussihahmotelma ennen leikkaussaliin siirtymistä

Ortopedin tussihahmotelma ennen leikkaussaliin siirtymistä

Löydökset leikkauspöydällä kertoivat ettei jalka olisi tullut koskaan kuntoon vaan jänne olisi leikanneen ortopedin mukaan katkennut viimeistään kuukauden päästä suuremmassa rasituksessa. Syy tähän olisi ollut se, ettei jänteessä aiemman katkeamiskohdan alapuolella ollut minkäänlaista liikkuvuutta jänteen ollessa käytännössä yhtäpuuta muun jalan kanssa. Jänne oli siis ko. alueelta kasvanut tukevasti kiinni ympäröiviin kudoksiin. Kaikki rasitus ja venytys oli kohdistunut juurikin repeämäkohtaan ja sen yläpuoliseen osaan. Noh, eipä ihme että jalka tuntui koko ajan jäykältä ja petti. Syynä tähän kaikkeen oli pitkä kipsihoito ilman mobilisaatiota. Väärä hoitovalinta alunperin ja näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että jalka olisi sittenkin pitänyt leikata heti maaliskuussa.
Paluu sauvakävelyyn on siis tosiasia. Tällä kertaa tosin pidemmän kaavan kautta. Uusintarepeämän korjauksen yhteydessä vanha arpikudos ja kiinnikkeet poistettiin, joka tarkoitti myös sitä ettei jänteiden päitä saatu enää suoraan yhteen vaan jouduttiin turvautumaan polven alueelta napsaistuun hamstring-jännesiirteeseen. Siirteen käyttö tarkoittaa myös kuukautta pidempää toipumisaikaa ”perinteiseen” leikkaukseen verrattuna, joten seuraavat 10 viikkoa kuljetaan kepein varaamatta minkäänlaista painoa leikatulle jalalle ensimmäiseen 6 viikkoon. Tämän jälkeen seuraavat 4 viikkoa kuluu puolivarauksella ja vasta sitten vuorossa on 2 viikon kepitön aika täysivarauksella. Jalka ei onneksi ole kipsattuna vaan käytössä on aiemmaltakin kerralta tuttu ja omaksi jäänyt Walker-kävelyortoosi. Nilkkaa saa ja tulee liikutella päivittäin useampaankin otteeseen heti leikkauspäivästä lähtien.
Omat kengät molemmissa jaloissa siintää siis vasta kaukana 12 viikon päässä ja rehellisyyden nimessä on hyväksyttävä tosiseikka, että pallopelit on pelattu. Pelikentille ei ole enää asiaa kuin ketjujengissä tai tuomarin roolissa, tuli nimittäin moinen kurssi suoritettua keväällä.

heinä 152016
 
 15. heinäkuuta 2016  Jefu

Lohja Lions etsii tällä hetkellä lisää junioreja lähes kaikkiin ikäryhmiin. Mukaan pääsee vaivatta saapumalla suoraan harjoituksiin, jossa voi kokeilua varten lainata seuran varusteita vastikkeetta. Omia suositeltavia varusteita ovat nappikset ja hammassuojat.

Jefu_Junnut_flyer_Small

touko 302016
 
 30. toukokuuta 2016  Jefu, Sekalaiset

Tämän viikon perjantaina tulee tasan 3 kuukautta epäonnisesta vammautumisesta urheilun parissa. Vakuutusyhtiö pesi kätensä korvauksista ensimmäistä hoitokertaa lukuunottamatta, joten jatkokulut niin ortopedin kuin fysioterapeutinkin osalta jäävät omalle kontolle. Leikkaukseen ei onneksi tarvinnut turvautua vaan hoitomuodoksi valikoitui ns. konservaatinen hoitolinja. Hoitomuodon puolesta puhui se seikka, että lääkärin tutkimukset ja toimenpiteet käynnistyivät jo tunnin kuluttua vamman sattumisesta eikä jänteiden päät ehtineet erkanemaan toisistaan liikaa vaan osuivat nätisti kohdilleen ns. ekvinus-asennossa (ballerina-asento), johon jalka kipsattiinkin. Vain kaksi tuntia vammautumisesta jalka oli jo kipsissä ja mies matkalla kotia kohti. Miinuksena konservatiivisessa hoitomuodossa on korkeampi riski uudelleen katkeamiseen toipumisjakson aikana.

Ensimmäinen neljä viikkoa vietettiin jalka kipsattuna ja tästä seuraavat neljä viikkoa yötäpäivää ns. Walkerin (kävelyortoosi) kanssa. Kepit jäivät pois jo toisena päivänä Walkerin käyttöönotosta. Walkerin kanssa käytettiin useampaa kantakorotuspalaa (3kpl), joita vähennettiin viikon välein tarkoituksena päästä normaaliin 90-asteen asentoon. Perusasentoon pääsyn jälkeen varmisteltiin vielä tovi ja takaisin normaalin kengän käyttöön päästiin 8 viikon jälkeen vammautumisesta. Kantakorotuksia ei omalla kohdalla ole tarvinnut käyttää normikengässä enää ollenkaan.

Kuntoutuksessa on viikosta 4 lähtien noudatettu fysioterapeutilta saatua kuntoutusohjelmaa, johon tällä hetkellä kuuluvat maltilliset kahden jalan pohjenousut ja erilaiset venytykset. Nestettä eli turvotusta on tähän mennessä ollut polven alapuolella melkoisesti, mutta aivan viimeaikoina tämä on ollut vähenemään päin lihaspumpun aktivoituessa pikkuhiljaa. Kävely paljain jaloin ja lättäpohjaisin tennarein onnistuu jo melko normaalisti, joskin päivästä riippuen pohkeen ja jänteen kiristyksen esiintyessä kävelystä muodostuu hieman ontuvaa. Sairauslomalla jalkaa paranneltiin 2,5 kuukautta ja työhönpaluu on toistaiseksi sujunut hyvin, tosin päivittäinen turvakenkien käyttö töissä aiheutti toipumiselle takapakkia, näiden liiallisen kantakorotuksen ansiosta, ja akillesjänteen seutu jäykistyi selvästi viikon jälkeen. Paluu omiin kenkiin auttoi ja kävely onnistuu jälleen paremmin. Portaissa on oltava erityisen varovainen ja astuttava askelmalle koko jalalla. Alaspäin pääsee oikeastaan vain lievässä sivuasennossa sillä pohkeessa ei vielä ole tarpeeksi venyvyyttä eikä varsinkaan voimaa ottaa päkiällä vastaan. Pohjelihas on heikko, tosin niin on akillesjännekin, joten maltti on valttia vielä pitkään.

Muutaman päivän päästä on ns. ”3 kk:n kontrolli” ortopedin pakeilla ja tuolloin kuulen lisää toipumisen jatkoaikatauluista. Oletettavasti ensimmäisiä hölkkäaskelia päässee kokeilemaan 5-6kk:n eli elo-syyskuun tietämillä. Toistaiseksi toipuminen on sujunut suunnitellusti eikä takapakkeja ole tullut. Toivottavasti ei tulekaan. Erityisen tyytyväinen olen ollut Dextran urheiluklinikan toimintaan. Hoitava ortopedi (Mikko Kirjavainen) kävi hoidon alkuvaiheessa jokaisella fysioterapeutin hoitokerralla toteamassa toipumisen etenemisen ja antoi tarvittaessa lisäohjeet kuntoutukselle.

Login