loka 022017
 
 2. lokakuuta 2017  Sivuston ylläpito

Kuten viime vuosien päivitystahdista voi päätellä, ei aikaa ”blogin” päivittämiseen enää juurikaan ole – kiinnostuksesta puhumattakaan. Jatkossa päivityksiä ei tule senkään vertaa, eli laitetaan homma ns. pakettiin tämän viimeisen päivityksen muodossa. Kiitos ja kumarrus – vuonna 2005 innokkaasti startannut kirjoittelu päättyy näihin saatesanoihin. Sivusto jääkööt kuitenkin henkiin huolto-ohjeiden ja matkakertomusten vuoksi, sen verran niihin tullut vuosien saatossa nähtyä vaivaa 🙂

tammi 292017
 
 29. tammikuuta 2017  Jefu, Sekalaiset

Akillesvamman suhteen ollaan voiton puolella ja tällä hetkellä ollaan 4 päivää pidemmällä kuin viimeksi, joten ihan hyvältä näyttää. Kuitenkin edelliseen kertaan verrattuna, hölkälle lähteminen tässä vaiheessa on täysi mahdottomuus eli pienellä takamatkalla ollaan sen suhteen. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää korjauksen laadusta ja toteutuksesta johtuen. Normaali eläminen onnistuu kuitenkin hyvin ja töitä paiskittu jo joulukuun alusta lähtien entiseen tapaan. Puolivuotiskontrolli kolkuttelee jo ovella ja siitä myöhemmin lisää.
[edit 8.2.]
Kontrolli takana ja ihan hyvältä näyttää – kevyttä hölkkää lupailtu loppukeväälle \o/ Koipi kestää jo yhden jalan pohjenousut ja ennen ”hölkkäilyjä” pitäisikin pohjetta vahvistaa melkoisesti. Jumppaa, jumppaa…jaksaa,jaksaa ;-p

elo 202016
 
 20. elokuuta 2016  Jefu

Kuluneen viikonlopun lauantai vierähti vauhdikkaasti U9/U11/U13/U15-juniorien jenkkifutiksen parissa. Espoo Wolverines järjesti ensimmöisen oman turnauksensa kymmeneen vuoteen Keski-Espoon Urheilupuistossa ja puitteet järjestelyineen olivatkin mitä parhaimmat. Oman lisämausteensa päivän peleihin toi oman paikallisen seurani eli Lohja Lionsin juniorien esiintymiset ensimmäisissä oikeissa peleissäään. Tosin pojalleni turnaus oli jo toinen Espoo Wolverinesin U11-joukkueen riveissä, mutta seuramme ensikertalaisia nähtiin niin Espoo Wolverinesin kuin Turku Trojansinkin U13-joukkueissa. Juniorien vierailut muiden seurojen joukkueissa onnistuivat paitsi vastaanottavien seurojen ystävällisellä avustuksella niin myös lajiliiton fiksun ja joustavan juniorilisenssipolitiikan myötä. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös alle 12-vuotiaiden vapaalisenssimahdollisuus (maksuton), mikäli juniorilla on jokin muu voimassaoleva lajilisenssi (esim. jalkapallo, salibandy jne.).

image1-2

Turnaus sujui Lionsin junioreilta mallikkaasti ja viimeistään toiseen otteluun mennessä ensikertalaistenkin jännitys oli karissut ja niinpä nähtiinkin useita komeita taklauksia. Toki kehityskohteitakin pistin merkille ja välitän havaintoni junnujen valmennukselle. Vaikka U9/U11/U13-juniorien kohdalla peleissä tärkeintä on pelin itsensä oppiminen eikä lopputuloksellakaan ole juuri merkitystä, niin kyllähän se mukavalta tuntuu kun pojan joukkue voittaa molemmat omat tiukat pelinsä upean taistelun jälkeen. Vielä kun päivän päätteeksi oma jälkikasvu palkittiin joukkueen pelaajien itsensä valitsemana tsempparipalkinnolla (iso kassillinen kaikenlaista ”mässyä”), niin oli oikein mukava tehdä kotimatkaa omista jalkavaivoista huolimatta. Loistava päivä!

elo 192016
 
 19. elokuuta 2016  Jefu, Sekalaiset

Kevyt hölkkälenkki koitui toipuvan akillesjänteen kohtaloksi 2,5km:n kohdalla – Ikävän tuttu paukahdus ja ruoskan isku pohjelihakseen viestitti, että haaveet pelikentille palaamisesta vuoden vaihteessa sai heittää romukoppaan. Magneettikuvaus vahvisti tapahtuneen ja tie veisi tällä kertaa leikkauspöydälle. Kipsaamalla paranneltu jänne kesti siis n. 5,5 kuukautta. Kevyt hölkkälupa oli saatu jo kuukautta aiemmin, joten kaiken piti periaatteessa olla kunnossa, vaan eipä ollutkaan.

Ortopedin tussihahmotelma ennen leikkaussaliin siirtymistä

Ortopedin tussihahmotelma ennen leikkaussaliin siirtymistä

Löydökset leikkauspöydällä kertoivat ettei jalka olisi tullut koskaan kuntoon vaan jänne olisi leikanneen ortopedin mukaan katkennut viimeistään kuukauden päästä suuremmassa rasituksessa. Syy tähän olisi ollut se, ettei jänteessä aiemman katkeamiskohdan alapuolella ollut minkäänlaista liikkuvuutta jänteen ollessa käytännössä yhtäpuuta muun jalan kanssa. Jänne oli siis ko. alueelta kasvanut tukevasti kiinni ympäröiviin kudoksiin. Kaikki rasitus ja venytys oli kohdistunut juurikin repeämäkohtaan ja sen yläpuoliseen osaan. Noh, eipä ihme että jalka tuntui koko ajan jäykältä ja petti. Syynä tähän kaikkeen oli pitkä kipsihoito ilman mobilisaatiota. Väärä hoitovalinta alunperin ja näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että jalka olisi sittenkin pitänyt leikata heti maaliskuussa.
Paluu sauvakävelyyn on siis tosiasia. Tällä kertaa tosin pidemmän kaavan kautta. Uusintarepeämän korjauksen yhteydessä vanha arpikudos ja kiinnikkeet poistettiin, joka tarkoitti myös sitä ettei jänteiden päitä saatu enää suoraan yhteen vaan jouduttiin turvautumaan polven alueelta napsaistuun hamstring-jännesiirteeseen. Siirteen käyttö tarkoittaa myös kuukautta pidempää toipumisaikaa ”perinteiseen” leikkaukseen verrattuna, joten seuraavat 10 viikkoa kuljetaan kepein varaamatta minkäänlaista painoa leikatulle jalalle ensimmäiseen 6 viikkoon. Tämän jälkeen seuraavat 4 viikkoa kuluu puolivarauksella ja vasta sitten vuorossa on 2 viikon kepitön aika täysivarauksella. Jalka ei onneksi ole kipsattuna vaan käytössä on aiemmaltakin kerralta tuttu ja omaksi jäänyt Walker-kävelyortoosi. Nilkkaa saa ja tulee liikutella päivittäin useampaankin otteeseen heti leikkauspäivästä lähtien.
Omat kengät molemmissa jaloissa siintää siis vasta kaukana 12 viikon päässä ja rehellisyyden nimessä on hyväksyttävä tosiseikka, että pallopelit on pelattu. Pelikentille ei ole enää asiaa kuin ketjujengissä tai tuomarin roolissa, tuli nimittäin moinen kurssi suoritettua keväällä.

Login