kesä 132015
 
 13. kesäkuuta 2015  Cross Bones, Moottoripyöräily

Vaimoni lähestyvät ”pyöreät” antoivat oivallisen tekosyyn toteuttaa hänen monivuotisen, ja lähes ikuisen, haaveensa moottoripyöräkortista. Löydettyäni autokoulun, jossa korttia pääsisi ajamaan Harrikalla (Sportster 883 Superlow), niin asiassa ei ollut mitään epäselvää, vaimo keväiselle kurssille ja laskut allekirjoittaneelle. Pelko, että olisiko itse ajaminen monen kyytiläisvuoden jälkeen se ”juttu”, osoittautui turhaksi jo ensimmäisen ajotunnin jälkeen. Suurimmaksi haasteeksi kortinsaamiselle muodosti kova itsekriittisyys ja täydellisen käsittelysuorituksen hakeminen, mutta ainakaan motivaatiosta ei ollut puutetta 🙂

Työ kantoi hedelmää ja päivälleen tasan 17 vuotta myöhemmin kuin oman A-korttini myöntämispäivä, vaimoni käteen ojennettiin uusi kortti läpäistyn käsittely- ja ajokokeen merkiksi. Tokihan risukeulaakin on jo kokeiltu \o/

Neitsytmatka

syys 022014
 
 2. syyskuuta 2014  Moottoripyöräily, Tapahtumat

Käytiin kesällä nassikoiden kanssa ihastelemassa pärinää ja pauketta Lohjan keskustassa Diablos MC:n juhlistaessa 10-vuotista taivaltaan Lohjanjärven ympäriajon merkeissä. Ohessa puhelimella kuvattu video kyseisestä paraatiajosta.

Ps. Myös HD-versiot löytyvät videon asetuksista.

touko 272012
 
 27. toukokuuta 2012  Moottoripyöräily, Varusteet

Kuvan mukainen IXS Inari -takki myynnissä. Takki on varustettu Soltotex-kalvolla, joten vesisade ei paljoa haittaa…tai ainakaan pitäisi haitata, kokeiltu ei ole. Takki on ostettu tänä keväänä RM Heinolta ja ollut käytössä vain 2-3 kertaa eli uudenveroinen. Hihoissa on mukavasti pituutta vähän pitempikätisellekin. Kokonaisuutena takki kuuluu sarjaan ”loistokampe”, mutta jäi tarpeettomaksi tehtyäni melkoisen heräteostoksen Rukka Lancelotin muodossa.

Takki löytyy Lohjalta ja liikkuu tarvittaessa arkisin Pitäjänmäki-Lohja -väliä. HP.200eur

Yhteydenotot:XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX, Huom! poista puhelinnumerosta kaikki ysit.

MYYTY!

helmi 082012
 
 8. helmikuuta 2012  Moottoripyöräily, VFR VTEC, XR1200

Huomasinkin vasta nyt etten ole kommentoinut millään tavalla mennyttä vuotta moottoripyöräilymielessä, vaikka pyöräkin vaihtui viime kesän alussa. Hassua, noh ei sitä voi kaikkea muistaa.

Alkuvuosi meni oikeastaan valmistautuessa tuolloin vielä tuloillaan olevaan ajokauteen ilman pyörän vaihtoaikeita ja niinpä ajokauden alettua tuli teetettyä VFR:ään iso 48tkm:n huolto, joka maksoi maltaita. Onneksi tuolloin kalleimmat komponentit olivat suurimmaksi osaksi jo etukäteen ostettuna, joten huoltolasku jäi sillä kerralla listahintaa pienemmäksi. Kauaa en ehtinyt huollon tuloksista nauttia kun päätin melko yllättäin vaihtaa VFR:n HD XR1200:een, hyvän yksilön osuttua eteen. Itse kaupankäynti oli väärinkäsitysten sävyttämä, ostopaikkana toimineen Bikeworldin myyntipäällikön sekoillessa jo kertaalleen sovitun välirahan suuruuden kanssa. Lopputulos oli kuitenkin asiakastakin tyydyttävä ja aikanaan kauppaan kuulunut uusi eturengaskin saatiin asennetuksi paikalleen. Kyseisen renkaan saamisessa liikkeeseen oli hieman ongelmia tämän erikoisen tuumakoon vuoksi ja mm. Pärnun reissu jouduttiin tekemään melko kaljulla kumilla.

”Miksi HD?”, ”Kuinka nyt tuommoiseen vaihdoit?” ja ”Oliko tuo nyt ihan järkivaihto?” olivat kysymyksiä joihin jouduin useampaankin kertaan viime vuoden aikana vastaamaan. Kysymyksiä ja arvostelevia kommentteja tuli sellaisiltakin ”puolitutuilta” tahoilta, että en voi kuin ihmetellä mielipiteen jakamisen tarvetta. Noh, ilmeisesti HD jakaa mielipiteitä jo niin periaatteellisella tasolla, että vaihto japanilaisesta sport tourerista amerikkalaiseen patarautaan tuntuu yhdestä jos toisestakin oudolle. Mene ja tiedä, ainakin tankilla riittää juttuseuraa ”omiksi tarpeiksi” aikaisempaa enemmän. Joka tapauksessa VFR oli ja on hyvä pyörä, siitä ei pääse mihinkään. Siitä huolimatta vaihto HD:hen ei harmita…ei sitten yhtään. Viime vuodet moottoripyöräilyn suhteen ovat olleet kilometreissä mitattuna laskusuhdanteisia, joten ajohetken fiiliksen ja tunnelman merkitys on kasvanut toiseen potenssiin. VFR oli ja on käytökseltään niin yllätyksetön, hajuton ja osittain myös mauton, vaikka V-moottorillinen onkin (rivikoneiset ompelukoneet eivät ole meikäläistä varten), että suurimmat ”kiksit” tulivat vääntämällä ns. tuppi nurin mutkapätkillä. Tilalle tarvittiin jotain mikä tarjoaisi roppakaupalla sitä moottoripyöräilyn peruselementtiä, tuulen tuiverrusta ja nautintoa ilman jatkuvaa kortin (ja hengen) menettämisen pelkoa. Muutama vuosi tuli kuolattua noiden amerikan valmisteiden perään, joten oman hankinta oli loppupeleissä vain ajan kysymys. Harkinnassa oli jopa vanhemman (jokin kihveli tms. 70-luvulta) projektipyörän hankinta, mutta ajan kuluessa ennen silmään niin ruma XR alkoikin tuntumaan varsin puoleensa vetävältä vaihtoehdolta. Ajatus kunnon jarruilla ja kallistusvaroilla varustetusta uudehkosta harrikasta tuntui sen verran härskiltä, että makusteltuani asiaa ja lopulta törmättyäni moiseen liikkeessä, valinta oli selvä. Enkä sitäpaitsi vielä osannut kuvitella itseäni custom-asusteissa aivan perinteisen, vaikka hienoja laitteita ovatkin, HD:n puikkoihin…Fat-Bob:a lukuunottamatta, joka oli selkeästi ulkona budjetista.

XR on yllättänyt positiivisesti monessakin mielessä. Tehoa löytyy varsin mukavasti ja mutkiin voi halutessaan/tarvittaessa kallistaa huolella. Pyörän alusta ei valitettavasti ole sieltä parhaimmasta päästä, mikä nyt oli odotettavissakin, ja suitsii kovimmat vauhdit pois…mikä puolestaan ei ole huono asia. Pyörällä on kuitenkin mukava cruisailla hissuksiin, vaikka ”kortti pois”-vauhdilla pystyy pyörää mutkiin paiskomaankin, ja nautiskella tämän HD:lle tyypillisistä äänistä, joskaan aivan BigTwinien äänimaailmaan ei Sporalla pääse. Suurin ongelma pyörän kanssa on sen kuljetuskapasiteetti vakiona, jonka tosin ratkaisin omatekoisilla laukkuraudoilla ja irroitettavilla kangaslaukuilla, ja kaksipäällä ajaminen, jolloin takapään jousitus alkaa antautumaan. Parannusta tähän on tosin tulossa paremmilla iskareilla, mutta siitä joskus myöhemmin lisää. Pyörän pienehköksikin moitittu 13,3 litran tankki ei sen sijaan ole ainakaan vielä osoittautunut hankalaksi keskikulutuksen pyöriessä 5 litran pinnassa kovemmassakin ajossa. Moottoritieajossa kuudesvaihde ei kuitenkaan olisi yhtään liikaa, mutta nykyiselläkin viidellä pärjää vallan mainiosti vaikka tottuneesti yritän sitä viimeistä VFR:n peruina aina hakea.

Yhteenvetona: Ajamisen fiilispuoli kasvoi riittävästi ja hommassa on enemmän ”perusmoottoripyöräilyn” -meininkiä pystyine ajoasentoineen ja hieman kirvellä veistettyine yksityiskohtineen…juuri sitä ”särmää” mitä kaipasinkin. Olihan VFR täysine laukkusarjoineen, suojaavine katteineen erittäin mukava ja järkevä reissupyörä kaksi päällä, mutta eihän moottoripyörää pidä ostaa pelkin järkiperustein tai satunnaisen kyytiläisen tarpeita ajatellen, vaan tunteella ja kuskin tarpeet huomioiden. Ja aika vähissä nuo pitkät reissut ovat viime vuosina olleet. Kilometrejä ei viime vuodelle kertynyt juurikaan 5tkm:ä enempää, mutta mitäpä tuosta, ainakin ne olivat nautinnollisia ja vain se merkitsee. Tällä hetkellä ei ole vaikeuksia uskoa ”porttiteorian” olemassaoloon ja ehkäpä tämäkin ukko nähdään vielä sen perinteisen HD:n puikoissa. Pitänee ilmeisesti aloittaa parran kasvatus, niin ehtisi meikäläisen kasvutahdilla oikea-aikaisesti tarvittaviin mittoihin :-p

touko 052011
 
 5. toukokuuta 2011  Moottoripyöräily

Seuraavassa likipitäen uunituoretta tietoutta valveutuneelle mp-harrastajalle. Nimittäin Liikennevakuutuskeskuksen alainen Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta VALT julkaisut eilen 4.5.2011 uuden raportin moottoripyöräonnettomuuksista aikavälillä 2006-2009. Raportissa tarkastellaan onnettomuuksia, joissa on ollut mukana moottoripyörä tai kevytmoottoripyörä. Aineistoina raportissa on käytetty liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimia onnettomuuksia, lakisääteisestä liikennevakuutuksesta korvattuja vahinkoja sekä tietoja Liikennevakuutuskeskuksen korvaamista vakuuttamattomien ajoneuvojen aiheuttamista vahingoista.

Ajattelemisen aihetta kypärän sisään voit ladata täältä.

huhti 172011
 
 17. huhtikuuta 2011  Moottoripyöräily, VFR VTEC

…tai no, avaus ja ”avaus” jos ajomäärällä ei ole väliä. Nimittäin kaivoin hopeanuolen tallista ja hurautin korttelin ympäri tärkeimpinä ajovarusteina kypärä ja Lidl:n kirkuvan vihreät puutarhakengät, sointuivat kohtuullisen hienosti rönttihommissa käyttämiini maastohousuihin, hehe. Jos sitä ennen seuraavaa ajokertaa vaihtaisi öljyt, tarkistaisi rengaspaineet ja pesisi pyörän, eikä kunnon ajovarustuskaan olisi yhtään pahitteeksi.

maalis 202011
 
 20. maaliskuuta 2011  Moottoripyöräily, Varusteet

Jotkin firmat osaavat tehdä systeemeistään toimivia, toiset taas ei. Garmin kuuluu ehdottomasti näihin jälkimmäisiin. Päivitin nimittäin viikonloppuna appiukon TomTom -navigaattorin softiensa ja karttojen osalta. Pienen alkukangistelun jälkeen em. softat ja harrastelijoiden tekemät valvontakameratietokannatkin upposivat kuin vettä vain. Moisesta helppoudesta sokaistuneena päätin päivittää omaan Garminiini uudet kartat, sillä ovathan laitteessa majailevat jo pari vuotta vanhat.

Syntax Error ja ketutusmaksimus!! Garminin ”loistava” logiikka tiputti haaveilijan melko pian takaisin maan pinnalle ja tuskaisat muistot palasivat mieleen. Tällä kertaa ongelmia ei tosin aiheuttanut tietämyskoneen tilan vähyys vaan yllättäen itsensä navigaattorin. Asennusohjelma on yhtä fiksu kuin aikaisemminkin eikä osaa mm. poistaa vanhaa karttapakettia laitteen muistista automaattisesti uutta karttapakettia asentaessa. Eikun tilaa keksimään…ja ei hemmetti, seuraava havainto on ettei koko euroopan kartat mahdu laitteen sisäiseen muistiin vaan Islanti, Turkki ja muutama muu maa jossa tuskin tulen käymään, oli tiputettava pois. Eikä tässä kaikki; karttojen imurointi ja laitteeseen siirto vei useita ja vielä kerran useita tunteja. Hidasta, surkeaa ja kokonaisuutena helvetin masentava kokemus Garminilta, taas kerran. Jos TomTomin Rider olisi oikeasti varteenotettava vaihtoehto Zumolle niin vaihtaisin siihen. Garmin osaa toteuttaa laitteen kuorineen ja varusteineen vallan mainiosti, mutta softasta nuo eivät tajua yhtään mitään PISTE

maalis 152011
 
 15. maaliskuuta 2011  Moottoripyöräily, Tapahtumat

Viime vuoden tammikuussa kirjoittelin VFR1200:n VIP-lanseeraustilaisuudesta Espoon Bikeworldissa. Muistelen myyntitykin luvanneen kutsukirjeessään, että tilaisuuteen ennakkoon ilmoittautuneille, ja paikalle saapuneille, varataan ja ilmoitetaan aika, jolloin voi tuolloin uuden pyörän koeajaa. Noh, paskapuheiksi jäi markkinamiesten höpinät ja mitään kutsua saapua koeajolle tiettyyn aikaan koskaan kuulunut. Ei sillä, että olisin hirveästi kaivannut, mutta tulipahan äkkiseltään mieleen 🙂

syys 232010
 
 23. syyskuuta 2010  Moottoripyöräily, VFR VTEC

…tai sitten ei. Nimittäin pyörän akku on ajon puutteessa päässyt tyhjentymään niin paljon ettei pyörä jaksa edes luvata kunnolla. Melkoisia virtasyöppöjä nämä nykypyörät ajonestoineen päivineen. Eipä muuta kuin Optimate kiinni ja uusi yritys huomenna jos sää sallii.

heinä 262010
 
 26. heinäkuuta 2010  Moottoripyöräily

Tämä kesä tuntuu noudattelevan ajomääräkertymältään viime kesän kaavaa, pyörän seistessä pääsääntöisesti tallissa. Muuta ohjelmaa on riittänyt yllättävänkin paljon eikä viimeaikaiset helteet ole innostaneet vetämään ajovarusteita niskaan, jopa shortsit ovat tuntuneet tuskastuttavan kuumalta asusteelta.

Kieltämättä nämä pari viimeistä kesää ovat pistäneet miettimään omien ajojen anatomiaa; työmatkoja ruuhkissa ja pikaisia pyrähdyksiä lähinurkille. Vähemmästä pitäisi saada enemmän, joten siirtyminen nopeasta (lue: allekirjoittaneelle liiankin nopeasta) matkaohjuksesta enemmän fiilistelyhenkiseen tullee jossain kohtaa ajankohtaiseksi. Eräät ison rapakon takana kasatut puolivalmisteet ovat viime aikoina aiheuttaneet jonkinlaista kuumeenpoikaista, joten lienee viisainta odotella kohtauksen laantumista.

Login