Aihearkisto: VFR VTEC

VFR 800 VTEC:iin liittyvät artikkelit; korjaukset, huollot, asennukset jne.

Yhteenveto MP-vuodesta 2011

Huomasinkin vasta nyt etten ole kommentoinut millään tavalla mennyttä vuotta moottoripyöräilymielessä, vaikka pyöräkin vaihtui viime kesän alussa. Hassua, noh ei sitä voi kaikkea muistaa.

Alkuvuosi meni oikeastaan valmistautuessa tuolloin vielä tuloillaan olevaan ajokauteen ilman pyörän vaihtoaikeita ja niinpä ajokauden alettua tuli teetettyä VFR:ään iso 48tkm:n huolto, joka maksoi maltaita. Onneksi tuolloin kalleimmat komponentit olivat suurimmaksi osaksi jo etukäteen ostettuna, joten huoltolasku jäi sillä kerralla listahintaa pienemmäksi. Kauaa en ehtinyt huollon tuloksista nauttia kun päätin melko yllättäin vaihtaa VFR:n HD XR1200:een, hyvän yksilön osuttua eteen. Itse kaupankäynti oli väärinkäsitysten sävyttämä, ostopaikkana toimineen Bikeworldin myyntipäällikön sekoillessa jo kertaalleen sovitun välirahan suuruuden kanssa. Lopputulos oli kuitenkin asiakastakin tyydyttävä ja aikanaan kauppaan kuulunut uusi eturengaskin saatiin asennetuksi paikalleen. Kyseisen renkaan saamisessa liikkeeseen oli hieman ongelmia tämän erikoisen tuumakoon vuoksi ja mm. Pärnun reissu jouduttiin tekemään melko kaljulla kumilla.

”Miksi HD?”, ”Kuinka nyt tuommoiseen vaihdoit?” ja ”Oliko tuo nyt ihan järkivaihto?” olivat kysymyksiä joihin jouduin useampaankin kertaan viime vuoden aikana vastaamaan. Kysymyksiä ja arvostelevia kommentteja tuli sellaisiltakin ”puolitutuilta” tahoilta, että en voi kuin ihmetellä mielipiteen jakamisen tarvetta. Noh, ilmeisesti HD jakaa mielipiteitä jo niin periaatteellisella tasolla, että vaihto japanilaisesta sport tourerista amerikkalaiseen patarautaan tuntuu yhdestä jos toisestakin oudolle. Mene ja tiedä, ainakin tankilla riittää juttuseuraa ”omiksi tarpeiksi” aikaisempaa enemmän. Joka tapauksessa VFR oli ja on hyvä pyörä, siitä ei pääse mihinkään. Siitä huolimatta vaihto HD:hen ei harmita…ei sitten yhtään. Viime vuodet moottoripyöräilyn suhteen ovat olleet kilometreissä mitattuna laskusuhdanteisia, joten ajohetken fiiliksen ja tunnelman merkitys on kasvanut toiseen potenssiin. VFR oli ja on käytökseltään niin yllätyksetön, hajuton ja osittain myös mauton, vaikka V-moottorillinen onkin (rivikoneiset ompelukoneet eivät ole meikäläistä varten), että suurimmat ”kiksit” tulivat vääntämällä ns. tuppi nurin mutkapätkillä. Tilalle tarvittiin jotain mikä tarjoaisi roppakaupalla sitä moottoripyöräilyn peruselementtiä, tuulen tuiverrusta ja nautintoa ilman jatkuvaa kortin (ja hengen) menettämisen pelkoa. Muutama vuosi tuli kuolattua noiden amerikan valmisteiden perään, joten oman hankinta oli loppupeleissä vain ajan kysymys. Harkinnassa oli jopa vanhemman (jokin kihveli tms. 70-luvulta) projektipyörän hankinta, mutta ajan kuluessa ennen silmään niin ruma XR alkoikin tuntumaan varsin puoleensa vetävältä vaihtoehdolta. Ajatus kunnon jarruilla ja kallistusvaroilla varustetusta uudehkosta harrikasta tuntui sen verran härskiltä, että makusteltuani asiaa ja lopulta törmättyäni moiseen liikkeessä, valinta oli selvä. Enkä sitäpaitsi vielä osannut kuvitella itseäni custom-asusteissa aivan perinteisen, vaikka hienoja laitteita ovatkin, HD:n puikkoihin…Fat-Bob:a lukuunottamatta, joka oli selkeästi ulkona budjetista.

XR on yllättänyt positiivisesti monessakin mielessä. Tehoa löytyy varsin mukavasti ja mutkiin voi halutessaan/tarvittaessa kallistaa huolella. Pyörän alusta ei valitettavasti ole sieltä parhaimmasta päästä, mikä nyt oli odotettavissakin, ja suitsii kovimmat vauhdit pois…mikä puolestaan ei ole huono asia. Pyörällä on kuitenkin mukava cruisailla hissuksiin, vaikka ”kortti pois”-vauhdilla pystyy pyörää mutkiin paiskomaankin, ja nautiskella tämän HD:lle tyypillisistä äänistä, joskaan aivan BigTwinien äänimaailmaan ei Sporalla pääse. Suurin ongelma pyörän kanssa on sen kuljetuskapasiteetti vakiona, jonka tosin ratkaisin omatekoisilla laukkuraudoilla ja irroitettavilla kangaslaukuilla, ja kaksipäällä ajaminen, jolloin takapään jousitus alkaa antautumaan. Parannusta tähän on tosin tulossa paremmilla iskareilla, mutta siitä joskus myöhemmin lisää. Pyörän pienehköksikin moitittu 13,3 litran tankki ei sen sijaan ole ainakaan vielä osoittautunut hankalaksi keskikulutuksen pyöriessä 5 litran pinnassa kovemmassakin ajossa. Moottoritieajossa kuudesvaihde ei kuitenkaan olisi yhtään liikaa, mutta nykyiselläkin viidellä pärjää vallan mainiosti vaikka tottuneesti yritän sitä viimeistä VFR:n peruina aina hakea.

Yhteenvetona: Ajamisen fiilispuoli kasvoi riittävästi ja hommassa on enemmän ”perusmoottoripyöräilyn” -meininkiä pystyine ajoasentoineen ja hieman kirvellä veistettyine yksityiskohtineen…juuri sitä ”särmää” mitä kaipasinkin. Olihan VFR täysine laukkusarjoineen, suojaavine katteineen erittäin mukava ja järkevä reissupyörä kaksi päällä, mutta eihän moottoripyörää pidä ostaa pelkin järkiperustein tai satunnaisen kyytiläisen tarpeita ajatellen, vaan tunteella ja kuskin tarpeet huomioiden. Ja aika vähissä nuo pitkät reissut ovat viime vuosina olleet. Kilometrejä ei viime vuodelle kertynyt juurikaan 5tkm:ä enempää, mutta mitäpä tuosta, ainakin ne olivat nautinnollisia ja vain se merkitsee. Tällä hetkellä ei ole vaikeuksia uskoa ”porttiteorian” olemassaoloon ja ehkäpä tämäkin ukko nähdään vielä sen perinteisen HD:n puikoissa. Pitänee ilmeisesti aloittaa parran kasvatus, niin ehtisi meikäläisen kasvutahdilla oikea-aikaisesti tarvittaviin mittoihin :-p

48005km; VFR:n määräaikaishuoltoa

Iso huolto on vihdoinkin pois päiväjärjestyksestä. VFR sai sisäänsä uudet tulpat ja muuta peruskauraa. Hintaa keikalle kertyi JV-Motorsportilla huimat 591 euroa vaikka iridium -tulpat (Brandtilla yli 30eur/kpl) ja ilmansuodatin olivat aiemmin ostettuina omasta takaa.

Tällä kertaa huollolle on annettava pyyhkeitä hutiloinnista, sillä kotiinpäästyäni kaapelien ja letkujen vetoja oli korjattava roppakaupalla näiden ollessa puristuksissa tai muuten poissa kiinnikkeistään. Lisäksi akun suojakannen kiinnikenasta oli hajonnut kovakouraisen käsittelyn seurauksena ja öljyäkin on koneessa selvästi yli ylärajan. Eipä irrallaan olevasta katalysaattorin pellistäkään mainittu mitään.

Enää eturengas vaihtoon, niin Vahvero on TipTop -kunnossa kesän suhailuja varten.

Ajokauden avaus

…tai no, avaus ja ”avaus” jos ajomäärällä ei ole väliä. Nimittäin kaivoin hopeanuolen tallista ja hurautin korttelin ympäri tärkeimpinä ajovarusteina kypärä ja Lidl:n kirkuvan vihreät puutarhakengät, sointuivat kohtuullisen hienosti rönttihommissa käyttämiini maastohousuihin, hehe. Jos sitä ennen seuraavaa ajokertaa vaihtaisi öljyt, tarkistaisi rengaspaineet ja pesisi pyörän, eikä kunnon ajovarustuskaan olisi yhtään pahitteeksi.

Kuivempaa keliä odotellessa

Kuluvan pääsiäisen aikana liikenteestä bongatut moottoripyörät herättelivät allekirjoittaneenkin ajohaluja siinä määrin, että VFR:n huoltopuuhiin oli ryhdyttävä. Öljyjen lisäksi tuli samalla vaihdettua etujarrupalatkin, vaikka olisihan noilla vanhoilla vielä sen 6tkm ajanut helpostikin. Jotenkin sitä on itse omaksunut tyylin, jossa osat vaihdetaan hyvissä ajoin eikä vasta sitten kun ovat ihan finaalissa.

Suurin urakka tuli kuitenkin tehtyä lapion varressa, sillä autotallin edustalle oli kertynyt melkoisen massiivinen määrä lunta ja jäätä estäen kaiken näköisen kulun tallin suuntaan. Jonkin aikaa lapiota ja rautakankea oli heiluteltava ennen kuin reilun metrin levyinen ränni ajoluiskasta aukesi. Nyt tarvitaan enää vähän kuivempaa keliä niin ajokauden avaus toteutuu. Eli kaikki on valmista kesän rientoja varten.

P.s. Eikä varmastikaan jäänyt kevään tulo allekirjoittaneelle naapureiltakaan huomaamatta…sen verran iloisesti messuaa V4 12000 rpm:n kohdalla 😀