helmi 082012
 
 8. helmikuuta 2012  Moottoripyöräily, VFR VTEC, XR1200

Huomasinkin vasta nyt etten ole kommentoinut millään tavalla mennyttä vuotta moottoripyöräilymielessä, vaikka pyöräkin vaihtui viime kesän alussa. Hassua, noh ei sitä voi kaikkea muistaa.

Alkuvuosi meni oikeastaan valmistautuessa tuolloin vielä tuloillaan olevaan ajokauteen ilman pyörän vaihtoaikeita ja niinpä ajokauden alettua tuli teetettyä VFR:ään iso 48tkm:n huolto, joka maksoi maltaita. Onneksi tuolloin kalleimmat komponentit olivat suurimmaksi osaksi jo etukäteen ostettuna, joten huoltolasku jäi sillä kerralla listahintaa pienemmäksi. Kauaa en ehtinyt huollon tuloksista nauttia kun päätin melko yllättäin vaihtaa VFR:n HD XR1200:een, hyvän yksilön osuttua eteen. Itse kaupankäynti oli väärinkäsitysten sävyttämä, ostopaikkana toimineen Bikeworldin myyntipäällikön sekoillessa jo kertaalleen sovitun välirahan suuruuden kanssa. Lopputulos oli kuitenkin asiakastakin tyydyttävä ja aikanaan kauppaan kuulunut uusi eturengaskin saatiin asennetuksi paikalleen. Kyseisen renkaan saamisessa liikkeeseen oli hieman ongelmia tämän erikoisen tuumakoon vuoksi ja mm. Pärnun reissu jouduttiin tekemään melko kaljulla kumilla.

”Miksi HD?”, ”Kuinka nyt tuommoiseen vaihdoit?” ja ”Oliko tuo nyt ihan järkivaihto?” olivat kysymyksiä joihin jouduin useampaankin kertaan viime vuoden aikana vastaamaan. Kysymyksiä ja arvostelevia kommentteja tuli sellaisiltakin ”puolitutuilta” tahoilta, että en voi kuin ihmetellä mielipiteen jakamisen tarvetta. Noh, ilmeisesti HD jakaa mielipiteitä jo niin periaatteellisella tasolla, että vaihto japanilaisesta sport tourerista amerikkalaiseen patarautaan tuntuu yhdestä jos toisestakin oudolle. Mene ja tiedä, ainakin tankilla riittää juttuseuraa ”omiksi tarpeiksi” aikaisempaa enemmän. Joka tapauksessa VFR oli ja on hyvä pyörä, siitä ei pääse mihinkään. Siitä huolimatta vaihto HD:hen ei harmita…ei sitten yhtään. Viime vuodet moottoripyöräilyn suhteen ovat olleet kilometreissä mitattuna laskusuhdanteisia, joten ajohetken fiiliksen ja tunnelman merkitys on kasvanut toiseen potenssiin. VFR oli ja on käytökseltään niin yllätyksetön, hajuton ja osittain myös mauton, vaikka V-moottorillinen onkin (rivikoneiset ompelukoneet eivät ole meikäläistä varten), että suurimmat ”kiksit” tulivat vääntämällä ns. tuppi nurin mutkapätkillä. Tilalle tarvittiin jotain mikä tarjoaisi roppakaupalla sitä moottoripyöräilyn peruselementtiä, tuulen tuiverrusta ja nautintoa ilman jatkuvaa kortin (ja hengen) menettämisen pelkoa. Muutama vuosi tuli kuolattua noiden amerikan valmisteiden perään, joten oman hankinta oli loppupeleissä vain ajan kysymys. Harkinnassa oli jopa vanhemman (jokin kihveli tms. 70-luvulta) projektipyörän hankinta, mutta ajan kuluessa ennen silmään niin ruma XR alkoikin tuntumaan varsin puoleensa vetävältä vaihtoehdolta. Ajatus kunnon jarruilla ja kallistusvaroilla varustetusta uudehkosta harrikasta tuntui sen verran härskiltä, että makusteltuani asiaa ja lopulta törmättyäni moiseen liikkeessä, valinta oli selvä. Enkä sitäpaitsi vielä osannut kuvitella itseäni custom-asusteissa aivan perinteisen, vaikka hienoja laitteita ovatkin, HD:n puikkoihin…Fat-Bob:a lukuunottamatta, joka oli selkeästi ulkona budjetista.

XR on yllättänyt positiivisesti monessakin mielessä. Tehoa löytyy varsin mukavasti ja mutkiin voi halutessaan/tarvittaessa kallistaa huolella. Pyörän alusta ei valitettavasti ole sieltä parhaimmasta päästä, mikä nyt oli odotettavissakin, ja suitsii kovimmat vauhdit pois…mikä puolestaan ei ole huono asia. Pyörällä on kuitenkin mukava cruisailla hissuksiin, vaikka ”kortti pois”-vauhdilla pystyy pyörää mutkiin paiskomaankin, ja nautiskella tämän HD:lle tyypillisistä äänistä, joskaan aivan BigTwinien äänimaailmaan ei Sporalla pääse. Suurin ongelma pyörän kanssa on sen kuljetuskapasiteetti vakiona, jonka tosin ratkaisin omatekoisilla laukkuraudoilla ja irroitettavilla kangaslaukuilla, ja kaksipäällä ajaminen, jolloin takapään jousitus alkaa antautumaan. Parannusta tähän on tosin tulossa paremmilla iskareilla, mutta siitä joskus myöhemmin lisää. Pyörän pienehköksikin moitittu 13,3 litran tankki ei sen sijaan ole ainakaan vielä osoittautunut hankalaksi keskikulutuksen pyöriessä 5 litran pinnassa kovemmassakin ajossa. Moottoritieajossa kuudesvaihde ei kuitenkaan olisi yhtään liikaa, mutta nykyiselläkin viidellä pärjää vallan mainiosti vaikka tottuneesti yritän sitä viimeistä VFR:n peruina aina hakea.

Yhteenvetona: Ajamisen fiilispuoli kasvoi riittävästi ja hommassa on enemmän ”perusmoottoripyöräilyn” -meininkiä pystyine ajoasentoineen ja hieman kirvellä veistettyine yksityiskohtineen…juuri sitä ”särmää” mitä kaipasinkin. Olihan VFR täysine laukkusarjoineen, suojaavine katteineen erittäin mukava ja järkevä reissupyörä kaksi päällä, mutta eihän moottoripyörää pidä ostaa pelkin järkiperustein tai satunnaisen kyytiläisen tarpeita ajatellen, vaan tunteella ja kuskin tarpeet huomioiden. Ja aika vähissä nuo pitkät reissut ovat viime vuosina olleet. Kilometrejä ei viime vuodelle kertynyt juurikaan 5tkm:ä enempää, mutta mitäpä tuosta, ainakin ne olivat nautinnollisia ja vain se merkitsee. Tällä hetkellä ei ole vaikeuksia uskoa ”porttiteorian” olemassaoloon ja ehkäpä tämäkin ukko nähdään vielä sen perinteisen HD:n puikoissa. Pitänee ilmeisesti aloittaa parran kasvatus, niin ehtisi meikäläisen kasvutahdilla oikea-aikaisesti tarvittaviin mittoihin :-p

kesä 052011
 
 5. kesäkuuta 2011  VFR VTEC, XR1200

…nimittäin sylinteriä; V4 vaihtui V2:een. Pitäneekin ottaa Immosen kirjat hyllystä uudempaan syyniin, niin muistuu mieliin, notta miten käyttäytyä brotherhuudin sattuessa kohdille 🙂 ”Rispekt is not kiven. It is teiken.”

Kunnon kuvia ja ensitunnelmia uudesta pyörästä seuraa hieman myöhemmin.

touko 302011
 
 30. toukokuuta 2011  VFR VTEC

Iso huolto on vihdoinkin pois päiväjärjestyksestä. VFR sai sisäänsä uudet tulpat ja muuta peruskauraa. Hintaa keikalle kertyi JV-Motorsportilla huimat 591 euroa vaikka iridium -tulpat (Brandtilla yli 30eur/kpl) ja ilmansuodatin olivat aiemmin ostettuina omasta takaa.

Tällä kertaa huollolle on annettava pyyhkeitä hutiloinnista, sillä kotiinpäästyäni kaapelien ja letkujen vetoja oli korjattava roppakaupalla näiden ollessa puristuksissa tai muuten poissa kiinnikkeistään. Lisäksi akun suojakannen kiinnikenasta oli hajonnut kovakouraisen käsittelyn seurauksena ja öljyäkin on koneessa selvästi yli ylärajan. Eipä irrallaan olevasta katalysaattorin pellistäkään mainittu mitään.

Enää eturengas vaihtoon, niin Vahvero on TipTop -kunnossa kesän suhailuja varten.

huhti 172011
 
 17. huhtikuuta 2011  Moottoripyöräily, VFR VTEC

…tai no, avaus ja ”avaus” jos ajomäärällä ei ole väliä. Nimittäin kaivoin hopeanuolen tallista ja hurautin korttelin ympäri tärkeimpinä ajovarusteina kypärä ja Lidl:n kirkuvan vihreät puutarhakengät, sointuivat kohtuullisen hienosti rönttihommissa käyttämiini maastohousuihin, hehe. Jos sitä ennen seuraavaa ajokertaa vaihtaisi öljyt, tarkistaisi rengaspaineet ja pesisi pyörän, eikä kunnon ajovarustuskaan olisi yhtään pahitteeksi.

syys 232010
 
 23. syyskuuta 2010  Moottoripyöräily, VFR VTEC

…tai sitten ei. Nimittäin pyörän akku on ajon puutteessa päässyt tyhjentymään niin paljon ettei pyörä jaksa edes luvata kunnolla. Melkoisia virtasyöppöjä nämä nykypyörät ajonestoineen päivineen. Eipä muuta kuin Optimate kiinni ja uusi yritys huomenna jos sää sallii.

huhti 032010
 
 3. huhtikuuta 2010  VFR VTEC

Kuluvan pääsiäisen aikana liikenteestä bongatut moottoripyörät herättelivät allekirjoittaneenkin ajohaluja siinä määrin, että VFR:n huoltopuuhiin oli ryhdyttävä. Öljyjen lisäksi tuli samalla vaihdettua etujarrupalatkin, vaikka olisihan noilla vanhoilla vielä sen 6tkm ajanut helpostikin. Jotenkin sitä on itse omaksunut tyylin, jossa osat vaihdetaan hyvissä ajoin eikä vasta sitten kun ovat ihan finaalissa.

Suurin urakka tuli kuitenkin tehtyä lapion varressa, sillä autotallin edustalle oli kertynyt melkoisen massiivinen määrä lunta ja jäätä estäen kaiken näköisen kulun tallin suuntaan. Jonkin aikaa lapiota ja rautakankea oli heiluteltava ennen kuin reilun metrin levyinen ränni ajoluiskasta aukesi. Nyt tarvitaan enää vähän kuivempaa keliä niin ajokauden avaus toteutuu. Eli kaikki on valmista kesän rientoja varten.

P.s. Eikä varmastikaan jäänyt kevään tulo allekirjoittaneelle naapureiltakaan huomaamatta…sen verran iloisesti messuaa V4 12000 rpm:n kohdalla 😀

loka 142009
 
 14. lokakuuta 2009  VFR VTEC

Tänään bongasin Brandt:n sivuilta tämän vuoden (v.2009) lisävarusteet/vaatteet -esitteen. Samaisesta esitteestä löytyy mm. kulutusosien hinnasto, jota tuijottelin hetken aikaa epäuskoisena. Melko pian oli kaivettava laskukone esiin saadakseni selville 48tkm:n huollossa tarvittavien osien yhteishinnan. Itsehän tosin tilasin osat jo hyvän aikaa sitten David Silver Sparesilta, enkä edes vaivautunut selvittämään hintoja marmoritiskiltä. Tuolloin pikainen laskutoimenpide paljasti, että jo Stormin hinnoilla ja tarvikeosia käyttämällä, säästöä olisi tullut noin 80 euroa. Nyt selvisi, että Brandtin hintoihin verrattuna säästöä tuli niinkin huimasti kuin 144,80 euroa. Melko paljon vai mitä?? Niin ja huomattavaa tässä on vielä se, että DSS:n osat ovat aivan ehtaa Honda-laatua.

touko 152009
 
 15. toukokuuta 2009  VFR VTEC

Ennen viimeisintä Norjan reissua vaihdattamani takakumi kesti melko tarkkaan tasan kymppitonnin ajot. Vaikkakin rengas oli melko ”morjens” jo em. 6000tkm:n reissun jälkeen. Raskas ja pyörän kantavuuden rajoilla keikkunut kuorma kuluttikin yllättäen, riittävistä paineista huolimatta, reunoja. Keskelle sen sijaan oli jäänyt vielä niin paljon pintaa, että sitä riitti yksinajaen vielä lopulle neljälle tuhannelle kilometrille.

Tällä kertaa ostettavana oli myös auton kesärenkaat, joten kauppapaikaksi valikoitui osittain tästä syystä Nordenrengas.fi -niminen verkkosivusto. Kyseisen putiikin hinnat ovat melko halvat ja mitään erillisiä toimituskuluja ei peritä. Päädyin tilaamaan uudeksi takarenkaaksi Metzelerin Roadtec Z6 C:n eli rungoltaan vahvistetun mallin hintaan 160,26€. Vahvistettuun renkaaseen päädyin yksinkertaisesti siitä syystä ettei VFR ole sieltä keveimmästä päästä ja ko. rengas jaksaisi rungoltaan kantaa kuormaa vähän paremmin kuin aiempi Pirellin Diablo Strada (joka on kuulemma Metzelerin valmistamana miltei sama kuin perus-Z6).

Ajatus kaunis, mutta toteutus ei. Odoteltuani rengaslähetystä melko tarkkaan tasan kolme viikkoa ja vaihdattaessani uutta kumia Kumiveikolla VFR:n irtovanteelle (15€), huomaan Z6:n olevan aivan normaali eli siis vahvistamaton. Tekisin ihan mieluusti Nordenrengas.fi:lle reklamaation ja vaatisin heitä palauttamaan hinnanerotuksen tililleni, mutta kun ainakaan Chromella (käyttämäni selain) ei heidän sivuillaan mainittua reklamaatiolomaketta löydy sitten kirveelläkään. Noh, pitää ottaa toiset keinot käyttöön. Hinnanerotus ei karkeasti ole kuin maksimissaan 10 euroa, mutta silti asia pitää saattaa oikealle tolalleen. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää rengas takaisin ja pyytää oikea tilalle, mutta tämä olisi alkanut rajoittamaan VFR:n käyttöä turhan paljon, sillä vanhalla renkaalla ei olisi kovinkaan paljoa uskaltanut enää ajella.

huhti 092009
 
 9. huhtikuuta 2009  VFR VTEC

Aamulla herättyäni kurkistin liki ensitöikseni ikkunasta ulos; sää näytti sen verran loistavalta, että päätin hilpaista töihin, ensimmäistä kertaa tällä kaudella, VFR:llä.

Ajettuani pyörän ulos tallista, havaitsin navigaattorin telineen löystyneen, joten startti viivästyisi vielä hieman. Routa oli tapansa mukaan tehnyt talven jälkimainingeissa asfalttiluiskaamme lisää muhkuroita, joten käynnissä olevan pyörän paikkaa oli katsottava normaalia tarkemmin ennen sivutuelle laittoa. Metsästettyäni tarvittavat työkalut tallin syövereistä, ryhdyin kiristelypuuhiin pyörän vieressä seisten. Stonga oli hieman huonossa asennossa, joten käänsin sitä hieman ja jatkoin puuhastelua. Kesken kiristelyn ihmettelen, että mitäs nyt tapahtuu kun pyörä tuntuisi liikkuvan eteenpäin. Vielä totaalisen hölmistyneenä kuulen tutun ”klang”-äänen sivutuen noustua ylös. Tässä vaiheessa herään horteesta ja pyörä kellahtaa väliin tunkemani polven varaan, josta saan helposti kammettua pyörän pystyyn ilman minkäänlaista asfalttikosketusta. Routapahkurat tekivät sittenkin tepposen eikä stongan kääntö varmastikaan vähentänyt painetta sivutuen päällä, joten pyörä nitkahti eteenpäin vääntäessäni navitelineen kuusiokoloruuvia tiukemmalle. Onneksi olin sivujalan puolella ottamassa pyörästä ”koppia”. Pitänee ensikerralla olla ”vähän” huolellisempi ja karistella unenrippeet silmistä vähän lempeämmin keinoin.

Login