Aihearkisto: Valo- ja videokuvaus

Valo- ja videokuvaukseen liittyvät kirjoitukset. Voi olla, että liittyy moottoripyöräilyyn, mutta voi olla liittymättäkin.

Päivitystä kameralaukkuun

Toista viikkoa sitten pari vuotta hyvin palvellut D80 vaihtui ”uuteen” runkoon eli vähän käytettyyn D300:een. Liikkeestä ostetun D300:n kuvalaskuriin oli kertynyt likipitäen samat lukemat kuin kasikymppisellekin, mutta exif-tietojen mukaan 300:n suljin olisi napsunut ainoastaan 1900 kertaa. Eli suljin on oletettavasti vaihdettu jossain vaiheessa. Niin tai näin, runko on päällisin puolin uutta vastaavassa kunnossa. Uuteen runkoon tutustumisen jälkeen ensimmäinen toimenpide oli firmiksen päivitys 1.01:stä 1.10:iin, joka sisältää melkoisen määrän viilauksia mm. tarkennuksen toimintaan. Tästä huolimatta D80:ssä suosikkilasikseni nousseen Sigma 18-50mm F2.8:n tarkennus vetää n. 10cm taakse kolmesta metristä kuvatessa eli täydellä aukolla silmiin tarkennettaessa tuloksena on terävät korvat. Pikkuisen ärsyttävää, mutta onneksi D300:ssa on mahdollista hienosäätää tarkennusta 12:lle eri objektiiville. Nikonin omat objektiivit tarkentavat ”yllättäen” niin kuin pitääkin, hehe.

D300:n valikoiden määrä (olin D80:ssä tottunut käyttämään omia minimiin karsittuja valikoita) ja OK -nappulan erilainen sijoitus D80:een nähden aiheutti alkuun, ja oikeastaan satunnaisesti vieläkin, pientä tuskastumista. Muuten kamera istuu fyysisesti kookkaampana käteen todella hyvin ja tuntuu käytöltään loogiselta…eli siis Nikonilta 🙂

Uusi lasitavarakaan ei olisi pahitteeksi ja iänikuiselle toivelistalle, muutamia mainitakseni, merkataan mm. Sigmalta 50mm F1.4 ja 100-300mm F4 (sulkee pois muutaman Nikkorin) sekä Nikkorilta 14-24mm F2.8, 105mm F2.8 VR, 300mm F4 ja 80-200 F2.8 (tai 70-200 F2.8 VR I/II). Perussääntönä kaikille lasihankinnoille vastaisuudessa se, että kävisivät tarvittaessa myös FX -kennoiseen runkoon. Nykylaseistani yksikään ei täytä tätä kriteeriä, hehe.

Kamerakalustoa edullisesti myytävänä

Eli tästä SETTI vaikkapa pukinkonttiin 🙂

Nikon D80 + Nikon 50mm f/1.8D + Nikon Speedlight SB400 + Sandisk 2Gb UltraII + Nikon DK21M
Hinta: 370 euroa

Tarkemmat tiedot myynnin kohteena olevista tuotteista:

Nikon D80 -runko
– Ostettu marraskuussa 2008 Rajalasta.
– Otettuja kuvia 8015 (exif-tietojen perusteella).
– Himmenninyksikkö vaihdettu takuuseen syyskuussa 2009, jonka jälkeen kamera ollut suhteellisen vähäisellä käytöllä (max. 1000 kuvaa). Samalla kenno luonnollisesti puhdistettiin ja kuumat pikselit mapattiin pois.
– Loistokunto, ei naarmuja tai kulumia. Kamera säilytetty aina repussa, pölyisten hyllyjen sijaan.
– Mukaan extrana 2Gb Sandisk Ultra II -muistikortti (arvo ~10eur) ja Nikon DK21M -etsimen suurennin (arvo ~36eur)

Nikon Speedlight SB400 -salamalaite
Ostettu Rajalasta syyskuussa 2008
Käytetty todella vähän, mikä ei todellakaan tarkoita, että tämä salama olisi huono – päinvastoin. Salama on helppokäyttöinen ja kulkee näppärästi mukana…toisin kuin esim. SB800 🙂 Kannattaa tutustua Ken Rockwellin mietteisiin tästä salamasta
Priimakunto

Nikon 50mm f/1.8D -objektiivi
Valovoimainen ja skarppi. Aivan loistava valinta henkilökuvaukseen ja muuhun hämäräpuuhasteluun.
Ostettu marraskuussa 2008
Priimakunto

Settiin tulee mukaan luonnollisesti kaikki mukana tulleet kaapelit, softat, akku (runko), laturi ja alkuperäiset laatikot.

[edit1]Siinä ei sitten kauaa nokka tuhissut, eli kaikki myyty alle vuorokaudessa pyyntihintaan, joka olikin enemmän kuin kohdillaan.[/edit1]

[edit2]Hups, pieni typo koodissa (yksi puuttunut hakanen) aiheutti kaiken tekstin yliviivautumisen IE:tä käytettässä, mutta on nyttemmin korjattu. Chromella yms. kaikki näkyi, virheestä huolimatta, niinkus pitääkin…eli taas yksi syy lisää olla käyttämättä IE:tä.[/edit2]

Pikavisiitti taivaalle

Tänään oli erinomainen tilaisuus päästä näkemään pääkaupunkiseutua hieman erilaisesta näkökulmasta, nimittäin ilmasta käsin. Tiedossa oli pikainen pyrähdys Polyteknikkojen Ilmailukerho ry:n omistamalla pienkoneella (OH-DDS, DA40 TDI Diamond Star) Helsingin ja Espoon ylle.

Sää suosi kyyditettäviä tarjoten hyvän näkyvyyden kirkkaassa auringonpaisteessa. Lentokorkeutemme oli, jota en muuten tullut pilottina toimineelta Ernolta kysyneeksi, juuri sopiva maisemien havainnointiin ja niistä nauttimiseen. Harmittavasti unohdin aamulla järkkärini kotiin (nimim. muistanut koko lentoa aamupöpperössä) ja niin ollen kuvailut oli suoritettava kännykän pilipalikameralla räpsien. Pyöröpolallekin olisi ollut käyttöä matkustamon kuvun aiheuttamien heijastumien vuoksi. Toisaalta, ehkäpä nyt tuli nautittua itse lennosta enemmän eikä keskityttyä pelkkään kuvaamiseen.

Suuret kiitokset Ernolle turvallisesta kyydityksestä, mukavaa oli!!!

AVCHD ja editoinnin autuus

Valokuvausharrastukseni on ollut jonkin aikaa pienessä talvihorroksessa, johtuen milloin mistäkin syystä. Laiskuus ja ”ajanpuute” lienevät suurimmat tekosyyt. Jotain pikaisia räpsyjä on toki tullut otettua, mutta sellaiset ”kamerareppu selkään ja maastoon”-sessiot ovat jääneet tekemättä vaikka mennyt talvi olisi ollut mitä kuvauksellisin. Noh, eipä tuo nyt niin haudanvakavaa ole.

Talvella kuvauskalustoni sai täydennystä Full HD -videokameran muodossa ja vihdoin toissaviikonloppuna laite pääsi todelliseen testiin kuvatessani n. 2,5 tuntia materiaalia oman kamppailuseurani BJJ -leiriltä. Kuvaus itsessään onnistui varsin kohtuullisesti, vaikka valaistuksen riittävyys kuvanlaadullisesti etukäteen askarruttikin. Nimittäin kyseisen kameran valovoimaisuus ei ole sieltä parhaimmasta päästä…lähellekään. Päivänvalossa ko. kamera tuottaa postikortin tarkkaa ja todella kaunista kuvaa, mutta huonommassa valaistuksessa (esim. sisätilat) rakeisuus nostaa selvästi päätään. Peloista huolimatta tuloksena oli varsin käyttökelpoista materiaalia.

Hauskuus alkoikin vasta siinä vaiheessa kun ”tiputin” videot kamerasta tietokoneelle. Vanha koneeni ei jaksanut edes toistaa kyseisiä AVCHD-videoita vaan tuloksena oli äärimmäisen hidas ”kalvosulkeinen” pätkivine äänineen. Noh, tunnustettava on, että en missään vaiheessa olettanutkaan, että n. 8 vuotta vanha koneeni kykenisi moisesta suoriutumaan, joten asia oli ratkaistava lelukaupan kautta. Nyt työpöydän täyttää (nimenomaan täyttää) i7 -neliydinprosessorilla ja 16,4″ Full HD -näytöllä varustettu Sony Vaio.

Seuraavaksi ratkaistavaksi tuli videoiden editointiin soveltuvan ohjelmiston löytäminen. Surffailu mm. Digivideo.fi:n keskustelupalstalla sai kääntymään Sony Vegas -ohjelmiston puoleen. Ammattimaisempaan käyttöön tarkoitettu Pro- versio on älyttömän kallis (~580-650eur), mutta kotikäyttäjille tarkoitetut Movie Studio -versiot ovat alle 100 euron hintaisina helpommin hyväksyttävissä. Ohjelmiston sivustolta on mahdollisuus imuroida haluamastaan ohjelmasta 30 päivän ns. trial -versio, joten hankintaa ei tarvitse tehdä ummikkona. Itse päätin kokeilla Platinium Edition -versiota.

Ohjelma vaikutti alkuun hankalalta, mutta erinomaisten ”helppien” ja tutorialien avulla peruseditointi alkoi sujumaan melko mallikkaasti lyhyehkön käpistelyn jälkeen. Renderöintivaiheessa homma menikin sitten isosti puihin; ohjelman kehveli kaatui sattumanvaraisesti kesken renderöintiprosessin. Tämä onkin oikein mukava feature, sillä n. 2,6 gigaiseksi aiotun pätkän renderöinti kestää karvan yli 1,5 tuntia parhaimmalla laadulla…ei kaatuilu naurata siinä vaiheessa jos on muutenkin aikapulaa. Ensimmäisenä mieleen hiipi pelko valmiiksi rikkinäisestä tietokoneesta, mutta surffailu Sony Creative Softwaren sivustolta löytyvällä keskustelupalstalla paljasti, että en ole kyseisen ongelman kanssa yksin. Eräs palstan käyttäjistä oli näppärästi keksinyt ratkaisun, joka on luettavissa täältä. Samaisen postauksen loppupäästä löytyy linkit yhteenvetoihin, joiden perusteella korjauksen voi suorittaa eri Windows -versioissa.

Korjaus puri ja nyt renderöinti sujuu ilman häiriöitä, niinpä lähipäivien aikana ensimmäinen itsekuvattu DVD on tosiasia. Materiaali päätyy perinteiseen DVD-muotoon siksi ettei itselläni ole polttavaa Blu-ray -asemaa ja toistimien määräkin on yleisesti ottaen vasta noususuhdanteessa, joten AVCHD-DVD:kin on poissuljettu. Tosin eipä tuo materiaali olisi AVCHD-muodossa edes DVD-DL:lle mahtunutkaan.

Leluosaston laajennus

Vaimo on jo jonkin aikaa kärkevästi huomautellut hienovaraisesti vihjannut helppokäyttöisemmän, ja naisen käteen paremmin sopivan, kameran tarpeesta. Noh, itse olen ollut periaatteellisestikin tuota vastaan, koska mielestäni yksi kunnon kamera perheessä riittää (ja shittiä on turha ostaa). Koska jonkinlaisen kameran hankinta olisi ennemmin tai myöhemmin edessä (ikään kuin tuulimyllyä vastaan taistelisi) niin parempi antaa periksi ja hankkia taloon sitten sellainen aparaatti, josta olisi iloa itsellekin mm. omia ja muksujen harrastuksia kuvaillessa. Niinpä pitkällisen vertailun (vaihtoehtona myös JVC:n GZ-HM400) jälkeen JVC:n Everio X -teräväpiirtovideokamera lähti tilaukseen.

Valinnalle tärkeimpinä kriteereinä olivat mm. hinta, tarkkuus, käytön helppous (lue: mahdollisimman pieni nappulaviidakko – eli siinä putosi HM400 pelistä) ja pieni koko. Eikä miinukseksi (noh, ei kyllä varsinaisesti plussaksikaan) voida laskea mahdollisuutta 9Mpix:n still-kuviin, vaikkeivät nuo edes peruspokkaria laadullisesti päihitäkään, mutta ovat kuitenkin selkeä parannus vaimon napsimiin ”kännykkäkuviin”.

Nyt tarvittaisiin enää vain uusi tietokone (mm. valokuvien ja videoiden käsittelyyn) ja nykyaikaa elävä Full HD -töllötin, Blu-Ray -soittimesta puhumattakaan. Lottovoitolle olisi siis tilausta.

Testejä aparaatista mm. täällä, täällä ja täällä.