Valo- ja videokuvaus

Valo- ja videokuvaukseen liittyvät kirjoitukset. Voi olla, että liittyy moottoripyöräilyyn, mutta voi olla liittymättäkin.

Pikavisiitti taivaalle

Tänään oli erinomainen tilaisuus päästä näkemään pääkaupunkiseutua hieman erilaisesta näkökulmasta, nimittäin ilmasta käsin. Tiedossa oli pikainen pyrähdys Polyteknikkojen Ilmailukerho ry:n omistamalla pienkoneella (OH-DDS, DA40 TDI Diamond Star) Helsingin ja Espoon ylle.

Sää suosi kyyditettäviä tarjoten hyvän näkyvyyden kirkkaassa auringonpaisteessa. Lentokorkeutemme oli, jota en muuten tullut pilottina toimineelta Ernolta kysyneeksi, juuri sopiva maisemien havainnointiin ja niistä nauttimiseen. Harmittavasti unohdin aamulla järkkärini kotiin (nimim. muistanut koko lentoa aamupöpperössä) ja niin ollen kuvailut oli suoritettava kännykän pilipalikameralla räpsien. Pyöröpolallekin olisi ollut käyttöä matkustamon kuvun aiheuttamien heijastumien vuoksi. Toisaalta, ehkäpä nyt tuli nautittua itse lennosta enemmän eikä keskityttyä pelkkään kuvaamiseen.

Suuret kiitokset Ernolle turvallisesta kyydityksestä, mukavaa oli!!!

AVCHD ja editoinnin autuus

Valokuvausharrastukseni on ollut jonkin aikaa pienessä talvihorroksessa, johtuen milloin mistäkin syystä. Laiskuus ja “ajanpuute” lienevät suurimmat tekosyyt. Jotain pikaisia räpsyjä on toki tullut otettua, mutta sellaiset “kamerareppu selkään ja maastoon”-sessiot ovat jääneet tekemättä vaikka mennyt talvi olisi ollut mitä kuvauksellisin. Noh, eipä tuo nyt niin haudanvakavaa ole.

Talvella kuvauskalustoni sai täydennystä Full HD -videokameran muodossa ja vihdoin toissaviikonloppuna laite pääsi todelliseen testiin kuvatessani n. 2,5 tuntia materiaalia oman kamppailuseurani BJJ -leiriltä. Kuvaus itsessään onnistui varsin kohtuullisesti, vaikka valaistuksen riittävyys kuvanlaadullisesti etukäteen askarruttikin. Nimittäin kyseisen kameran valovoimaisuus ei ole sieltä parhaimmasta päästä…lähellekään. Päivänvalossa ko. kamera tuottaa postikortin tarkkaa ja todella kaunista kuvaa, mutta huonommassa valaistuksessa (esim. sisätilat) rakeisuus nostaa selvästi päätään. Peloista huolimatta tuloksena oli varsin käyttökelpoista materiaalia.

Hauskuus alkoikin vasta siinä vaiheessa kun “tiputin” videot kamerasta tietokoneelle. Vanha koneeni ei jaksanut edes toistaa kyseisiä AVCHD-videoita vaan tuloksena oli äärimmäisen hidas “kalvosulkeinen” pätkivine äänineen. Noh, tunnustettava on, että en missään vaiheessa olettanutkaan, että n. 8 vuotta vanha koneeni kykenisi moisesta suoriutumaan, joten asia oli ratkaistava lelukaupan kautta. Nyt työpöydän täyttää (nimenomaan täyttää) i7 -neliydinprosessorilla ja 16,4″ Full HD -näytöllä varustettu Sony Vaio.

Seuraavaksi ratkaistavaksi tuli videoiden editointiin soveltuvan ohjelmiston löytäminen. Surffailu mm. Digivideo.fi:n keskustelupalstalla sai kääntymään Sony Vegas -ohjelmiston puoleen. Ammattimaisempaan käyttöön tarkoitettu Pro- versio on älyttömän kallis (~580-650eur), mutta kotikäyttäjille tarkoitetut Movie Studio -versiot ovat alle 100 euron hintaisina helpommin hyväksyttävissä. Ohjelmiston sivustolta on mahdollisuus imuroida haluamastaan ohjelmasta 30 päivän ns. trial -versio, joten hankintaa ei tarvitse tehdä ummikkona. Itse päätin kokeilla Platinium Edition -versiota.

Ohjelma vaikutti alkuun hankalalta, mutta erinomaisten “helppien” ja tutorialien avulla peruseditointi alkoi sujumaan melko mallikkaasti lyhyehkön käpistelyn jälkeen. Renderöintivaiheessa homma menikin sitten isosti puihin; ohjelman kehveli kaatui sattumanvaraisesti kesken renderöintiprosessin. Tämä onkin oikein mukava feature, sillä n. 2,6 gigaiseksi aiotun pätkän renderöinti kestää karvan yli 1,5 tuntia parhaimmalla laadulla…ei kaatuilu naurata siinä vaiheessa jos on muutenkin aikapulaa. Ensimmäisenä mieleen hiipi pelko valmiiksi rikkinäisestä tietokoneesta, mutta surffailu Sony Creative Softwaren sivustolta löytyvällä keskustelupalstalla paljasti, että en ole kyseisen ongelman kanssa yksin. Eräs palstan käyttäjistä oli näppärästi keksinyt ratkaisun, joka on luettavissa täältä. Samaisen postauksen loppupäästä löytyy linkit yhteenvetoihin, joiden perusteella korjauksen voi suorittaa eri Windows -versioissa.

Korjaus puri ja nyt renderöinti sujuu ilman häiriöitä, niinpä lähipäivien aikana ensimmäinen itsekuvattu DVD on tosiasia. Materiaali päätyy perinteiseen DVD-muotoon siksi ettei itselläni ole polttavaa Blu-ray -asemaa ja toistimien määräkin on yleisesti ottaen vasta noususuhdanteessa, joten AVCHD-DVD:kin on poissuljettu. Tosin eipä tuo materiaali olisi AVCHD-muodossa edes DVD-DL:lle mahtunutkaan.

Leluosaston laajennus

Vaimo on jo jonkin aikaa kärkevästi huomautellut hienovaraisesti vihjannut helppokäyttöisemmän, ja naisen käteen paremmin sopivan, kameran tarpeesta. Noh, itse olen ollut periaatteellisestikin tuota vastaan, koska mielestäni yksi kunnon kamera perheessä riittää (ja shittiä on turha ostaa). Koska jonkinlaisen kameran hankinta olisi ennemmin tai myöhemmin edessä (ikään kuin tuulimyllyä vastaan taistelisi) niin parempi antaa periksi ja hankkia taloon sitten sellainen aparaatti, josta olisi iloa itsellekin mm. omia ja muksujen harrastuksia kuvaillessa. Niinpä pitkällisen vertailun (vaihtoehtona myös JVC:n GZ-HM400) jälkeen JVC:n Everio X -teräväpiirtovideokamera lähti tilaukseen.

Valinnalle tärkeimpinä kriteereinä olivat mm. hinta, tarkkuus, käytön helppous (lue: mahdollisimman pieni nappulaviidakko – eli siinä putosi HM400 pelistä) ja pieni koko. Eikä miinukseksi (noh, ei kyllä varsinaisesti plussaksikaan) voida laskea mahdollisuutta 9Mpix:n still-kuviin, vaikkeivät nuo edes peruspokkaria laadullisesti päihitäkään, mutta ovat kuitenkin selkeä parannus vaimon napsimiin “kännykkäkuviin”.

Nyt tarvittaisiin enää vain uusi tietokone (mm. valokuvien ja videoiden käsittelyyn) ja nykyaikaa elävä Full HD -töllötin, Blu-Ray -soittimesta puhumattakaan. Lottovoitolle olisi siis tilausta.

Testejä aparaatista mm. täällä, täällä ja täällä.

Nikon takaisin JAS:lta

Pitkään se otti, mutta nyt kamera on vihdoinkin palautunut takaisin allekirjoittaneen haltuun.

Vaihtoon meni aiemmin arvuuttelemani Aperture Control Unit ja ehkäpä hieman yllättäen peilimekanikka. Samalla CCD-kenno luonnollisesti puhdistettiin ja annettiin muutamalle kuumalle pikselille kyytiä. Toivottavasti Nikon on jatkossa maineensa veroinen ja toimii ilman ylimääräisiä huoltokäyntejä…liki 4 viikkoa ilman kameraa on vähän turhan pitkä aika.

« Aikaisemmat artikkelit