BJJ ja muut kamppailut

Brazilian Jiu Jitsu- ja muut kamppailuaiheiset artikkelit

Heinäkuinen, ja vain kesäloman ajaksi aiottu, treenitauko venähti lopulta kuuden ja puolen viikon mittaiseksi. Kesäloman päätteeksi niskani kipeytyi ja veti sittemmin miehen kirjaimellisesti kyykkyyn. Toipuminen on vaatinut yllättävän paljon aikaa (pitkälti kolmatta viikkoa), mutta suunta on ensimmäisen viikon epätoivon jälkeen ollut parempaan päin.

Viime viikon loppupuolella uskaltauduin kokeilemaan niskan kestoa tositoimissa juuri startanneella alkeiskurssilla ja omissa ns. edistyneempien treeneissä. Niska kesti muuten oikein hyvin, mutta tärähdykset (esim. ukemit) ja pienet tällit aiheuttivat ikävää pään jomotusta. Lisäksi uutena featurena kuvioihin tuli myös alaselän vihlonta tietyissä liikkeissä esim. takaperinkuperkeikoissa ja linkkuveitsitaivutuksissa eteen. Näistä riesoista kun pääsisi eroon niin voisi palata normaaliin treeniarkeen…kunnes taas joku paikka napsahtaa, ehehhe.

Viikonloppuna käytiin erittäin odotettu mestaruusottelu hallitsevan mestarin Anderson Silvan ja haastaja Chael Sonnenin välillä UFC117 -turnauksessa. Neljä ja puoli erää Sonnen toteutti lupaustaan Silvan moukaroimisesta, mutta niin vain mm. BJJ -osaamisestaankin tunnettu Silva nappasi erän puolivälin paikkeilla tiukan triangeli -kuristuksen käsilukolla höystettynä. Tuohon asti Sonnen oli dominoinut octagonin tapahtumia, mutta kompastui lopulta samaan manööveriin kuin The Last Emperorkin taannoin.

Itse olisin suonut mestarin vaihtuvan, ihan Silva vs. Maia -ottelun farssin vuoksi, mutta toisin kävi. Ei muuta kuin Belfort kehiin ja uutta matoa koukkuun.

Kesälomalta sairaslomalle

Jo pitää olla taas paskaa tuuria. Pidin kesälomalla tauon treenaamisesta ja ajattelin aloittaa treenaamisen töihin paluun myötä. Vaan toisin kävi. Ensimmäinen “työviikko” muuttui, maanantai -päivän tuskaisen kärvistelyn jälkeen, sairaslomaksi totaalisen jumiutuneen niskan vuoksi. Tämmöistä kipua ja tuskaa en ole koskaan ennen kokenutkaan ja mikä “parasta”, hoidoksi määrätty 6*Panacod/vrk ei auta piirun vertaa. Makuuasentojakin on käytettävissä tasan yksi; mahallaan pää vasemmalle käännettynä. Kaikki selälläänolot (ml. puoli-istuvat asennot) tai kylkiasennot ovat pois repertuaarista turhan kivuliaina. Niinpä tässä ollaan maattu neljä päivää kirjaimellisesti rähmällään. Ylväät kävely-yritykset päättyvät varsin katkeraan kumara-asentoon tai polvilla käyntiin kivun kääntäessä puukkoaan niskassani. Huomenna on taas mentävä lääkärin pakeille. Matka vastaanotolle tullee olemaan taas melkoinen haaste sekin.

Joka tapauksessa, tässä vaiheessa voin vain unelmoida treeneistä ja kuperkeikkojen tekemisestä.

Epic fails

« Aikaisemmat artikkelit