helmi 172013
 
 17. helmikuuta 2013  BJJ ja muut kamppailut

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin ilmoittauduin tammikuussa pitkän treenitauon päätteeksi ex-tempore -hengessä Senioreiden SM 2013 -kisoihin alle 88,3kg:n sarjaan. Samaan aikaan oteltaisiin myös joukkueiden Suomen mestaruuksista, joten kutsu saattaisi käydä myös sinne mikäli oman seuramme yli 76 kiloisten joukkue olisi vielä kisapäivänä vajaa. Nyt nuo kisat ovat takanapäin ja alla hieman tuntoja tapahtumista.

Kisoja edeltävänä päivänä ihmettelin lähes olemattoman jännityksen mukanaan tuomia vatsaongelmia, vatsassa pörräsi normaalia enemmän ”perhosia” ja niinpä ”konttori” tuli tutuksi. Iltaan mennessä oli hyvinkin selvää, että kyse oli jostain ihan muusta kuin ”perhosista” ruuan tullessa läpi pikavauhtia. Lämpöä oli normaalia enemmän muttei mitään kuumelukemia kuitenkaan. Aamulla tilanne oli jonkin verran parempi, mutta paras terä oli kateissa ja vessassa oli edelleenkin juostava vähän väliä. Odotukset kisoihin lähtiessä olivat siis melkoisen olemattomat, vaikka taskussa varma SM-pronssi olikin.

Omaan sarjaani oli ilmoittautunut vain 2 ottelijaa itseni lisäksi. Kaaviossa toiselle puolelle oli merkitty vain yksi kilpailija, joten arvelin tämän menevän suoraan finaaliin ja oman otteluni ratkaisevan pronssille jäävän ja finaali-otteluun menijän. Semifinaali-otteluni käynnistyi tasaisena ja pisteita napsittiin puolin sekä toisin aina 4 – 4 tasatulokseen asti, jolloin tein ratkaisevan virheen ja vastukseni lähti hakemaan vasempaan jalkaani suoraa nilkkalukkoa. Itse olin keskittynyt kauhomaan vastapuolen jalkaa omaan kainalooni enkä ehtinyt työntämään jalkaani ajoissa eteenpäin, jolloin vastustajani kiristi lukon kohdilleen. Hetken aikaa viivytin taputtamista, mutta periksi oli annettava puolitoista minuttia ennen ottelun päättymisaikaa. Se oli sitten siinä, ajattelin ja marssin katsomoon. Sapetuksissani ilmoittauduin mitalisteille tarkoitettuun avoimeen painoluokkaan yrittäen saada edes jonkinlaista hyvitystä kärsimälleni tappiolle. Näin jälkikäteen tarkasteltuna taputus oli ihan oikea ratkaisu, sillä nilkassa on tällä hetkellä todella mojova mustelma sisäpinnalla eikä kävely ole mitenkään nautinnollista.

Ottelun jälkeen kuulin täydentäväni +76 kiloisten joukkuetta, joten kisapäivä tulisi jatkumaan paitsi avoimissa niin myös joukkuekisan puolella. Siinä avittellessani puhelimitse -76kg -joukkueen kasaamista kuulen kun itseäni kuulutetaan painoluokkani semifinaaliin…mitä ihmettä?? Kamat kantoon ja marssin toimitsijapöydälle selventämään, että otettuani kuokkaan semifinaalissa ei itselläni pitäisi enää olla ottelua. Liiton puheenjohtaja Tommy Malmberg korjaa erheellisen käsitykseni ja kertoo tilanteen olevan sääntöjen vaatima menettely jos sarjassa on vain 3 osallistujaa – ensimmäisen semifinaalin häviäjä ottelisi kaaviossa yksin olevan kanssa toisen semifinaalin, jotta kukaan ei menisi ilmaiseksi (lue: ottelematta) suoraan finaaliin. Hämmennys oli alkuun melkoinen, joka karisi kummasti kun tajusin, että joudun tatamille ihan kylmiltäni ilman minkäänlaisia lämpöjen ottoa. Ei siinä mitään, huppari pois ja suojat suuhun. Vastus oli täynnä virtaa ja oli pari kertaa lähellä saada triangelin tai jujin kiinni, mutta onnistuin jokaisen kerran puolustamaan itseni vapaaksi viemällä painon suoraan kaverin niskoille. Ottelun tuoksinnassa onnistuin nappaamaan sweepillä 2 pistettä, joiden totesin halutessani riittävän voittoon. Nimittäin kuntopohjani alkoi murenemaan ottelun vanhetessa siihen tahtiin, että oli pakko aloittaa ajan peluu. Vastustaja jatkoi sitkeätä yrittämistä loppuun saakka, itseni keskittyessä puolustamiseen, joka kantoi hedelmää ottelun päättyessä 2 – 0 pistevoittoon. Pronssi kirkastui varsin yllättäen vähintäänkin hopeaksi ja finaalissa tulisin kohtaamaan ensimmäisestä semifinaalista tutun vastuksen.

Finaalin starttia odotellessa totesin pikalämpöjen ottamisen tätä edeltävän ottelun aikana riittävän hyvin. Toisin kävi, samalla kun edeltävä ottelu kuulutettiin tatamille, kutsuttiin myös oma finaalini viereiselle matolle. Niinpä lämmöt jäi ottamatta tähänkin otteluun…suorastaan loistavaa. Ottelun startattua ei jäänyt epäselväksi millä mielellä vastustaja on matolle tullut. Otteet olivat selvästi napakammat ja niskalla puskettiin oikein voiman kanssa. Ottelu noudatti hyvinkin tarkkaan ensimmäisen ottelun kaavaa ja tasalukemissa 0 – 0 mentiin aina ottelun puoleen väliin saakka, jossa vastustaja tekee kardinaalisen virheen nilkkalukkoa (ylläri ylläri, hehe) hakiessaan ja tulee diskatuksi ajassa 2:32. Ensimmäisen ottelun jälkeinen pettymyspronssi vaihtui yllättävien käänteiden jälkeen kultaan. Ohoh, ensimmäinen arvokisamitali on siis tosiasia, en rehellisesti sanoen osannut kultamitalia tällä kuntopohjalla, treenimäärällä ja viime aikojen vatsaongelmien vuoksi tosissani odottaa.

Kuvan oikeudet omistaa Juuso Harma. Kuvan muokkaus by Mika Ollila

Kuvan oikeudet omistaa Juuso Harma. Kuvan muokkaus by Ola.

Joukkuekisan alkua saatiin odotella hyvä tovi ja samalla yritimme kaksissa miehin arvuutella senioreiden avoimen alkamisen ajankohtaa. Nimittäin joukkuetoverini oli käynyt haastajien puutteessa pokkaamassa -94,3kg:n sarjasta kirkkaimman mitalin, joten myöskin hän oli ilomielin tulossa sulostuttamaan avointa sarjaa kanssani. Kuultuamme avoimien käytävän samaan aikaan joukkuekisan kanssa, naureskelimme tilannetta aikamme. Lisää hymyilyä oli luvassa joukkuekisan alettua ja ensimmäisen ottelun aikana tulevan kuulutuksen jälkeen, allekirjoittanutta nimittäin kutsuttiin ensimmäiseen avoimen sarjan otteluun. En malttanut olla vinoilematta asiasta toimitsijoille, jotka yhtyivät hilpeilyyni olkien kohauttamisella ja naureskelemalla ”omalle valinnalle”. Avoimen ottelussa vastaan asettui ottelija, jonka meriitteihin kuuluu mm. Aikidon musta vyö, joka puolestaan ilmeni varsin erikoisella ja vastustalle erittäin vaarallisella alasvientitekniikalla – kohtisuora ”potku” allekirjoittaneen etumaisen jalan polveen (joka tietty meni täysin suoraksi) ja samalla kova kiskaisu alaviistoon. Ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, mutta toisella kyllä…kivun kanssa. Jos polvi olisi mennyt rikki, hermojen menetys olisi ollut taattu. Joka tapauksessa ottelussa mentiin hyvinkin vastustajan komennossa enkä saanut yhtä D’arce -kuristusyritystä lukuunottamatta mitään aikaiseksi. Koneeni piiputti edellisten otteluiden jäljiltä melkosesti ja niinpä jäin vastapuolen kuristukseen neljän minuutin paikkeilla. Se siitä ja takaisin joukkuekisan pariin. Joukkueen ottelut eivät sujuneet aivan kuten olin toivonut, joten vaivaisen kahden ottelun lepuuttelun jälkeen jouduin kantamaan korteni kekoon tilanteessa 1 – 2, eli pakkovoitto olisi otettava jotta mahdollisuus jatkoon säilyisi. Toisin kävi – vastaan asettui päätä pidempi ja otteluintoa puhkuva goljatti. Ei mitään jakoa, itselleni viides ottelu oli kertakaikkiaan liikaa ja kontrolloituaan ottelua tarpeeksi, vastustajani kyllästyi leikkimiseen ja laittoi happihanani kiinni etuajassa – taputus ja suihkun kautta katsomoon.

Siinä muiden otteluita seuratessamme havahdumme avoimien finaalin olevan käynnissä, mitä ihmettä…joukkuetoverini ei ole vielä otellut ollenkaan. Selvisi, että toimitsija oli unohtanut merkata hänet avoimien kaavioon, joten kyseinen unohdus päätti joukkuetoverini kisat kuluneelta päivältä etuajassa.

Summasummarum: Olipahan päivä, melkoista tunteiden vuoristorataa ja yllättäviä käänteitä. Teknisesti ottaen oma Jiu-Jitsu on melkoista kuraa tällä hetkellä, puhumattakaan kunnosta, joten olisi vääryyttä olla korostamatta tuurin vaikutusta lopputulokseen. Päivälle kertyi viisi ottelua, joista kolmessa tuli kuokkaan lopetuksella, siinäpä miettimisen aihetta jatkoa varten.

tammi 132013
 
 13. tammikuuta 2013  BJJ ja muut kamppailut

Havaitsin, että meille seniori-ikäisille (eli 1977 ja aikaisemmin syntyneet) järjestetään tänä vuonna omat SM-kisat (Joukkue SM:ien yhteydessä Riihimäellä). Eikun sinne siis, joskin pieni ongelma on kyllä sen suhteen ettei viimeisen puolen vuoden aikana ole tullut treeniä maksimissaan kuin yhden käden sormien osoittama määrä ja aikaa kisoihin on karkeasti ottaen vaivainen kuukausi. Tulipa siis ”pienoinen” hoppu alkaa jumpata itsensä edes jonkinasteiseen ottelukuntoon.

Toivottavasti kisat saisivat sen verran succeeta, että nämä järjestettäisiin myös tulevina vuosina. Suomessa tosin seniori-kisat käydään vain Senior 1 -luokassa, kun maailmalla (mm. EM-kisoissa) on tarjolla luokkia välillä 1-5 eli aina 56-vuotiaisiin saakka. Olisihan se joskus mukava vääntää kisoissa samanikäisten setien kanssa Senior 2 -luokassa, parikymmentä vuotta nuorempien ikiliikkujien sijaan.

Niin tai näin, tulevat kisat pistivät vipinää allekirjoittaneen lahkeisiin sinkauttamalla motivaatiomittarin sataseen kertaheitolla…ja ihan hyvältähän tämä näyttää, mm. askel terveämpiin elämäntapoihin otettu 4 vrk sitten.

marras 282012
 
 28. marraskuuta 2012  BJJ ja muut kamppailut

Syyskuussa alkaneet jalkavaivat ovat helpottaneet siinä määrin, että uskaltauduin tatamille testailemaan paikkojen kestoa pitkähkön tauon jälkeen. Ukkoa vietiin kokeneempien toimesta taas kuin litran mittaa, mutta kylläpä tuntui hyvältä vaikka minkäänlaista painikestävyyttä, koneen piiputtaessa huolella jo parin setin jälkeen, ei olekaan. Onneksi sentään jotain on jäänyt aiemmilta vuosilta takaraivoon ja pystyin pistämään jollain tasolla kampoihin tuoreemmille kanssaharrastajille. Pitkä tauko näkyy ja myös tuntuu sormien nivelissä sekä kaulan iholla ihan ulkopuolisillekin asti, hehe.

Tällä kertaa pitänee aloitella hieman rauhallisemmin ja keskittyä venyttelyyn sekä lihashuoltoon aiempaa paremmin, muullakin kuin pelkällä Tiger Balm:lla (vaikka loistavaa tavaraa onkin). Ikä kun alkaa näkymään aiempaa pitemmissä toipimis- ja palautumisajoissa. Huomenna voi olla paikat pikkuisen jumissa, vaikka tällä hetkellä tuntuukin lihaksistossa vain mukavasti ”jumpanneelta” 🙂

loka 122012
 
 12. lokakuuta 2012  BJJ ja muut kamppailut

Viime vuoden keväällä sattuneen polvivamman jälkeen, ei treenaaminen ole oikein ottanut sujuakseen. Toipuminen kesti yllättävän kauan (4kk) ja treenaamisen aloittaminen on lähes poikkeuksetta mennyt pieleen jonkin pikkuvaivan myötä.

Nyt syksyllä pojan aloitettua salibandyn pelaamisen joukkueessa, päätin itsekin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa treenaamisen uudella sykkeellä. Pojan treenit osuvat sopivasti samoille päiville kuin omatkin treenit ovat, joten minkäänlaista sohvakuolemaa ei töistä tulon jälkeen ehdi toteutumaan, varsinkin kun pojan treenit menevät katsomossa istumisen sijaan kentällä apuvalmentajana touhuten.

Suunnitelma ja järjestely ehtikin toteutua muutamat viikot oikein mallikkaasti, mutta sitten äkkiseltään töihin pistetty kroppa teki tenän ja tuloksena takareisilihaksien kiinnityskohtien ärhäkkä tulehdus molemmissa jaloissa. Se siitä sitten…taas on 5 viikkoa pidelty taukoa omista treeneistä ja lisää tullee saman verran, jotta kintut paranisivat. Troppien ja levon lisäksi ortopedi ”määräsi” takareisien venyttelyä päivittäin, seikka jossa on tullut laistettua vuosikaudet.

Harmitus on melkoinen, mutta matolle palataan heti kun terveys sallii…se on varma.

tammi 052012
 
 5. tammikuuta 2012  BJJ ja muut kamppailut

Summataanpa miten vuosi 2011 menikään BJJ -mielessä allekirjoittaneen osalta. Todettava on ettei kokonaisuutena kovinkaan kaksisesti, sillä vuosi piti hyvästä startista huolimatta sisällään melkoisen määrän laakereilla lepäämistä.

Helmikuussa vierailin BJJ Centerin Hopa Challenge-salikisoissa, jossa tuli tukkaan melkoisen laiskottelun ja makoilun seurauksena. Maaliskuussa olikin sitten jo kiinnitys ensimmäiseen arvokisamitaliin Joukkue SM2011-kisojen myötä, oman joukkueen selvittyä aina semifinaaliin asti. Haave arvokisamitalista kuivui kasaan tultuani diskatuksi ratkaisevassa ottelussa, jolloin ”käteen” jäi näkymätön pronssi (ei fyysisesti jaettu). Sapetus on vieläkin mahtava ajatellessani noita kisoja, lähinnä kovan työn tehneiden joukkuetoverien puolesta, mutta minkäs teet. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että diskauksen aiheuttanut liike oli reilu puoli vuotta myöhemmin sallittujen listalla. Pientä lohtua omiin töppäilyihin toi huhtikuun alussa GB Gymin salikisoissa napattu hopea, joka sittemmin osoittautuikin melkoisen kalliiksi. Nimittäin kyseisissä kisoissa vasen polvi koki kovia ja tuloksena oli em. hopeamitalin lisäksi 4 kuukauden treenitauko. Toipumisen aikana tuli missattua ainakin yhdet salikisat ja kauden päätavoite eli SM:t.

Tauon jälkeen tuntuma on ollut totaalisen kateissa, vaikkakin marraskuisessa Finnish Openissa tulikin oteltua ihan kohtuullinen 3,5 minuuttinen. Finnish Openin jälkeen ei sitten olekaan tullut juuri treenattua koko perheen jouduttua jonkin pitkäaikaisen flunssa/mykoplasma -pöpön riivaamaksi, joka ei vieläkään ole täysin hellittänyt otettaan. Tämän hetkistä oloa kuvaa parhaiten sanonta ”kuin Ingmannin tuorejuusto”, eli vetelähkö. Lajitreenien kokonaismäärä vuoden aikana jäi, pitkistä tauoista johtuen, varsin matalaksi eli vaivaiseen 65:een 1,5 tunnin settiin.

joulu 222011
 
 22. joulukuuta 2011  BJJ ja muut kamppailut

Bongasin Kristian Salon ylläpitämästä BJJ-päiväkirjasta linkin hienoon Youtube-videoon, jossa kiteytyy lajin (tai siis lajien, olihan tulla lukkopainiakin jonkin verran mukana) hienous ja teknisyys. Melkoinen kimara hienoja sweeppejä ja lopetuksia karsean musiikin saattelemana, mutta kannattaa silti katsoa. Oman hupinsa voi tietty saada vielä videon nimestäkin; ”Brazilian Jiu-Jitsu – The Gentle Art”, heheh.

marras 212011
 
 21. marraskuuta 2011  BJJ ja muut kamppailut

Menneenä viikonloppuna käytiin perinteiset BJJ Finnish Open 2011 -kilpailut Helsingin Urheilutalolla. Tällä kertaa osallistuin -82.3kg -sarjaan viimevuotisen -88.3kg:n sijaan. Tulos oli yhtä heikko kuin viime vuonnakin, tosin sillä erotuksella, että peli päättyi ennen täyttä aikaa jäätyäni vastapuolen rykäisemään käsilukkoon jossain kolmen ja puolen minuutin paikkeilla.

Matsi lähti varsin vauhdikkaasti käyntiin ja omat lopetuspaikat olivat todella vähissä näiden jäädessä yksiin giljotiini- ja nilkkalukkoyritelmiin. Vaikka takkiin tulikin, niin matsista jäi kohtuu hyvä fiilis, sillä matsissa oli riittämiin vauhtia enkä tyytynyt makoilemaan paikoillani, kuten viime vuonna. Alla video ottelusta, allekirjoittanut mustissa.

heinä 262011
 
 26. heinäkuuta 2011  BJJ ja muut kamppailut

1,5 tuntia nujuamista helteisellä salilla…aivan mahtavaa. Liki 4kk ehti vierähtää edellisistä BJJ -treeneistä polven hajottua huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna GB Gymin salikisoissa. Alunperin jalan piti olla kunnossa 3-6 viikossa. Noh, ei sitten mennyt kuin elokuvissa ja kipuilua on riittänyt satunnaisesti aina näihin päiviin saakka. Niinpä koko tämä aika on mennyt täysin löhöillessä ja herkkuja mässyttäen, ihme kyllä paino ei ole juurikaan noussut. Polvi kesti treenin kohtuullisen hyvin vaikka pari kertaa, tuesta huolimatta, ilmoittikin olemassa olostaan terävällä vihlaisulla. Orudista kehiin ja torstaina uusiksi.

P.s. Niin…kuten olettaa saattaa, treeneissä allekirjoittanutta vietiin kuin litran mittaa. Eli samalla tasolla ollaan kuin ennen taukoakin, hehe.

huhti 122011
 
 12. huhtikuuta 2011  BJJ ja muut kamppailut

Kuten aikaisemmassa postauksessani jo mainitsinkin toistaiseksi toipilaana olosta, niin nyt tutkimusten jälkeen on syytkin tarkentuneet tarvittavine lepoaikoineen. Loukkasin nimittäin vasemman polveni GB Gym BJJ Tournamentissa ensimmäisen ottelun aikana ja magneettikuvien perusteella jalka on taittunut suorana ollessaan polven kohdalta sisäänpäin aiheuttaen sisäsyrjän sivusiteen (MCL) ”revähdyksen”. Polvi on kipeä eikä tällä hetkellä kestä juurikaan mikäänlaista sivuttaista kääntöä tai vääntöä edes koukussa ollessaan. Eräs pahimmista liikkeistä on kopistella jalkoja yhteen autoon mennessä. Polven vamma ei onneksi vaadi leikkausta, tämän parantuessa 3-6 viikossa itsekseen ortoosin (tuen) kanssa. Karkeasti sanottuna; ainakin tämä kuukausi lepoa jalalle ja poissa tatameilta. Pahinta ortopedin mukaan tässä tilanteessa olisi jalan vääntyminen uudestaan.

Polvivamma ja pitkä toipumisaika tarkoittaa nyt sitä, että kevään kisasuunnitelmat menevät uusiksi. Ensi viikonlopun BJJ Centerin salikisat jäävät väliin, mikä nyt oli päivänselvä asia, mutta myös toukokuiset SM -kisat jäävät väliin. Vaikka polvi saattaisi periaatteessa olla tuolloin kunnossa, niin vähäisellä treenimäärällä ja tuntuman ollessa hakoteillä, on aivan turha mennä turistiksi kisoihin jos ei voi tai uskalla pistää 100% peliin.

Mikäli polvivammat kiinnostavat enemmänkin, niin internetin syövereistä löytyi mielenkiintoinen ja arvostetun asiantuntijan tekemä kalvosulkeinen aiheen tiimoilta. Kannattaa tutustua. Muutenkin ohjenuoraksi muille harrastajille; hankkikaa kunnon vakuutukset vaikka ette kilpailisikaan. On pikkuisen mukavampi harrastaa kun tietää vahingon sattuessa voivansa turvautua kunnon hoitoon…eli propsit IF:lle ja Mehiläisen Töölön toimipisteeseen loistavasta asiakaspalvelusta kaikilta osin.

huhti 022011
 
 2. huhtikuuta 2011  BJJ ja muut kamppailut

Viime viikonlopun pettymys ja sen aiheuttamat ”haavat” saivat balsamia hopeisessa muodossa osallistuttuani tänään GB Gym BJJ Tournament 12 -salikisoihin. Kaksi tiukkaa voittoa, toinen lopetuksella ja toinen pistein, ja kolmannessa, eli finaalissa, kuokkaan vastustajan puristettua Anakonda -tyyppisellä kuristuksella niskanikamat uuteen järjestykseen melkeinpä jo kättelyssä. Hopealla oli hintansa ja taas mennään tovi toipilaana.

Balsamia jaettiin myös Jukalle, joka vei oman sarjansa kirkkaimman mitalin todella suvereenilla esityksellä eli lopettaen kaikki ottelut kuristuksella. Onnittelut Jukalle! Loistava suoritus!

Login