Perhe-elämä

Artikkeleita moottoripyörän vaikutuksesta perhe-elämään.

Deja vu???

29. kesäkuuta 2010 klo 12:23 | Aihe: Perhe-elämä | 1 kommentti

Ihmettelin muutamia vuosia sitten, tuolloin vain vähän yli vuoden ikäisen, poikani kiinnostusta moottoripyöriin ja teknisiin laitteisiin epäillen tuon olevan jotenkin sisäänrakennettua. Tämä erittäin puolitieteellinen teoriani on saanut vahvistusta toisen poikani syntymän jälkeen, sillä tällä hetkellä 1 vuoden ja 2kk:n ikäinen pikkuviikarimme viipottaa paikasta toiseen isoveljen moottoripyörät molemmissa käsissään. Luonnollisesti kiinnostusta löytyy myös perinteisiin pikkuautoihinkin muttei niin paljoa kuin moottoripyöriin ja muihin teknisiin härveleihin esim. puhelimiin, kaukosäätimiin, pesukoneen ja uunin nappuloihin. Poikkeuksen tähän kaikkeen muodostaa kuitenkin sukat, joita löytyy kummallisesti ympäri taloa milloin mistäkin. Joka tapauksessa kovin tutulta tämä tietyiltä osin tuntuu :D

Ps. Eipä liene yllätys, että likipitäen ensimmäiseksi tarhaleluksi lelupäivänä valikoitui…mikäs muukaan kuin Ducati :P

Miten kaikki alkoikaan?

5. kesäkuuta 2008 klo 13:38 | Aihe: Moottoripyöräily, Perhe-elämä | Kommentointi estetty

Vuodet vierivät sellaisella vauhdilla, että en olekaan tajunnut A-kortin maanneen lompakossani jo kymmenen vuotta (alk. 27.5.1998). Samille kiitos muistutuksesta ja mukavasta motoristiuran yhteenvedosta.

Tosiaan vuonna 1998 päätimme Samin kanssa ajaa kortit yksissätuumin. Tuolloin pyörän hankinta kummitteli itsellänikin mielessä, mutta asunnon osto siirsi nuo haaveet kauas tulevaisuuteen, aina vuoteen 2005 saakka. Väliaikana uppouduin mm. autoharrastustoimintaan Seat-merkkikerhon perustamis- ja hallituskuvioissa. Moottoripyörät eivät tuona aikana ehtineet mielessä juurikaan käymään. Leipäännyttyäni totaalisesti autoharrastustoimintaan ja siinä ylityöllistettynä olemiseen, vapaa-aikani täyttivät muut asiat mm. pojan syntymä ja myöhemmin omakotitalon osto sekä remontointi.

Melko pian talon oston jälkeen “tyhjänä” helottava autotalli alakerrassa nosti vanhan piilossa majailleen moottoripyöräkuumeen pintaan kovempana kuin koskaan ennen. Viimeinen naula arkkuun oli Samin kanssa vuonna 2005 Jarnolle suunnittelemamme polttarit, johon olisi kuulunut pienimuotoinen moottoripyöräreissu. Reissu olisi toteutettu siten, että Jarnolle olisi kustannuksellamme vuokrattu pyörä liikkeestä ja itse olisin ajellut perhetuttavalta lainaamallani Suzuki 450GS:llä, Samin luonnollisesti käyttäessä omaa pyöräänsä. Polttarit kylläkin peruuntuivat viime metreillä Jarnon telottua selkänsä työpaikkansa riennoissa, mutta Suzuki ja Samin vanhat ajovarusteet pysyivät lainassani pitkän tovin…loppu onkin sitten historiaa.

Kyllä siitä vielä motoristi tulee…osa II

25. heinäkuuta 2006 klo 15:33 | Aihe: Perhe-elämä | Kommentointi estetty

Poika on erityisen viehtynyt Legoihin. Tosin meidän tapauksessa kyseessä on mummilta saadut venäläiset “mitkä-lie-heikosti-yhteensopivat-piraatit”, mutta kuitenkin. Tänään värkkäsin pojalle viihdykkeeksi “mopon” näistä palikoista. Siitäkös riemu repesi ja poikahan kanttaili tällä kuin vanha tekijä. Varsinaisesti isillä leuka loksahti vasta siinä vaiheessa kun poika kesken “ajon” irroitti käden “stongasta” ja heilautti tämän reippaaseen morjestukseen kovaäänisen “MOI!”:n kera (eikä jäänyt ihan yhteen kertaan kuten kuvatkin osoittavat). Kukas tuon on opettanut???? Mineen ainakaan. Siinä on tieteilijöillä taas spekuloimista, että mistä tuo motoristien tapa periytyy. Taitaa tuo itse kysymys kertoa vastauksenkin :)

kanttausta2.jpg moikkaus2.jpg moikkaus3.jpg moikkaus5.jpg

Kyllä siitä vielä motoristi tulee…

3. heinäkuuta 2006 klo 11:05 | Aihe: Perhe-elämä | 3 kommenttia

1 v 7kk poikani on oppinut tunnistamaan moottoripyöräileviä ihmisiä, ainakin melkein. Kaikki hopeakypäräiset saavat kommentin “ISI!” ja mustakypäräiset “Ajjno!” (Jarno-kummisedällä on musta kypärä). Nykyään myös hopeiset moottoripyörät tunnistetaan isiksi, tosin nämäkin ovat vieläkin “Honna!”-merkkisiä….”Ammu”-merkkisiäkin näkyy jo muutamia ja kielen taipumista “suitsalle” odotellaan vielä :) . Edelleenkin kaikki kaksipyöräiset ovat “Mopo!”:ja eli sillä saralla ei muutosta.

Vielä jokin aika sitten moottoripyörät olivat tasan tarkkaan niin kauan kivoja kun ne eivät olleet käynnissä. Poika kyllä hoki innoissaan “Käyntiin!” ja käsi mallasi kaasukahvan kääntöä, mutta pakokauhu iski jos innokkaan toiveen toteutti. Eilen tilanne oli kuitenkin jo toinen ja ilme kirkastui selvästi kun mopo laitettiin tulille. Ilo oli vielä suurempi kun pääsi itse kääntämään kaasukahvaa, tosin +8000rpm:n kohdalla joutui isi vähän toppuuttelemaan, hehe.

Viikonloppuna kävimme ostamassa vaimolle kypärän ja poikaa oli vaikea pitää samaan aikaan kypärähyllystä erossa. Oma lippalakki otettiin pois päästä ja vuoron perään hyllyssä olevaa kypärää sekä omaa päätä sormella osoittaen kerrottiin “Koke’ee!” eli testaamaan olisi pitänyt päästä. Ei taida vielä noin pienelle päälle löytyä kypärää…onneksi :)

Yllättäen pojan erääksi suosikkilukemistoksi on muodostunut vuoden vanha Motopörssi.

« Aikaisemmat artikkelit