Aihearkisto: Perhe ja asuminen

Kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen normaaliin perhe-elämään ja asumiseen (ml. remontointi ja muu hömppä)

Postia Intrum Justitialta

Menneenä kesänä teetätimme kattoremontin lähes 50-vuotiaaseen kotitaloomme Etelä-Suomen Kattokeskus Oy:llä (tunnetaan myös markkinointinimellä Kodika). Valitettavasti kaikki ei mennyt kuin elokuvissa ja reklamoitavaa kertyi runsain mitoin. Moni asia toki korjattiin, mutta paljon jäi vielä tekemättä ja lisävahinkoakin syntyi. Kaikki reklamoitavat kohteet kuvattiin ja kuvat lähetettiin sähköpostitse yrityksen tutkittavaksi. Teimme selväksi ettei loppulaskua (10% kauppahinnasta) suoriteta ennenkuin reklamoidut kohteet on korjattu (kuluttajasuojalaki: 5.luku 8§, 9.luku 13§, 16§, 17§). Lopulta yhteydenottoihin ei enää vastattu. Nyt 5-6 viikkoa viimeisen yhteydenottoyritykseni jälkeen Intrum Justitia lähetti perintäkirjeen raastupa-ukaasien kera koskien loppulaskua. Eli näin Etelä-Suomen Kattokeskus Oy aka Kodika hoitaa velvoitteensa.

Pitänee haalia lainopillista apua, sillä sotakirves on kaivettu esiin ja raastupaan mennään, nimittäin periksi ei tässä asiassa anneta. Teen jossain vaiheessa oman sivun tänne munhiekkikseen, jossa näkyy reklamoitu työnjälki. Jos tilaussopimukseen kirjataan, että viimeinen erä suoritetaan kun työ on valmis, niin se myös suoritetaan silloin eikä hetkeäkään aiemmin. Työ on vielä kesken PISTE!

Pieni teaseri julkistettavasta materiaalista…hyväksyisitkö itse alla nähtävää työnjälkeä?

Deja vu???

Ihmettelin muutamia vuosia sitten, tuolloin vain vähän yli vuoden ikäisen, poikani kiinnostusta moottoripyöriin ja teknisiin laitteisiin epäillen tuon olevan jotenkin sisäänrakennettua. Tämä erittäin puolitieteellinen teoriani on saanut vahvistusta toisen poikani syntymän jälkeen, sillä tällä hetkellä 1 vuoden ja 2kk:n ikäinen pikkuviikarimme viipottaa paikasta toiseen isoveljen moottoripyörät molemmissa käsissään. Luonnollisesti kiinnostusta löytyy myös perinteisiin pikkuautoihinkin muttei niin paljoa kuin moottoripyöriin ja muihin teknisiin härveleihin esim. puhelimiin, kaukosäätimiin, pesukoneen ja uunin nappuloihin. Poikkeuksen tähän kaikkeen muodostaa kuitenkin sukat, joita löytyy kummallisesti ympäri taloa milloin mistäkin. Joka tapauksessa kovin tutulta tämä tietyiltä osin tuntuu 😀

Ps. Eipä liene yllätys, että likipitäen ensimmäiseksi tarhaleluksi lelupäivänä valikoitui…mikäs muukaan kuin Ducati 😛

Miten kaikki alkoikaan?

Vuodet vierivät sellaisella vauhdilla, että en olekaan tajunnut A-kortin maanneen lompakossani jo kymmenen vuotta (alk. 27.5.1998). Samille kiitos muistutuksesta ja mukavasta motoristiuran yhteenvedosta.

Tosiaan vuonna 1998 päätimme Samin kanssa ajaa kortit yksissätuumin. Tuolloin pyörän hankinta kummitteli itsellänikin mielessä, mutta asunnon osto siirsi nuo haaveet kauas tulevaisuuteen, aina vuoteen 2005 saakka. Väliaikana uppouduin mm. autoharrastustoimintaan Seat-merkkikerhon perustamis- ja hallituskuvioissa. Moottoripyörät eivät tuona aikana ehtineet mielessä juurikaan käymään. Leipäännyttyäni totaalisesti autoharrastustoimintaan ja siinä ylityöllistettynä olemiseen, vapaa-aikani täyttivät muut asiat mm. pojan syntymä ja myöhemmin omakotitalon osto sekä remontointi.

Melko pian talon oston jälkeen ”tyhjänä” helottava autotalli alakerrassa nosti vanhan piilossa majailleen moottoripyöräkuumeen pintaan kovempana kuin koskaan ennen. Viimeinen naula arkkuun oli Samin kanssa vuonna 2005 Jarnolle suunnittelemamme polttarit, johon olisi kuulunut pienimuotoinen moottoripyöräreissu. Reissu olisi toteutettu siten, että Jarnolle olisi kustannuksellamme vuokrattu pyörä liikkeestä ja itse olisin ajellut perhetuttavalta lainaamallani Suzuki 450GS:llä, Samin luonnollisesti käyttäessä omaa pyöräänsä. Polttarit kylläkin peruuntuivat viime metreillä Jarnon telottua selkänsä työpaikkansa riennoissa, mutta Suzuki ja Samin vanhat ajovarusteet pysyivät lainassani pitkän tovin…loppu onkin sitten historiaa.

Kyllä siitä vielä motoristi tulee…osa II

Poika on erityisen viehtynyt Legoihin. Tosin meidän tapauksessa kyseessä on mummilta saadut venäläiset ”mitkä-lie-heikosti-yhteensopivat-piraatit”, mutta kuitenkin. Tänään värkkäsin pojalle viihdykkeeksi ”mopon” näistä palikoista. Siitäkös riemu repesi ja poikahan kanttaili tällä kuin vanha tekijä. Varsinaisesti isillä leuka loksahti vasta siinä vaiheessa kun poika kesken ”ajon” irroitti käden ”stongasta” ja heilautti tämän reippaaseen morjestukseen kovaäänisen ”MOI!”:n kera (eikä jäänyt ihan yhteen kertaan kuten kuvatkin osoittavat). Kukas tuon on opettanut???? Mineen ainakaan. Siinä on tieteilijöillä taas spekuloimista, että mistä tuo motoristien tapa periytyy. Taitaa tuo itse kysymys kertoa vastauksenkin 🙂

kanttausta2.jpg moikkaus2.jpg moikkaus3.jpg moikkaus5.jpg