huhti 092009
 
 9. huhtikuuta 2009  VFR VTEC

Aamulla herättyäni kurkistin liki ensitöikseni ikkunasta ulos; sää näytti sen verran loistavalta, että päätin hilpaista töihin, ensimmäistä kertaa tällä kaudella, VFR:llä.

Ajettuani pyörän ulos tallista, havaitsin navigaattorin telineen löystyneen, joten startti viivästyisi vielä hieman. Routa oli tapansa mukaan tehnyt talven jälkimainingeissa asfalttiluiskaamme lisää muhkuroita, joten käynnissä olevan pyörän paikkaa oli katsottava normaalia tarkemmin ennen sivutuelle laittoa. Metsästettyäni tarvittavat työkalut tallin syövereistä, ryhdyin kiristelypuuhiin pyörän vieressä seisten. Stonga oli hieman huonossa asennossa, joten käänsin sitä hieman ja jatkoin puuhastelua. Kesken kiristelyn ihmettelen, että mitäs nyt tapahtuu kun pyörä tuntuisi liikkuvan eteenpäin. Vielä totaalisen hölmistyneenä kuulen tutun ”klang”-äänen sivutuen noustua ylös. Tässä vaiheessa herään horteesta ja pyörä kellahtaa väliin tunkemani polven varaan, josta saan helposti kammettua pyörän pystyyn ilman minkäänlaista asfalttikosketusta. Routapahkurat tekivät sittenkin tepposen eikä stongan kääntö varmastikaan vähentänyt painetta sivutuen päällä, joten pyörä nitkahti eteenpäin vääntäessäni navitelineen kuusiokoloruuvia tiukemmalle. Onneksi olin sivujalan puolella ottamassa pyörästä ”koppia”. Pitänee ensikerralla olla ”vähän” huolellisempi ja karistella unenrippeet silmistä vähän lempeämmin keinoin.

  2 Responses to “Kun Nukkumatti lähtöpassit sai”

  1. Voin hyvin kuvitella tilanteen…taisi nukkumatti saada kunnon lähdöt 😉

    Oliskohan viikonloppuna mitään saumaa ajelulle?

  2. Juu, oli aika skarppi olo 🙂

    Eiköhän sitä vkl ehdi tienpäälle jossain vaiheessa. Pääsiäisenä on muutamat synttärikemut tiedossa, mutta soittelemallahan tuo selviääpi.

Login