maalis 042010
 
 4. maaliskuuta 2010  Moottoripyöräily, Reissut

Lukiessani tämä vuoden ensimmäisestä Moto1:stä (1/2010) Pekka Niinivaaran kirjoittamaa matkailuaiheista artikkelia, silmiini osui varsin mielenkiintoinen kohta, joka muusta sisällöstä irroitettuna nostatti hymyn kasvoille.

…jos nyt jotain karkeita yleistyksiä pitäisi heittää, niin Suomen pääteillä 200km on verrattain helppo päivämatka. 600km taas vaatii useimmilla meistä jo hieman rypistämistä, eikä silloin jouda liiemmin tauoilla vetelehtimään. Esimerkiksi Norjan vuonoilla tuo olisi jo hyvinkin haastava taival yhden valoisan aikana. Ja mitä enemmän matkataan muualla kuin valtateillä, sitä hitaammin matka tuppaa edistymään, jolloin 200km voikin olla sopiva yhden päivän matka…

Itselleni heräsi asiayhteydestä irroitetusta kohdasta ajatus, että mikäli päiväkohtaiset kilometrit omilla Norjan reissuillamme olisi säännönmukaisesti pyörineet 200km:n luokassa, niin aivan yhtä hyvin matkaa olisi voinut tehdä autolla. Eihän tuossa ajassa olisi ehtinyt ajamaan ollenkaan, heheh. Itse kun olen aina mennyt tuonne nauttimaan maisemista (huom. monikko) ja ennenkaikkea moottoripyöräilystä.

Toki on myös mainittava artikkelin kirjoittajan toteavan soveliaan päivämatkan olevan ennen muuta henkilökohtainen kysymys. Siinä kirjoittaja onkin aivan oikeassa, kukaan ei voi määritellä sopivaa ajomatkaa toisen puolesta. Vaikuttaapa tuohon vielä itse reissun tavoitteet ja käytettävissä oleva aikakin, aivan kuten artikkelista voi lukea. Ainakaan toistaiseksi ei omilla reissuilla ole vielä kertaakaan tullut tunnetta, että kilometrejä olisi tullut ahmittua mitenkään liikaa. Epäilemättä maailma taitaa olla täynnä ihmisiä, jotka pitävät allekirjoittaneen ja/tai Samin reissuja lähinnä ”rautaperseilyn” touring-versiona…ehkäpä se on sitten niin, mutta jokaisesta moottoripyöräillystä kilometristä on nautittu täysin siemauksin päänsisäisiä akkuja lataillen. Tarkemmin kun miettii niin tuommoinen ~200 kilometriähän on melko sopiva iltalenkki raskaan työpäivän päätteeksi, heheh.

  3 Responses to “Moottoripyöräilyä vaiko ”moottoripyöräilyä””

  1. Totta turiset, eipä 200 km ole sport-touring pyörällä vielä mitään paitsi sopiva ”iltapala” töiden jälkeen, saati sitten oikealla Tourinki-pelillä. Mun -72 500Fourille tuo alkaa sen sijaan olla ihan maksimi päivämatkaksi, joten taitaa olla kuskin lisäksi kiinni pyörästä. Tietysti myös henkilökohtaisista mieltymyksistä.

    Meille vaimon kanssa riitti Norjanreissulla hyvin 200-400 km päivässä ja se yksi kokopäivän ja yli 500 km rypistys otti oikeasti jo koville. Mutta meille tärkeintä ei ollut pyörän selässä istuminen (vaikka mukavaa olikin) vaan lomailu ja siihen meidän tapauksessa kuuluu pysähtyä joka paikassa, missä siltä tuntuu. Ja johonkinhan se pari viikkoa piti saada kulumaan 😉

  2. Samaa mieltä molempien kanssa. Joskus 1000km on sopiva rypäisy, joskus 200km tuntuu jo kovalta saavutukselta. Riippuu tilanteesta, tiestä, pyörästä, miehestä ja toki säästäkin.

    🙂

  3. Kovasti nämä ovat fiilis juttuja millaisia päivämatkoja milloinkin innostuu ajamaan. Omissa viime vuosien ajoissa paistaa perhe-elämä, joka rajaa ajomahdollisuudet ahtaalle ja yleensä lyhyisiin parin – kolmen tunnit pätkiin, niin iltaisin kuin viikonloppuisin. Tästä seurauksena on omalla kohdallani, että kun ajamaan pääsee, niin sitten ajetaan. Toinen asia mitä tästä on seurannut, on se, että mitä vähemmän pääsee ajamaan, niin sitä kovempaa tulee ajettua. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta näin vain tapahtuu. Helpottaisi, kun pääsisi edes välillä radalle käymään…tällöin tulisi muutenkin samalla ajettua vähän enemmän, kun noita ratoja ei ole aivan joka pitäjässä.

    Omalla kohdallani ilta-ajo on helposti 150 km mutkatietä ilman taukoja. Viikonloppuna sitten kerralla n. tankillinen (300 km) ilman taukoja, tai jos kavereita on mukana, niin sitten yleensä tauon kanssa. Eria asia sitten tietysti on jos käy jossakin ajelun yhteydessä, kuten vaikkapa kisoja tai harjoituksia seuraamassa.

    Pidemmillä reissuilla unelma ajaminen on omalla kohdallani seuraavanlaista: yksin, sopivan viileässä kelissä ja vain pakollisilla tauoilla maisemista ajaessa nauttien. Tätä herkkua sitten tietysti vielä auringon noususta – auringon laskuun asti, ja joka päivä. Toki yleensä vastaan tulee paikkoja joissa mieluusti viettää pienen evästauon, yksin, rauhassa ja maisemista nautiskellen. ”Valitettavasti” jos reissusta haluaa muistoksi muutakin kuin kuvia pääkopan sisään, pitää pysähdellä enemmänkin, mutta yksin reissatessa kilometrejä tulee yleensä aika paljon lyhyessäkin ajassa.

    Hieman toisenlainen, mutta sekin erittäin mieluista tapa reissata, on tietysti pienellä kaveri porukalla. Tällöin muuttujia on tietysti enemmän ja pitää pyrkiä huomioimaan kaikkien tarpeet parhaalla mahdollisella tavalla. Radiopuhelin on tässä oiva apu, koska matkan edetessä voidaan keskustella ja sopia tarvittavista pysähdyksistä. Totuus kuitenkin on, että kaveriporukalla tauot usein venyvät asiosta keskustellessa ja tehdään osin kompromissejä oman ja muiden pysähtymistarpeiden välillä. Toki kaveriporukalla reittiä on sitten myös miettimässä useampi henkilö, joten melko usein reitille tulee mukavia yllätyksiä, joista ehkä itse kaahottaisi muuten ohitse. Kaveriporukalla matkan eteneminen ei olekaan välttämättä se itseistarkoitus ja näin ollen päivittäiset kilometrit voivat hyvinkin olla pienempiä, ilman että matkan ”tavoitteet” kärsivät. Toisaalta kilometrikertymä voi hyvin olla toisinkin päin, kun eteenpäin puskee muiden innostamana, vaikka oma kroppa huutaisikin armoa.

    Viimekesän reissu Jarnon kanssa osoitti allekirjoittaneellekin puupäälle, että matkaa ei todellakaan tarvitse suunnitella etukäteen, vaan matkaa voi soveltaa hienosti tilanteen mukaan. Tällöin kohdalle voi osua niitä todellisia yllätyksiä, joista ei aikaisemmin ollut hajuakaan. Viimekesän reissulle näitä osui sateiden välissä useampiakin ja taisi niitä huippuhetkiä olla osin sateenkin aikana…esim. lyse-vuonon risteilyllä. Ja tällä reissullahan ei kilometreillä juhlittu, mutta matka oli ehdottomasti käymisen arvoinen…

    Siispä yhteenvetona: Ajetaan sen mukaan mikä kulloinkin tuntuu parhaalta…vähän tai paljon…kunhan ajetaan!

Login