touko 302016
 
 30. toukokuuta 2016  Jefu, Sekalaiset

Tämän viikon perjantaina tulee tasan 3 kuukautta epäonnisesta vammautumisesta urheilun parissa. Vakuutusyhtiö pesi kätensä korvauksista ensimmäistä hoitokertaa lukuunottamatta, joten jatkokulut niin ortopedin kuin fysioterapeutinkin osalta jäävät omalle kontolle. Leikkaukseen ei onneksi tarvinnut turvautua vaan hoitomuodoksi valikoitui ns. konservaatinen hoitolinja. Hoitomuodon puolesta puhui se seikka, että lääkärin tutkimukset ja toimenpiteet käynnistyivät jo tunnin kuluttua vamman sattumisesta eikä jänteiden päät ehtineet erkanemaan toisistaan liikaa vaan osuivat nätisti kohdilleen ns. ekvinus-asennossa (ballerina-asento), johon jalka kipsattiinkin. Vain kaksi tuntia vammautumisesta jalka oli jo kipsissä ja mies matkalla kotia kohti. Miinuksena konservatiivisessa hoitomuodossa on korkeampi riski uudelleen katkeamiseen toipumisjakson aikana.

Ensimmäinen neljä viikkoa vietettiin jalka kipsattuna ja tästä seuraavat neljä viikkoa yötäpäivää ns. Walkerin (kävelyortoosi) kanssa. Kepit jäivät pois jo toisena päivänä Walkerin käyttöönotosta. Walkerin kanssa käytettiin useampaa kantakorotuspalaa (3kpl), joita vähennettiin viikon välein tarkoituksena päästä normaaliin 90-asteen asentoon. Perusasentoon pääsyn jälkeen varmisteltiin vielä tovi ja takaisin normaalin kengän käyttöön päästiin 8 viikon jälkeen vammautumisesta. Kantakorotuksia ei omalla kohdalla ole tarvinnut käyttää normikengässä enää ollenkaan.

Kuntoutuksessa on viikosta 4 lähtien noudatettu fysioterapeutilta saatua kuntoutusohjelmaa, johon tällä hetkellä kuuluvat maltilliset kahden jalan pohjenousut ja erilaiset venytykset. Nestettä eli turvotusta on tähän mennessä ollut polven alapuolella melkoisesti, mutta aivan viimeaikoina tämä on ollut vähenemään päin lihaspumpun aktivoituessa pikkuhiljaa. Kävely paljain jaloin ja lättäpohjaisin tennarein onnistuu jo melko normaalisti, joskin päivästä riippuen pohkeen ja jänteen kiristyksen esiintyessä kävelystä muodostuu hieman ontuvaa. Sairauslomalla jalkaa paranneltiin 2,5 kuukautta ja työhönpaluu on toistaiseksi sujunut hyvin, tosin päivittäinen turvakenkien käyttö töissä aiheutti toipumiselle takapakkia, näiden liiallisen kantakorotuksen ansiosta, ja akillesjänteen seutu jäykistyi selvästi viikon jälkeen. Paluu omiin kenkiin auttoi ja kävely onnistuu jälleen paremmin. Portaissa on oltava erityisen varovainen ja astuttava askelmalle koko jalalla. Alaspäin pääsee oikeastaan vain lievässä sivuasennossa sillä pohkeessa ei vielä ole tarpeeksi venyvyyttä eikä varsinkaan voimaa ottaa päkiällä vastaan. Pohjelihas on heikko, tosin niin on akillesjännekin, joten maltti on valttia vielä pitkään.

Muutaman päivän päästä on ns. ”3 kk:n kontrolli” ortopedin pakeilla ja tuolloin kuulen lisää toipumisen jatkoaikatauluista. Oletettavasti ensimmäisiä hölkkäaskelia päässee kokeilemaan 5-6kk:n eli elo-syyskuun tietämillä. Toistaiseksi toipuminen on sujunut suunnitellusti eikä takapakkeja ole tullut. Toivottavasti ei tulekaan. Erityisen tyytyväinen olen ollut Dextran urheiluklinikan toimintaan. Hoitava ortopedi (Mikko Kirjavainen) kävi hoidon alkuvaiheessa jokaisella fysioterapeutin hoitokerralla toteamassa toipumisen etenemisen ja antoi tarvittaessa lisäohjeet kuntoutukselle.

Login