Ajoasu uusiksi

Aloitin harrastuksen Samilta lainassa olleella MP-Asun Classicilla, jonka olin itseasiassa lainannut Jarnon polttarireissua varten. Tunnetuin seurauksin lainasta tulikin hieman pidempi. Asu oli muutaman vuoden vanha ja tämän ikä näkyi lähinnä heikkona vedenpitävyytenä ja kuoleentuneina joustimina. Muuten asu oli erittäin siistissä kunnossa ja vakuutti kankaidensa keston osalta. Asussa on muutamia hyviä oivalluksia, joita jäin uudessa omassa asussani kaipaamaan. Eräs tälläinen seikka on esimerkillisesti toteutettu kaulus, jossa on korkeutta riittävästi ja jota on helppo säätää tiukemmalle tarvittaessa. Asulla periaatteessa pärjää pitkälle syksyyn ilman erillisen kaulurin käyttöä…siis uutena, nyttemminhän tuo ei juuri vettä pidä. Jos jotain negatiivista pitää keksiä niin MP-Asumaiseen tyyliin housuista ei vuoria irti saa, mikä tarkoittaa kokemuksenkin mukaan helteellä ylenpalttista hikoilua.

Päädyin, luonnollisistakin syistä, pikaisesti hankkimaan itselleni oman ajoasun. GoreTex-asut sulkeutuivat pois käytännössä liian kalliina vaihtoehtoina, vaikkakin asun hankinnan ajankohtana alennukset olivat paikassa kuin paikassa 40%:n luokkaa. Päädyin loppujen lopuksi sattuman (lue: hyvä tarjous) kautta Sweepin Shadow-asuun. Tarjoushinta takille oli 119€ (norm. 299€) ja housuille 99€ (norm. 179€), alennusta kertyi siis yhteensä 260€.

shadowiso1.jpg shadowhiso.jpg

Asu on varustettu mm. Reissa-kalvolla, irroitettavilla vuorilla (takissa ja housuissa), CE-suojilla ja runsain kiristysmahdollisuuksin. Asun valintaan vaikutti myös, että asuun on käytetty runsaasti 1680dn-kangasta kulutukselle alttiissa paikoissa. Pääsääntöisesti muualla on käytetty 600dn-kangasta. Perinteisesti halvimman luokan asuissa on kankaina käytetty jopa vähemmän kulutuskestäviä materiaaleja, joten asun materiaalit yllättivät positiivisesti. Taskuja asussa on vähintäänkin riittävästi. Aika tullee näyttämään puvun keston, toivottavasti kestoa ei tarvitse kokeilla missään vaiheessa kaatumalla. Loppukesän sateissa asu ei vettä sisäänsä päästänyt, joten Reissa-kalvo osoittautui toimivaksi vaikkei tuota erityisen hengittäväksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Jos puku jostain kohdasta hajoaa niin oletan tämän tapahtuvan vetoketjuissa sillä ne ovat valitettavasti kauttaaltaan muovia.

Kuten aina uuden harrastuksen kanssa, jotain oli opittava kantapään kautta tässäkin tapauksessa. Alkuun valitsin aivan liian ison takin ja jouduinkin vaihtamaan tämän kokoa pienempään. Jälkikäteen ajateltuna sama olisi pitänyt tehdä myös housuille sillä oletettavasti ilman vuoria näissä saattaa olla liikaa löysää (loppukesänajoissa vuori ei ollut yllättäin yhtään liikaa, joten tilanne on kokeilematta toistaiseksi). Lisäksi polvisuojien kohdalle osuminen hätätilanteessa taitaa olla melkoista tuurikauppaa, tosin tämä lienee kaikkien tekstiiliasujen yhteinen ongelma vaikka suojien paikka olisikin valittavissa.