Kypärän vaihto

Aloitin harrastuksen halvalla 59€:n arvoisella HongKong-tavaratalosta ostamallani ”millä-lie”-kypärällä, joka hieman yllättäenkin oli ns. kuitukypärä eikä pelkkää ämpärimuovia, kuten halpakypärät yleensä tuppaavat olemaan. Ostin tuon kypärän lähinnä lainapyörällä kurvailua varten sillä ajattelin, että parempi ostaa halpa uusi kypärä kuin lainata kenenkään vanhaa kolhittua ”parempaa” kypärää. Harrastuksen muuttuessa oman pyörän myötä vakavamielisemmäksi ja pysyväksi, tuli oikean kunnon kypärän hankinta väkisinkin eteen. Yleisesti ajateltuna väliaikaisuus on huono peruste sillä kypärä on motoristin tärkein turvavaruste ja sen tulisi olla kunnollinen jo alusta lähtien. Tällä kertaa näytti kuitenkin siltä, että vajaalla 60€:llakin voi saada päänsä suojaksi muutakuin pelkän ämpäriin rinnastettavan valmisteen.

Uuden kypärän valinta ei ollut aivan helppo tehtävä koska tämän tulisi täyttää joitain tiettyjä kriteerejä. Pääkriteereiksi ostettavalle kypärälle muodostuivat, että tämä olisi turvallinen, istuisi hyvin päässä, tuntuisi mukavalta pitkäänkin päässä pidettynä, olisi myöskin edullinen ja mikä tärkeintä, olisi varustettu jonkinlaisella aurinkovisiirillä sillä aurinkolasien ainainen mukana raahaaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Tavallinen umpikypärä varustettuna aurinkovisiirillä tuntui ajatuksena jostain syystä turhan ahdistavalta, joten ajatukseni kääntyivät avattavaan kypärään. Etuna olisi vielä kommunikoinnin helppous metsässäkin kypärää riisumatta, umpikypärällä joutuisi ääntä korottamaan enemmän. Parin päivän netissä surffailun jälkeen päädyin Schuberthin (joka valmistaa myös BMW:n kypärät) mallistoon, joka on saanut erittäin hyvää palautetta useammalta käyttäjältä mm. aurinkovisiirinsä osalta. Kieltämättä mikään muu valmistaja ei näytä toteuttaneen aurinkovisiiriä yhtä näppärästi. Käytännössä loppusuoralle pääsivät Concept- ja C2-mallit, joista valinta olisi suoritettava. Valintaa helpotti kummasti se ettei Tokimoton hyllystä löytynyt C2:sta oikeaa kokoa. Mukaan tarttui siis Concept hopean värisenä, joka toivottavasti näkyy liikenteessä riittävän hyvin. Sinällään hassua, mutta mietin hetken mustan kypärän ostoa ja onnekseni tuota väriä ei liikkeestä löytynyt sillä myyjä tarjosi hopeata mustan hinnalla eli 380 euroon. Kolmen kympin säästö tuli tästäkin kotiinpäin ja sehän vain passasi.

schuberthc21.jpg schuberthc31.jpg schuberthc1.jpg

Kypärä käytännössä: Parannus vanhaan halppis-kypärään oli selvästi korvin kuultava. Vanha oli meluinen ja melkoisen tuuliherkkä kun taas uusi osoittautui yllättävänkin hiljaiseksi (vaikkakin Concept ei hiljaisimmasta päästä olekaan) vaikka pinta-alaa kypärällä on suhteellisen paljon johtuen avausmekanismista. Itseasiassa avausmekanismista löytyykin näin pitemmällä käytöllä urputtamista sillä pakkokäyttö vasemmalla kädellä on pitemmän päälle ärsyttävää. Esimerkiksi halutessasi liikennevaloissa seistessäsi sanoa kyydissä tai vieressä olijalle jotain ilman huutamista, vaihde on aina laitettava vapaalle voidakseen irroittaakseen vasemman käden kytkimestä. Itse mielummin pitäisin käden kytkimellä ja irroittaisin kaasukäden. Voihan olla, että juuri tämän kaltainen toiminta on haluttu valmistajan toimesta eliminoida tyystin. Onhan siinä kieltämättä matalampi kynnys lähteä jatkamaan matkaa ”kypärä auki”. Perinteinen keskustelumoodihan toimii siten, että kiskotaan vapaalla kädellä leukasuojaa alaspäin ja yritetään möykätä sen ylitse. Leukaosan avausnapista olisi voinut tehdä hieman fiksummankin, paksut hanskat kädessä avaaminen ei meinaa luonnistua. Alkuun kärvistelin kypärää avatessa avoimen visiirin kanssa kunnes tajusin ettei visiiriä tarvitse sulkea ennen kypärän avaamista vaan kun rohkeasti nostaa leukaosan ylös niin visiiri sulkeutuu samalla automaattisesti. Aurinkovisiirin käyttö on ollut erittäin helppoa ja pääosin olen siihen ollut tyytyväinen, mutta napistavaakin siitä löytyy sillä aurinkovisiiri tuntuu syystä tai toisesta olevan erittäin herkkä likaantumiselle vaikkei ko. visiiriä käyttäisikään. Auringon paisteella voi kokea ikävän yllätyksen kun visiiriä tarvittaessa tätä ei voi käyttää turvallisesti harmauden takia. Tosin visiirin likaantumiseen voi vaikuttaa oman pyöräni korkea pleksi, joka aiheuttaa kypärän seutuville pyörteitä sen verran ettei esim. visiiri raollaan ajelu onnistu kovinkaan hyvin. Lisäksi tuon aurinkovisiirin optinen laatu voisi olla parempaakin, tarkoitan tällä sisäpuolisia heijasteluja. Vaikka tässä nyt negatiivisiä asioita melkoisesti listasinkin niin pääsääntöisesti koen kypärän olleen hyvä ostos ja ehdottomasti avattavien kypärien eliittiä. Mielenkiintoista on ollut myös havaita sivullisten ihmisten kiinnittävän huomiota kypärän aurinkovisiiriin, joka kieltämättä synnyttää pienen ”Robocop”-efektin. Yläpuolella olevat kuvat eivät ole omasta kypärästäni otettuja ja ovat ilmeisesti vuotta vanhemmasta mallista sillä pieniä eroja on havaittavissa (tai sitten johtunee kuvien huonohkosta laadusta), mutta eiköhän noista toimintaperiaate valkene.

Vaikka toistaiseksi ei olekaan minkäänlaista tarvetta vaihtaa kypärää niin Arain Tour-X kiinnostaisi melkoisesti. Tour-X on mielenkiintoinen yhdistelmä ns. crossi-ja umpikypärää. Asiaa ei tietty auta yhtään se seikka ettei tuo loppupeleissä paljoa maksa. Maltti on silti valttia ja olemassa olevalla kypärällä jatketaan hammasta purren ainakin ensi ajokausi sillä muitakin varuste- ja tarvikehankintoja on vielä edessä.