Norja 25.7. – 4.8.2008

 

2. Päivä: Kapellskär – Dalen – Flateland (909km)


Jostain syystä en ole koskaan onnistunut nukkumaan laivamatkojen aikana kunnolla. Eikä tähän tälläkään kertaa muutosta tullut, yöunien jäädessä lyhyihin torkahteluihin, joten aamun startti tuntuu hieman nihkeähköltä. Aamiainen ja ajatus Norjaan pääsemisestä vielä saman päivän aikana saa kuitenkin väsymyksen karisemaan silmistä pikavauhtia.

Saapuessamme autokannelle, on paikalla jo melkoinen kuhina muiden motoristien irroitellessa pyöriensä kiinnityksiä. Pyörän irroittelu sujuu itseltämmekin jo rutiinilla ja pääsemme ajamaan laivasta tuota pikaa. Satama-alueen ulkopuolella pysähdymme hetkeksi järjestelläksemme laukkuja parempaan uskoon. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, joten päivän ajosessio ei voisi paremmin alkaa.

Ajettuamme muutaman kilometrin eteenpäin, itselleni valkenee Kapellskärin sijainti kartalla ja etäisyys Tukholmaan, joka onkin yllättävän paljon eli n. tunnin ajomatka. En vain ollut kiinnittänyt asiaan minkäänlaista huomiota reittiä suunnitellessani ja olin mieltänyt Kapellskärin melkeinpä synonyymiksi Tukholmalle, hehe. Myöhemmin ajon aikana olen havaitsevinani pyörän käytöksessä jotain kummallista ja päätän Enköpingissä suoritetun tankkauksen (16,97 litraa hintaan 13,19SEK/ltr) yhteydessä tarkistaa ketjun kireyden. Ketju on kireällä kuin viulunkieli ja säädän välyksen huomattavasti löysemmälle. Olin tarkistanut ja säätänyt ketjun ennen reissuun lähtöä, mutta ilmeisesti raskaasta lastista johtuen välys ei ollut riittävä. Onneksi ketjun säätö on VFR:ssä äärimmäisen helppoa, joten toimenpiteessä ei kauaa nokka tuhise. Säädön jälkeen pyörä tuntuu selvästi paremmalta ja matka jatkuu jälleen hyvin mielin.

Pysähdymme myöhemmin kahvittelemaan, itselleni aiemmalta reissulta tuttuun paikkaan, Örebrossa. Matka on joutunut nopeasti ilman suurempia ongelmia, joskin jo Suomessa ennen Naantalia puutunut kaasukäteni on alkanut oireilemaan entistäkin enemmän ja muutamien sormien päät ovat muuttuneet tunnottomiksi. Tankkaamme Ruotsin puolella vielä kertaalleen (ei kuittia) ja samalla popsimme pientä välipalaa jonkinsortin polttoainesäiliön luomassa varjossa. Varjo onkin tervetullut, sillä sää on todella helteinen ja aurinko porottaa täydeltä terältä. Hetken patsastelu paikoillaan täysissä ajovarusteissa saa hien valumaan pitkin selkää ja ajatus lämpövuorista nostaa hymyn pintaan…kerrankos sitä erehtyy, hehe.

Norjan raja ylitettiin melko pian puolenpäivän jälkeen, jolloin myös lyhyt tauko varjossa oli paikallaan. Samalla naputeltiin muutamat tekstiviestit kotimaan suuntaan. Myöhemmin Drammenia lähestyttäessä lämpöä oli jo sen verran, että vaimoni alkoi osoittamaan lieviä lämpöhalvauksen merkkejä. Kuumuudesta johtuen nestettä ei kertakaikkiaan voinut nauttia liikaa ja tilanteesta selvittiinkin puhtaasti juomalla.

Kongsbergissä vietämme hieman pidemmän lepotauon tankkauksen ohessa. Tarkoituksenamme on koukata tien 40 kautta tielle 37 ja sieltä edelleen E134:ää kohti Dalenia, jossa olemme ajatelleet viettää ensimmäisen yön. Olisimme voineet lähteä Kongsbergistä suoraan E134:lle, mutta ajattelimme 37:n tarjoavan pienempänä tienä vaihtelevampia ajomaisemia, joissa ei kyllä valittamista ollutkaan.

134:lta käännyttäessä tielle 45, maisemat paranevat ja tie muuttuu kapeammaksi. Dalen sijaitsee korkeiden vuorien syleilyssä alhaalla laaksossa, joten kylään päästäksemme tiedossa on reissumme ensimmäiset kunnon serpentiinit.

Alas päästyämme, VFR sytyttää jäähdytysnesteen lämpötilavalon n. 120-125 asteessa. Pyörähän liki keittää! Tämä vielä takaraivossa jyskyttäen käväisen kylän ainolla leirintäalueella tiedustelemassa vapaiden mökkien/huoneiden tilannetta. Täynnä! Kirottua, tämäkään ei kuulunut suunnitelmiin. Palaamme serpentiinejä takaisin ylös ja ajamme noin 5-10km tulosuuntaamme, josta pitäisi kääntyä tie toiselle leirintäalueelle. Kyseinen tie osoittautuu n. 7km pituiseksi soratieksi, jota en lähde vapaaehtoisesti ajamaan. Eipä muuta kuin takaisin Daleniin tankkaamaan ja miettimään jatkoa. Kello alkaa kääntymään jo hyvän matkaa illan puolelle eikä majoituksen etsintää viitsisi enää jättää kovinkaan paljoa myöhäisemmäksi. Päätämme jatkaa Dalenista eteenpäin tielle nro 9 ja luottavamme tuuriimme. Tunturin ylityksellä ei juurikaan maisemia enää ihailtu, vaan keskityttiin eteenpäin puskemiseen. Päästyämme tielle 9 ja Flatelandiin, bongaamme risteyksen välittömästä läheisyydestä isohkon leirintäalueen. Alueelta löytyy useampikin vapaa mökki ja vastaanottovirkailija antaa meille, hiljaisen päivän vuoksi, 500NOK:n arvoisen mökin valmiiksi tingittyyn 380NOK:n hintaan. Olimme paikalla kreivin aikaan, sillä 10 minuuttia myöhemmin vastaanotto laittoi lapun luukulle kyseisen päivän osalta.

Majoiduttuamme tutkailen pyörää ja ihmettelen mahdollista syytä lämpöjen nousuun. En onnistu pintapuolisella tarkastelulla löytämään paisuntasäiliöstä jäähdytysnesteen pintaa, jonka pitäisi lämpimällä koneella olla jossain ala- ja ylämerkin välimaastossa. Hetken ihmettelyn jälkeen luovutan ja lupaan itselleni seurata moottorin lämpöjä normaalia tarkkaavaisemmin, onhan sää sentään todella helteinen ja hidas vauhti yhdistettynä sivuilla oleviin jäähdyttäjiin ei liene paras mahdollinen kombinaatio. Enää ei tarvittu muuta kuin murua rinnan alle niin retkueemme oli valmista kauraa unten maille. Seuraava päivä toisi tullessaan todella hienoja maisemia ja mahtavia mutkapätkiä, sillä tiemme suuntautuisi heti aamusta Lysebotniin.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login