Norja 25.7. – 4.8.2008

 

5. Päivä: Djupvik – Aurland – Årdal – Lom (484km)


Aamulla olemme jälleen rymistelemässä ensimmäisenä ja muiden vielä nukkuessa poistumme majoitusalueelta mahdollisimman huomaamattomasti. Tankkaamme muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Vik:ssä ennen nousua ylängölle. Kesken ylängölle nousua on pakko pysähtyä kuvaamaan, sillä hieman ennen tunnelia tie kulkee ikään kuin harjun laella, jolloin molemmille puolille tietä avautuu mahtava näkymä aina alas laaksoon saakka. Alla kuvat levähdyspaikalta ennen tunnelia tulosuuntaan (tunneli siis selän takana).

Viimeksi poikien kanssa ajaessani Vikafjell:n ylitse, sää oli sateinen ja sumuinen, joten olen tällä kertaa todella mielissäni päästessämme ajamaan ylityksen pilvettömän aamuauringon saattelemana. Ylängöllä olevat järvet ovat aivan peilityyniä, ja siten liki epätodellisen tuntuisia peilatessaan pelkkää taivaan sineä ja rantakallioita. Näin jälkikäteen harmittaa hieman ettei noita tullut ikuistettua…olisi kyllä kannattanut.

Ylitettyämme Vikafjellin jatkamme matkaa takaisin E16:lle ja Stalheimia kohti. Stalheimin vanhalla tiellä ohitamme muistoja herättävän paaden (veljekset kuin kiv…) ennen laskeutumista 18%:n osuudelle. Takapenkkiläisen mukaan serpentiinit ovat niin kauan kivoja kun mennään ylöspäin. Alaspäin meneminen on kuulemma naiskyytiläisen kannalta melko persiistä (ne pienet fysiologiset eroavaisuudet kehoissa nääs), varsinkin näin jyrkissä paikoissa. Onneksi pätkä on nopeasti ajettu ja olo kevenee.

Ennen Gudvangenin tunneliin (11,4km) ajoa pysähdymme liki tunnelin suuta sijaitsevalle huoltoasemalle ja nautimme aamupalaksi reissun ensimmäisen Lunan, joka on katupizzan kokoinen puolesta välistä taitettu eräänsortin pitaleipä, jonka sisällä on täytteenä runsaasti kanaa, jotain soosia, maissia, paprikaa ja salaattia. On muuten paitsi hippasen hyvää ja täyttävää niin myöskin yllättävän halpaa. Norjan Shelleillä Luna-meny (Luna valinnan mukaan + 0,4ltr juoma) maksaa 49NOK. Luna on myös mahdollista saada ”kinkku”+juusto -täytteellä, jonka suosittelemme kiertämään kaukaa. Lisäksi on syytä pyytää kassaa lämmittämään annos kunnolla kuumaksi, kylmänä tuo ei oikein maistu miltään.

Parin tunnelin jälkeen E16-tie kulkee Flåm:n kylän sivuitse Aurlandin kylää kohden. Nyt pitää kyllä tunnustaa, että vaikka olen tietä ennenkin ajanut, ei sen maisemista ollut mitään muistikuvaa tältä osin. *inside* Nyt kuului Jarnon leuan loksahdus tänne asti, heh */inside* Tosin silloin ajoimme poikien kanssa tietä toiseen suuntaan. Tämän kertaista ajoreittiä suunnitellessani harmittelin, että jouduin jättämään Aurlandiin saapuvan tien 50 pois ajettavien joukosta. Olisin halunnut ajaa tuon kokoinaisuudessaan tietty maisemien vuoksi, mutta myös siksi, että laskeutuessaan Aurlandiin tie tarjoilee kartan mukaan paketillisen serpentiiniä. Niinpä ajaessamme kyseisen tien risteyksen ohitse, saan kuningasajatuksen poiketa tuolle tielle ja käydä kokemassa nuo nimenomaiset serpentiinit. Serpentiinit tarjoilivatkin sitten melkoisen yllätyksen pakettinsa osalta, sillä ne on kääritty…ja milläpä muulla kuin vuorella. Eli suurimman osan ollessa tunnelissa, maisemat jäävät melko vaisuiksi. Toki välistä näköalapaikkakin, jolle pysähdymme alastullessa, löytyy. Ylösmennessä saamme omat hupimme samaiselle näköalapaikalle pysähtyneiden japanilaisten reaktioista ajaessamme tietä ylös ”pikkuhaipakkaa”. Japanilaismiesten asento muuttuu näyttämään liki kaksitaistelussa toisen vetämistä odottavaa länkkäriä…yksi jopa kirmasi, mistälie puskasta, tien varteen tähän asentoon. Kädet melonit kainalossa tuijotetaan suu auki vain päätä kääntäen. Ehkä se on kummallista nähdä kotimaansa tuote heille näinkin eksoottisessa paikassa, mene ja tiedä. Alaspäin tullessa tapahtuu kupru, joka hätkäyttää hieman; eräs kapea tunneli kääntyi loppupäästään hieman ja jostain syystä ajan linjan hieman leveäksi, eli turhan keskelle. Samaan aikaan tunneliin ajaa paikallinen pick-up niin ikään paitsi sisäkurviin oikoen niin myös älytöntä ylinopeutta. Suhahti muuten aikas läheltä.

Aurlandin kylä on nopeasti ajettu läpi ja suuntaamme Snowroadin, eli ylitystien, suuntaan. Tie on itselleni tuttu kaikilta aikaisemmilta reissuilta, mutta suunta on tällä kertaa eri. Tie kokonaisuudessaan on edelleenkin hieno, mutta jotenkin toisinpäin ajettuna paremman tuntuinen. Alkuserpentiinien jälkeen pysähdymme näköalapaikalle räpsimään pakolliset kuvat. Koska tiedämme pysähdyksen olevan lyhyt, emme riisu ajovarusteitamme sen enempää vaan tyydymme avaamaan kypärän. Aikamme ”laiturilla” toikkaroituamme, ohitsemme kävelee suomalainen ja tokaisee meidän näyttävän aivan astronauteilta. Jäin sanattomaksi, sillä aika oikeassahan tuo oli.

Snowroadilta ei sitten tullut kuvia napsittua vaan keskityimme nautiskelemaan säästä ja maisemista täysin siemauksin. Laerdaliin päästyämme tankkaamme Essolla ja nautimme evästä. Samalla kiinnitän huomiota siihen, että aina kun olen kyseisellä Essolla ollut, niin aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta…näin tälläkin kertaa. Nyt se ei luonnollisestikaan ollut yllätys, mutta esimerkiksi viime kerralla kylläkin. Evästettyämme jatkamme matkaa E16:tta, poiketaksemme ensin Borgundin sauvakirkolla ja kääntyäksemme myöhemmin Årdalin suuntaan.

Ajellessamme hissuksiin Borgundin sauvakirkon ohitse, käy hetken aikaa mielessä pysähtyä muiden turistien sekaan kuvaamaan. Ajatus karisee kuitenkin melko pian hiplattuani vahingossa tööttiä. Pelimies olisi moikannut johonkin suuntaan ja laittanut pelit seis muina miehinä, itse en kehdannut.

Årdaliin johtava tie tarjoaa ihan nättejä maisemia ja oli ihan ajamisen arvoinen. Hieman ennen Årdalia on taas serpentiinejä ja missaan parhaimmat kuvauspaikat ajamalla ohitse. Serpentiineillä edessä ajava norjalaisautoilija hidastelee ja loppujen lopuksi tarjoilee paikalliset Lasolit silmille…oletettavasti tahallaan. Suivaannun ja suhautan ohitse elehtien sen verran ettei jää epäselväksi mitä mieltä tempusta olin. Alempana pysähdyn kuvaamaan ja äskeisen autoilijan ajaessa ohitse, tarjoilemme lisää eleitä ihmeteltäväksi, tässä vaiheessa tuli tunne ettei tampio varmaankaan edes tajunnut toimineensa ei-toivotusti.

Årdalista päädymme jälleen Laerdaliin, tai oikeastaan tunnelimitan päässä olevaan Fodnesiin, ylittääksemme vuono, päästäksemme myöhemmin tielle nro 55 ja Juvasshyttalle.

Päästyämme 55:sta Skjoldeniin asti, alan jälleen järkeilemään majoituksen saamista. Nimittäin tähän mennessä on osoittautunut viisaaksi setviä majoitusasiat kuntoon jo ennen klo 18:aa. Skjoldenissa vedämme kuitenkin täyden vesiperän vapaiden mökkien suhteen yhtä paikkaa lukuunottamatta. Kyseinen paikka näyttää aivan autiolta majoittujien suhteen eikä mökkien ulkoasu houkuttele sitten pätkääkään. Päätämme jatkaa matkaa, sillä ennen ylängölle nousua olisi navin mukaan vielä muutama paikka. Tulos on vesiperä näissäkin ja olemme pakotettuja jatkamaan ylängölle.

Aika hiipii salakavalan nopeasti Sognefjelliä ylittäessämme ja päätän siirtää Juvasshyttalla vierailun seuraavaan päivään ja jatkaa suoraan 55:n päässä sijaitsevaan Lom:iin. Lom on kylä, joka elää turisteista ja tarjoaa varsin hyvät majoitus- ja kauppapalvelut, joten siellä luulisi majoitusasian ratkeavan vaikka kello lähenikin sinne saapuessamme jo 19:ää. Juvasshytta sijaitsee vain 20km Lom:sta, joten emme aamulla joutuisi kovin pitkää kiepsautusta takaisin päin tekemään…ja mikäpä olisi mahtavampi tapa aloittaa päivä kuin nauttia aamukahvi 1840 metrissä. En viitsinyt arpoa majoitusliikettä sen kummemmin vaan ajoin suoraan sen pihaan mikä oli tuttu aikaisemmalta reissultani. Tiskillä tulee ei-toivottu vastaus tiedusteluun vapaista mökeistä, kaikki 65 varattuja, ja olen jo aikeissa lähteä ulos kun vastaanottovirkailija kiirehtii jatkamaan heillä olevista asuntovaunuista. Täh? Asuntovaunuja? On kuulemma ihan perinteinen sellainen, ilman mukavuuksia ja maksaa 300NOK. Sanon ottavani sen, jolloin virkailija hämmentyy ihmetellen haluttomuuttani nähdä vaunu ensin. Tässä vaiheessa ei nirsoilla ja on sitä nyt ennenkin tullut vaunussa nukuttua, sitäpaitsi kerron virkailijalle virneen kera syyttäväni suoraan häntä, jos vaunu ei tyydytäkään. Pihalta, aivan vastaanoton vierestä, löytyikin itseasiassa 3 asuntovaunua, joista yksi on ilmeisesti poissa käytöstä ja yksi hollantilaisten motoristikaverusten valtaama. Saamamme ja siis viimeinen vaunu osoittautuu varsin isoksi, jo parhaat päivänsä nähneeksi, mutta meille hyvin välttäväksi. Erikoisesti jääkaappi sijaitsee vaunun edessä olevalla terassilla aivan taivasalla. Mikäli aivan oikein muistan niin vielä pari vuotta sitten vaunu toimi yövahdin päivystyspisteenä…voin kyllä olla väärässäkin. Asettaudumme taloksi ja kävelemme kauppaan hankkimaan aamupalatarvikkeet ja kauan kaipaamamme kylmät siiderit aurinkoisella vaunun terassilla istumista varten. Siideri on yhtä kallista kuin ennenkin eli 30,90NOK/kpl pantteineen ja ostettava ennen klo 20:00. Naapurivaunussa majaileva hollantilaisparivaljakko on myös käynyt siideriostoksilla ja bongaamme kaverukset myöhemmin illalla hoippumassa kohti paikallista pubia. Muuten Lom näytti olevan tismalleen entisensä ja paikallisten teinien PR:n kiintopiste läpi yön.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login