Norja 25.7. – 4.8.2008

 

9. Päivä: Fauske – Narvik – Svolvær (490km)


Reissussa hyvin nukutun yön jälkeen motoristin aivan ensimmäinen tehtävä on raottaa verhoa ja tarkistaa vallitseva säätilanne. Tällä kertaa tuo ei onnistunut, sillä huuru peitti näkyväisyyden täysin. Kirkasta tuntui kuitenkin olevan, joten sääennuste saattaisi pitää paikkaansa. Päivän ensimmäinen ulkoilu antoi selkeät viitteet tulevasta. Aurinkoa tosiaankin piisaa pilvettömältä taivaalta, mutta helteestä ei ole tietoakaan…pirullisen kylmältä tuntui siis.

Startti sujui totuttuun tyyliin, naapurien vasta ajatellessa sängystä nousemista, kukon laulun aikaan. Hinku Lofooteille oli suuri emmekä malttaneet olla kiirehtimättä lähtöä. Melko pian lähdön jälkeen, takapenkki ilmoittaa roisista palelusta ja pysähdymme hetkeksi lisäämään vaatetusta.

Kylmä aamu Fausken jälkeen

Matka sujuu viileydestä huolimatta joutuisasti ja jossain Sørfoldin jälkeen ajamme tunneliin, josta ulosajaessamme huomaamme saapuneemme vuorien ympäröimään isoon laaksoon. Näky on niin kaunis, että pysähdymme hetkeksi kuvaamaan ja ihastelmaan silmiemme edessä avautuvaa maisemaa. Poistuttuamme laaksosta tunnelin kautta, löydämme paikan jossa päätämme tankata melko kuiviin päässeen tankin täyteen. Kuten reissun teemaan sopii…ei tuostakaan automaatista kuittia herunut.

Näkymä laaksosta menosuuntaan Näkymä laaksosta Näkymä laaksosta Näkymä laaksosta tulosuuntaan Näkymä laaksosta Menovettä tankkiin ja menoksi

Seuraava tärkeämpi etappi olisikin vasta Bognes, josta olisi tarkoitus oikaista lautalla suoraan Lofooteille, Lødingeniin. Vaikka sää on pysynyt erittäin kauniina niin kylmyys vaivaa jonkin verran. Pyörän lämpömittari näyttää maksimissaan +10 asteen lukemia, mutta pohjoisesta puhaltava tuuli tekee ilmasta vielä tätäkin kylmemmän. Käväisemme matkalla kahvilla ja pysähdymme pikaisesti pariin otteeseen napsimaan kuvia E6:lta, josta avautuu satunnaisesti näkymä aina Lofooteille saakka…ah niin lähellä, mutta niin kaukana.

lahella_mutta_niin_kaukana1 lahella_mutta_niin_kaukana2

Päästessämme Bognesin lauttarantaan, havaitsemme Lødingenin lautan irtautuvan laiturista juuri samalla hetkellä. Samaan aikaan Narvikin suunnasta tuleva lautta on juuri rantautumassa toiseen laituriin. Pikaisen pohdinnan jälkeen suoritan sarjan virhearvioita ja päätän muuttaa reittiä kulkevaksi Narvikin kautta. Oletan, että koska tuo Bognes-Lødingen on melko pitkä merimatka, ei uutta lauttaa ihan heti tuohon ilmaantuisi ja Narvikin suuntaan kulkeva lautta sen sijaan lähtisi tuossa tuokiossa. Lisäksi olen melko varma etten tulisi enää näillä nurkilla pyörineeksi, niin Narvikia edeltävät, ja joidenkin kehumat, hienot maisemat jäisivät muuten lopullisesti kokematta. Narvikin kautta Lofooteille siis. Kuten arvata saattaa, juuri kun olemme ajaneet yllättävän pitkän odottelun jälkeen Narvikin suuntaan kulkevaan lauttaan, uusi Lødingenin lautta rantautuu. Odottelemme lautassa vielä puoli tuntia ennenkuin tämä suvaitsee lähteä liikkeelle. Murphyn lain mukaisesti Lødingenin lautta lähtee tismalleen samaan aikaan omalle taipaleelleen. Positiivisena seikkana uudessa reittivalinnassa on tosiaankin se, että tulee koettua Narvikia edeltävä pätkä. Negatiivisia seikkoja on sen sijaan useita; uusi valinta tuo reilun 200km:n ja liki 5 tunnin koukkauksen alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Lisäksi Narvikista eteenpäin Lofooteille ajettaessa, on palattava takaisin tismalleen samoja jälkiä pitkin. Näin jälkikäteen ajateltuna, päätös ei ollut sieltä fiksuimmasta päästä. Oli miten oli, päätöksen kanssa oli elettävä ja joka tapauksessa lautalta avautuivat komeat näkymät Lofoottien suuntaan.

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Vifferi lautalla hyvässä hoidossa Vastaranta häämöttää

Narvikiin päästyämme tämä osoittautuukin yllättävän isoksi kaupungiksi. Väkeä ja vilskettä riittää. Silmiimme osuu mm. todella iso Politi-asema, mutta perinorjalaiseen tyyliin, ensimmäistäkään elävää Politia ei näy mailla halmeilla. Narvikin ohitettuamme kiinnitämme huomiota alueella liikkuvien suomalaisten runsaaseen määrään. Tuon tuostakin pujahdamme suomalais-kilvissä matelevien autojen ohitse. E6:n ja E10:n risteyksessä sijaitsevassa Bjervikissä pysähdymme Shellille ”nauttimaan” tutuksi käyneen Luna-menyn. Kassalla olevat tyttöset ovat pihalla kuin käkikellot eikä tilaamisesta meinaa tulla yhtään mitään. Lopulta sormella sohimalla, haluttavan artikkelin suuntaan, viesti menee perille. Kumma juttu ettei sana Luna-meny sytytä lamppuja vaikka pihalla seisoo isot kyltit muistuttamassa asiasta. Muidenkin asiakkaiden kanssa touhu näyttää niin surkuhupaisalta ettei oikein tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Joka tapauksessa vatsa saa täytettä ja syötyämme lurautamme myös vahveron tankin täyteen.

Päivä on valahtanut jo melko pitkälle ennenkuin voimme sanoa olevamme Lofooteilla. Päivänselvää on, että alkuperäinen reittiaikataulu menee jonkin verran uusiksi, vaan eipä tuosta jaksanut stressata. Sää oli edelleenkin uskomattoman hieno, mutta Lofooteilla oli tuulen vaikutuksesta entistäkin kylmempää. Nykyään ei enää tarvitse tehdä koukkausta Melbun kautta, sillä E10:n uusi osuus Gullesfjordbotnin ja Fiskebølin välillä on valmistunut edellisvuoden joulukuussa. Uuden osuuden ansiosta säästää melkoisen ajomatkan ja yhden liki tunnin mittaisen lauttamatkan. Pätkä on kaunis ja luonnollisestikin hyvässä kunnossa, mutta pysähdyspaikat ovat todella harvassa, niinpä kuvia ei osuudelta juurikaan kerry.

Tjeldsundin silta, kuva Lofooteilta Narvikin suuntaan Maisemaa Lofooteilta Maisemaa Lofooteilta

Lähempänä iltakuutta, paikallista aikaa, olemme sen verran kylmissämme, että aloitamme majapaikan metsästämisen Svolværin lähistöllä todenteolla. Vedettyämme pari vesiperää ja törmättyämme erittäin tyyriin näköisiin mökkeihin, palaamme muutaman kilometrin tulosuuntaamme, jossa olimme havainneet hieman halvemman näköisen camping-alueen. Onnistumme saamaan alueen viimeisen mökin ~350NOK:n hintaan. Mökki on aikaisempiin nähden melko karu (mm. pääovi mallia liukuovi, ns. keittiö kylmässä eteisessä ja lämmitys erillisellä sähkölämmittimellä), mutta suorittanee tehtävänsä. Suihkutilat sijaitsevat sivummalla erillisessä rakennuksessa, joka kärsi jonkinlaisista vedenjakeluongelmista seuraavana aamuna. Onneksi kävimme suihkussa jo saapumisiltanamme, oli nimittäin pakko; ei kai sitä muuten olisi sulanut ollenkaan. Suihkun jälkeen päivää summatessamme, toteamme melkein yhteen ääneen, että vaikka maisemat ovat ihan hienot niin tämän reissun kokemuksien rinnalla Lofootit tuntuvat hieman pieneltä pettymykseltä. Kieltämättä lämpötilalla saattoi olla oma vaikutuksensa mielipiteeseen. Toisaalta eipä Vuono-Norjaa pitäisi Lofootteihin verratakaan muutenkaan, mutta minkäs teet kun samalle reissulle ovat sattuneet, heheh.

Camping-alueen päärakennus Näkymä suoraan mökin ovelta Uljas mökkimme, vaati pientä crossaamista saada VFR oven eteen Näkymä mökin takana olevalta kukkulalta

Lämmitin osoittautuu tehokkaammaksi kuin luulemme ja pienen kävelyretken aikana mökkimme on alkanut muistuttaa lähinnä saunaa. Hallituksen (sitkeässä syväjäässä Grongista alkaen) vastusteluista huolimatta pieni tuuletus on paikallaan ennen yöpuulle ryhtymistä.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

  7 Responses to “Norja 25.7. – 4.8.2008”

  1. Alku raportti oli taas kerran hienoa luettavaa ja kovasti ainakin itse odottelen, mitä kaikkea loppumatkasta tuli vastaan, kuvia ja fiiliksiä. Koitahan jaksaa vääntää vielä nämä pari viimeistä päivää kasaan.

  2. Juu, inspiraatiota odotellessa, hehheh.

  3. Traumoja pitkästä odotuksesta…

  4. Argh, pitää vissiin oikeasti aktivoitua kirjoituspuuhiin. Noh, viikonlopusta on tulossa melko sateinen, joten aikaa saattaisi jopa järjestyäkin 🙂

  5. Ei ollut vissiin tarpeeksi sateinen viikonloppu…viime vuonna! Tässä tietysti jännitys odotellessa tiivistyy!!! 😉

  6. Ai jai…nyt upposi teräase kahvaa myöten lapaluiden väliin 🙂

  7. Upeeta & Mahtavaa. Hyvä raportti. Seuraavaa sivua odotellessa.

Login