Norja 25.7. – 4.8.2008

 

10. Päivä: Svolvær – Leknes – Kiruna – Tornio (912km)


Herättyämme toteamme säätilan pysyneen muuttumattomana, eli luvassa on alkavankin päivän osalta aurinkoa ja palelua. Hieman ennen aamuseitsemää tapahtuvaa starttia kiskomme kaikki liikenevät vaatteet ajopukujen alle ja toivomme sen riittävän.

Merelliset pörriäiset kipakassa aamussa

Poistumme jälleen kerran majapaikastamme ensimmäisenä ja pysähdymme melko pian tankkaamaan Svolværin Shellillä. Sunnuntai-aamun ollessa kyseessä aikainen aamiainen jää haaveeksi, Shellin aukaistessa ovensa pari tuntia myöhemmin. Jatkaessamme matkaa kohti Å:ta ja ennen kääntymistämme tielle nro 815, ihastelen maisemia enkä, kuuleman mukaan, huomaa keskellä tietä pötköttävää, julmetun kokoista, lokin raatoa. Takapenkkiläisen mukaan välimatkaa ei jäänyt kovinkaan montaa senttiä, ties mitä olisi taas tapahtunut jos tuohon olisi tällännyt. Vähän ajan kuluttua pysähdymme ihastelemaan edessä olevaa siltaa ja napsin innolla kuvia. Tai oikeammin yritän napsia, sillä kamera heittäytyy vastahankaiseksi eikä suostu ottamaan kuvaa vaikka laukaisinta painaisikin sormenpäät valkoisena. Muutaman otoksen saan sentään aikaiseksi, tosin vasta kotona selviää, että kyseiset kuvat menivät totaalisen pieleen kameran jättäessä tarkennuksen tekemättä. Joka tapauksessa IXUS:n vihoviimeinen lähtölaskenta alkoi kyseisestä paikasta…jos reissu olisi päättynyt tähän paikkaan niin kamera olisi iskeytynyt läheiseen kivikkoon samantien.

Tie 815 on melko pieni joskin kohtuu hyväkuntoinen asfalttitie, joka kulkee aivan vesirajaa pitkin Lofoottien kärkeä kohti. Tie ei ole kovinkaan pitkä ja yhtyy takaisin E10:een hieman ennen Leknesiä. Maisemat ovat ihan kauniit, mutta reissun kaikkien maisemallisten kokemusten rinnalla ei mitenkään ainutkertaisia. Matkalla on muutamia todella hienoja hiekkarantoja, muttei siis varsinaisesti mitään muuta ”uutta”. Leknesiin päästyämme pohdimme tarkemmin reissua ja kotiinpaluun aikataulua. Tulemme siihen johtopäätökseen, että mikäli jatkaisimme Leknesistä Å:n asti, joutuisimme viettämään Norjan puolella, tarkemmin sanottuna jossain Narvikin nurkilla, vielä yhden yön. Tästä ei olisi sinällään mitään haittaa, mutta pikkuhiljaa ikävä oman lapsen luo on nostanut päätään eikä alituinen palelukaan auta sysäämään tuota seikkaa syrjemmälle. Toteamme ettei Å tuskin antaisi kokonaisuuteen mitään extraa, joten päätämme tovin aamu-unisessa Leknesissä pyörittyämme kääntyä kotia kohti periaatteella ”Ruotsi-on-olemassa-vain-tankkaamista-varten”.

Leknesistä poistumme E10:ä pitkin ja poikkeamme matkalla ”ison veden rannalla” Eggumin kylässä. Tie päättyy kylään, joten paluun joudumme suorittamaan samoja jälkiä pitkin. Mieleen kylästä jäi lähinnä kuvottava haju, sillä vuorovesi on paljastanut rantaveden lemuavat levät. Yritän napsia pätkältä kuvia, mutta kamera jatkaa enemmän tai vähemmän oikuttelua ja tulokset eivät ole kovinkaan mairittelevia.

Saksalaisten tutka-asema WWII:n ajoilta Paikallisia kalastuspaatteja Samaiset kalastuspaatit uudemman kerran Yksinäinen kalastuspaatti

Palaamme liki yhtäsoittoa Svolværiin asti, jossa pysähdymme jälleen kerran tankkaamaan ja nauttimaan aamiaista/lounasta, tällä kertaa Toastin muodossa. Tovin huoltoasemalla oleskeltuamme, paikalla alkaa yllättäen melkoinen suomenkielen sorina isomman suomalaisryhmän tuhotessa viimeiset Norjan kruununsa karkkiostoksiin. Eipä aikaakaan kun pääsemme puheisiin erään ryhmään kuuluvan miehen kanssa ja selviää, että kyseessä on eläkeläisryhmä, joka on ollut parin viimeisen viikon ajan Leknesissä rakentamassa kirkkoa talkoohengessä. Samalla kuulemme, että vielä kuluvan viikon tiistaina Lofooteilla oli ollut liki 30 astetta lämmintä, mutta sittemmin tilanne oli muuttunut melko nopeasti tuulen käännyttyä puhaltamaan suoraan pohjoisesta. Tuota muutosta kun miettii tovin niin on sanomattakin selvää, että sen hetkinen palelu on pikkujuttu verrattuna tilanteeseen jossa kaikenkukkuraksi vielä Esterikin avaisi hanansa. Aurinko on kaikesta huolimatta pop.

Veneily on Lofooteilla suosittua, Sherlock

Jatkamme matkaa tuttuja jälkiä pitkin Berkvikiin asti, jossa pysähdymme tutulle Shellille nauttimaan evästä. ”Pissikset” ovat jälleen työvuorossa ja ostotilanne sujuu yhtä tuskaisesti kuin aikaisemmallakin kerralla. On vaikea olla huvittumasta tilanteesta. Eväät on kuitenkin nopeasti syöty ja tankkaamisen jälkeen kurvaamme kohti Ruotsin rajaa. Pysähdymme vielä kerran hieman ennen rajan ylitystä kuvaamaan viimeiset otoksemme Norjasta ja heitämme samalla hyvästit tämän kauniille maisemille. Tätä reissua ei ihan heti unohdettaisi…monestakin syystä.

Viimeisiä maisemia Norjan puolelta Viimeisiä maisemia Norjan puolelta osa II Viimeisiä maisemia Norjan puolelta osa III Viimeiset maisemat Norjan puolelta osa IV

Rajan ylityksen jälkeen kaasukäsi suorittaa taittoliikkeen ja maisema vaihtuu ”varsin jouhevasti” aina suhteellisen lähelle Kiirunaa, jossa helvetti repeää. Luvassa on kilometritolkulla tietyötä. Tie on jyrätty paitsi jumalattomille kuopille ja töyssyille, niin tälle on myös kylvetty paikkapaikoin isoa nyrkin kokoista musua. Kiroilu ja sapetus on melkoinen jyristellessämme eteenpäin ”avolouhoksella”. Aina kun luulemme selvinneemme tietöistä, uusi pätkä alkaa. Eikä aikaakaan kun täräytän erääseen monttuun siten, että takajousitus pohjaa melkoisella voimalla. Seuraa lisää sadattelua ja todella äänekästä väkivallalla uhkailua mikäli ruotsalainen tietyömies sattuisi käsien ulottuville…onneksi on sunnuntai.

Tietyöalue loppuu lopulta ja oikea käsi kääntää kahvaa riittävälle poimukertoimelle ja maisema vaihtuu jälleen ”varsin jouhevasti”. Suoritamme pikaisen tankkauksen klo 15:35 Kiirunassa ja palaamme tuttuun matkavauhtiin. Muistan kuulleeni matkan aikana muutamaan otteeseen kommenttia palelusta, mutta oletan tämän helpottuneen ja matka jatkuu yhtäsoittoa seuraavaan tankkauspisteeseen Lansjärv:n Bilistenille klo 17:15, jossa vierailemme myös Hotelli Helpotuksessa. Pysähdyksestä virkistyneenä posotamme turhia tupeksimatta aina Suomen puolelle asti, Yli-Tornion kautta Tornioon. Ruotsissa pysähdyimme lopulta siis vain kaksi kertaa, eli mielestäni aivan riittävästi.

Torniossa kurvaamme perinteeksi muodostuneelle ABC:lle hampurilaisaterialle ja samalla selviää takapenkkiläisen jäätyneisyysaste, joka on saavuttanut liki infernaalisen tason (helvettihän jäätyi Lordin myötä). Muutama lämmittelytauko olisi kuulemma ollut enemmän kuin paikallaan. Syy yhtäjaksoiselle etenemiselle oli yksinkertaisesti se, että käytettävissä olevien Ruotsin kruunujen määrä ei olisi riittänyt yösijan maksamiseen…ellei sitten olisi sattunut olemaan mahdollisuus käyttää Visaa, mitä kyllä epäilen. Ruokailun ohessa pohdimme eri vaihtoehtoja majoittumisen osalta ja toteamme ettei meidän kannattaisi puskea etelämmäksi enää saman illan aikana, sillä kilometrejä on kertynyt jo ihan riittävästi eikä majoituspaikkojen määrässäkään ole kehumista. Huomaan eri vaihtoehtoja navista tutkiessani, että vain alle kilometrin päästä löytyisi ensimmäinen potentiaalinen Camping-alue -ehdokas. Päädymme tiedustelemaan ko. paikasta vapaiden mökkien tilannetta ja saamme alueen viimeisen mökin. Mökki osoittautuu varsin mukiin meneväksi, kuten itseasiassa koko aluekin. Harmittavasti missaamme klo 21 päättyneen yleisen saunavuoron (miehille ja naisille omat saunansa, tietty) vain muutamalla minuutilla ja kiuas ehtii jäähtyä ennen saunatiloihin pääsyä. Melko pian suihkun jälkeen laitamme nenämme pitkin tyynyä ja nukahdamme tyytyväisenä tietäen, että seuraavana päivänä näkisimme rakkaan poikamme pitkästä aikaa.

Majoituspaikka Torniossa

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

  3 Responses to “Norja 25.7. – 4.8.2008”

  1. Jos suhteutetaan 7. ja 8. päivän ja 8. ja 9. päivän raporttien ilmestymisten väliset ajat, tämä sivu tullee hieman ennen juhannusta 2011. Plusmiinus kolme kuukautta :-).

    (Mikalle vinkki: Kolmannen ja neljännen selkänikaman välissä… juu, kahvaa myöten.)

  2. Ai ai kylläpäs nyt rankaistaan oikein urakalla 🙂 …kivoja kavereita mulla 😀

    No mut hei! Tämä päivähän on ajomatkaltaan melkein tuplat edellisestä päivästä, joten…

  3. Huh huh! Alkaa tiukka julkaisutahti ottamaan voimille, nytkään ei mennyt kuin melko tarkkaan kuukausi edellisestä päivästä 😀

Login