Norja 29.7. – 6.8.2006

 

2. Päivä: Avesta – Sälen – Avdahl


Aamu valkeni eilisestä synkkyydestä huolimatta aurinkoisena ja sateesta ei itse asiassa ollut enää tietoakaan. Teltat purimme aamun hiljaisuudessa ja aamutoimien jälkeen suuntasimme noin klo 7 aikoihin Shellille luovuttamaan sosiaalitilojen avaimen, samalla Sami saisi pantiksi (tjsp) jättämänsä camping-kortin takaisin. Camping-kortista ei tainnut juurikaan muuten hyötyä olla kuin tällä ensimmäisellä paikalla, jossa se oli ilmeisesti pakollinen. Tankkauksen ja aamupalan jälkeen oli taas aika suunnata tielle ja kohti määränpäätä.

aamu valkeni aurinkoisena Teltat aamu-auringossa Nakyma camping-alueelle

Pian Avestasta eteenpäin ajettuamme saimme ensimmäisen (ja oikeastaan viimeisen) näköhavainnon villieläimistä sillä tien vasemmalta puolelta puhalsi peura tien poikki. Onneksi edellämme ajava Sami havaitsi tämän ajoissa ja ehti hyvin hidastamaan ennen lähempää kontaktia. Itse hidastelin kohdalla vielä jonkin verran sillä yleensä peuroilla on tapana liikkua laumassa. Peura jäi ainokaiseksi, joten matka jatkui kohti Norjan rajaa.

Matkalla pidimme jälleen muutamia taukoja aina sopivin välein. Pikkuhiljaa maasto alkoi muuttumaan mäkisemmäksi ja koskia näkyi enemmän, mieli alkoi valmistautumaan Norjan kohtaamiseen.

Jaloittelutuokio ennen salenia Kosken rannalla ennen salenia Edelleen kosken rannalla ennen salenia

Sälenissä pidimme tankkaustauon lisäksi pakollisen lounashetken ja kävimme paikallisessa pizzeriassa nauttimassa varsin maukkaat pizzat noin 80kr:n hintaan. Lounaan jälkeen suuntasimme Sälenin tunturialueelle ja kohti Norjan rajaa. Maisemat Sälenissä olivat varsin hulppeat ja teitä pitkin oli mukava huristella maisemia ihmetellen.

jaloittelutuokio salenissa salenin hiihtokeskuksen opastekylttia ihmettelemassa

Eräällä tiellä Sami teki varsin rivakan jarrutuksen keskelle risteysaluetta (ei muuta liikennettä mailla halmeilla) sillä Sami ei uskonut risteyksestä kääntyvän, navigaattorin ehdottaman, pikkutien olevan oikea, mutta viimemetreillä päättikin kääntyä tälle. Osittain tästä tapahtumasta hämmentyneenä jouduin itsekin tekemään tiukan jarrutuksen. Jarno oli tilanteesta aivan ulkona ja kolautti kypäränsä omaani melkoisella voimalla. Kääntymisratkaisu oli kuitenkin oikea ja pysyimme niin sanotusti kartalla. Jonkin aikaa ajettuamme ja käännyttyämme muutamista risteyksistä ohitimme mielenkiintoisen näköisen pylvään. Kyseinen pylväs kirvoitti takapenkkiläisen kanssa mielenkiintoisen keskustelun siitä, että oltiinko sitä jo Norjan puolella vaiko ei. Kaistaviivojen ja nopeusrajoituskylttien ulkoasun muuttuminen paljasti hetkeä myöhemmin sen tosiseikan, että Norjan puolella todellakin oltiin. Samikin oli ilmeisesti ihmetellyt samaa ja pysähdyimmekin ensimmäiselle mahdolliselle levähdyspaikalle juhlistamaan tapahtunutta. Kävimme siis heittämässä lannoitteet lähestulkoon ensimmäiseen tapaamaamme Norjalaiseen pusikkoon….kohteliaita vieraita.

Ensimmainen tauko Norjan puolella

Matkalla pidimme taas sopivasti kuvaustaukoja ja eksyimmepä pienelle sorapätkällekin (n.44km). Tosin ennen pätkälle menoa mietimme tovin, että lähdemmekö yrittämään tämän kautta ajoa sillä olihan oma pyöräni kuitenkin täydessä lastissa. Totesimme melko yksimielisesti ettei meitä ole ennenkään pienet sorapätkät haitanneet (KP-foorumille terveisiä vaan) ja jatkoimme ajoa. Itse pelkäsin lähinnä terävien kivien vaurioittavan renkaita sillä pätkä oli todella kovapohjainen, mutta toisaalta siitä syystä ihan hyvä ajettava kaksi päälläkin. Jarnolle moinen kokemus oli moottoripyörällä ensimmäinen ja mies totesikin ensimmäisellä tauolla, että voi ”nauraa kuolemalle”. Jarno ei nimittäin omien mopo-aikojen kokemuksiensa perusteella luottanut alustaan yhtään ja alkuun oli melkoisen kauhuissaan. Luonnollisestikaan luottoa ei välttämättä nostanut oma innostunut hihkuntani ”Tämä pätkä on todella hyvässä kunnossa, ihan hyvin voi päästellä satasta”. Noh, matkaa tehtiin pääsääntöisesti selvästi hiljaisemmalla vauhdilla, mutta paikka paikoin nopeutta pystyi nostamaan ihan mukaviin lukuihin. V-Strom selvitti pätkän varsin mallikelpoisesti ja luotto pyörää kohtaan kasvoi melkoisesti.

Tuumintatuokio ja kartan ihmettelya Pitihan se kayda kokeilemassa etta onko lamminta vaiko ei soratien vieressa kulki kiva joki Paastiinpa sentaan sorallekin talla reissulla lisaa soraa Autocomin mikki karkuteilla, uudelleenasennus kaynnissa sora sen kuin jatkuu

Soratiestä selvittyämme reitti muuttui sangen kohtuulliseksi asfalttipätkäksi, joskin täristäväksi siinä määrin, että Sami alkoi saamaan tien kunnosta tarpeekseen. Nätisti sanottuna KLE ei kuulemma tuntunut kyseisellä alustalla kovinkaan miellyttävältä ajaa. Ylhäältä vuorilta löysimme laskettelukeskuksen, jonka lähistöltä löytyneestä mökkikylästä avautuivat erittäin kauniit maisemat pitkälle alas laaksoon. Harmittavasti ei tullut otettua yhtään kuvaa ylhäältä laakson suuntaan. Jatkoimme matkaa suunnitelman mukaan erästä maisemareitiksi merkattua isoa tietä pitkin. Jossain vaiheessa Sami totesi itsekseenkin saman asian mistä olimme Jarnon kanssa hetkeä aiemmin keskustelleet: Tie oli kaukana maisemareitistä sanan varsinaisessa merkityksessä ja näkymät olivat varsin tylsät. Pidettiin pieni pikapalaveri ja Samin todetessa, että navigaattori ehdottaisi vaihtoehtoiseksi reitiksi pienempää tietä suoraan vieressä olevan kukkulan yli. Ei kahta sanaa ja suuntasimme siis sinne. Tie lähtikin mukavaan nousuun heti alusta alkaen kunnes päästiin erääseen mutkaan, joka loksautti koko retkueen leuat auki. Mutkasta aukeava maisema oli henkeä salpaava. Kuin yhdestä suusta kaikki totesivat edellisen ”maisematien” olleen jostain mihin aurinko ei paista ja tämän yli satavuotiaan tien olevan aivan ”jotain ihan muuta”. Nappasin paikalta mm. panoraama-kuvan, mutta niin kuin aina kuvien kanssa käy, maisema ”latistuu” ja kuva ei näytä juurikaan miltään. Uskokaa pois, alla oleva maisema oli oikeasti todella hulppea vaikka parempaa oli vielä luvassa.

Panoraama-kuva

Mutkan takana oli jälkeen luvassa soratie. Tällä kertaa Jarno oli kyydissä lähes kuin kotonaan vaikkei soraa elementikseen tunnustanutkaan. Kyseinen pätkä ei muistaakseni ollut kuin n. 17km:n mittainen.

Mutkan takana alkaa taas sorapatka

Selvittyämme alas vuorilta jatkoimme matkaa ja pidimme silmämme auki yöpymispaikan varalta sillä ilta alkoi olla jo pitkällä. Pienen hetken ajelun jälkeen viitta kertoi sopivan majoituspaikan olevan lähellä. Paikka osoittautui maatilaksi, joka harjoitti muutaman mökin ja pienen camping-alueen turvin pientä lisäbisnestä. Paikka näytti kohtuullisen viihtyisältä, joten päätimme kysellä yöpymisen hintaa. Isolta tieltä matkatessamme muutaman kilometrin verran kohti tätä maatilaa oli tien varrella olevissa muissakin maataloissa jos jonkinnäköistä kylttiä vapaana olevista mökeistä hintoineen. Eli valinnan varaa olisi jos hintaneuvottelut tyssäisivät täysin. Sami suoritti pikaisen tiedustelun ja 4 hengen mökin hinnaksi paljastui varsin kohtuullinen, ellei jopa suorastaan halpa, 250NOK. Hintaan pitäisi lisätä vielä 10NOK suihkusta per naama. Eli kokonaisuudessaan 280NOK. Paikka oli rauhallinen ja maisemakin mukiin menevä, joten kiinni veti ja ei muuta kuin esittäytymään. Paikan emäntä puhui varsin hyvää englantia ja toivotti seurueen tervetulleeksi kädestä pitäen. Jarno päästi tässä vaiheessa suustaan sammakon sillä voisin kuvitella, että ”Please Welcome!”- tervehdykseen vastattaisiin jotenkin muuten kuin toteamalla takaisin ”Welcome!”, hehehe.

Camping-alueen pihapiiria kuvattuna mokilta saniteettitilojen suuntaan Majoittuminen kaynnissa Nakyma mokilta yhteen suuntaan, pikkuisen iso kivi

Suihkussa käynnin ja ensimmäisen itse valmistamamme retkimuonan jälkeen aivomme laittoivat ilmeisesti itsensä tyhjäkäynnille, sillä yritimme tuloksetta Jarnon kanssa etsiä mökissä ikkunan alla olleen sähköpatterin pistorasiaa. Jouduimme siis yöpymään ilman lämmitystä, ei sillä, että sään puolesta olisimme sitä kaivanneet, mutta hikeentyneet varusteemme ja pyyhkeemme olivat jokseenkin kosteita. Ruokailun jälkeen tuli puheeksi, että Sami oli todennut Kawan etuvalojen näyttävän liian ylös reissukuorman kanssa, joten ryhdyimme hämärtyneen illan avustamana valojen suuntausoperaatioon mökin seinää vasten. Valojen suuntauksen jälkeen räpsimme pihamaalta vielä muutaman kuvan ja painuimme yöpuulle. Uni tuli varsin nopeasti.

Ajoa tälle päivälle kertyi kaikkiaan 532km. Kokonaisajomäärä tässä vaiheessa yhteensä 832km.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login