Norja 29.7. – 6.8.2006

 

3. Päivä: Avdahl – Åndalsnes – Geiranger – Stryn


Aamulla herätessämme tunnelma oli kuin olisi turkkilaisesta saunasta herännyt sillä yön aikana vuorilta laskeutunut kosteus ei ollut avittanut kuivamista ja eiliset hikeentyneet kamppeet olivat pyyhkeiden lailla yhtä kosteat kuin illallakin. Aamutoimien jälkeen silmiini osui pitkin katon rajaa kulkeva sähköjohto, joka parkkeerasi itsensä verhojen takana noin navan korkeudella olevaan pistorasiaan. Loistavaa, olipa taas varsinaisia Sherlockkeja illalla vauhdissa.

Aamutoimien jälkeen lähdimme liikkeelle (noin klo 7 aikoihin kuten kaikkina muinakin aamuina) ja ajoimme vähän matkan päässä olevaan Avdahliin tankkaamaan ja nauttimaan Shellille pientä aamupalaa. Shellillä kassan virkaa toimitti vanhahko rouvas-henkilö, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Tästä ei periaatteessa juurikaan haittaa pitäisi olla sillä kahvin ja leivän osto ei kummoista kielipäätä vaadi. Joka tapauksessa muori meni totaalisen kipsiin ulkomaalaisten pölähtäessä paikalle ja tilauksen vastaanottoon ilmaantui ylimääräistä koreografiaa. Vaikka jokainen meistä tilasi kahvin paikalliseen tyyliin sanoilla ”En kaffe och mitä-nyt-jokainen-sitten-ottikaan”. Muori toisteli aina tilauksen ja kysyi vielä varmuudeksi yksi sormi pystyssä ”En kaffe??”. Tämä toistui jokaisen kohdalla. Lisää häslinkiä seurasi kun tilasin vielä kahvin lisäksi listalta Club Sandwich –nimisen leivän. Ymmärtäähän sen; ulkkis tilaa ulkomaan kielellä olevan leivän, joskin listalta, mutta kuitenkin….hehehe! Aamiaisen osto onnistui lopulta ja siirryimme ulos nauttimaan ostoksista. Samaan aikaan pihaan kurvasi suomalaisissa kilvissä oleva asuntoauto. Tankattuaan kuljettaja bongasi pyöriemme suomalaiset kilvet ja tuli vaihtamaan muutaman sanasen kanssamme. Selvisi, että mies oli töissä Norjassa ja oli ko. hetkellä ilmeisesti lomalla. Ennen lähtöään saimme häneltä pikaisen selvityksen lähialueen edellispäivän säästä, jonka perusteella saatoimme todeta välttäneemme melkoiset ukkosmyräkät.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti matkan varsinaista ensimmäistä kunnon nähtävyyttä; Trollveggeniä. Matkalla pidimme pari lyhyttä taukoa, joista toisella lisäsin ketjuihin voiteluainetta ensimmäisen kerran reissun aikana. Itse asiassa reissussa tulikin syyllistyttyä aivan liian pitkiin voiteluväleihin. Trollveggeniä lähestyttäessä tie laskeutui kulkemaan laaksossa, vuorten seinämien noustessa jyrkkinä molemmilla puolilla tietä. Näkymät olivat todella kauniit ja putouksia oli nähtävissä siellä täällä. Putoukset laskivat laakson pohjalla kulkevaan jokeen/koskeen, jonka vesi hohti kirkkaan turkoosina. Samalla vesi oli niin kirkasta, että joen pohjassa olevat kivet olisi voinut laskea yksitellen. Laakson pohjalla tien ympäristö oli todella vehreää ilman ollessa lämmin ja kosteahko. Emme voineet Jarnon kanssa tehdä muuta kuin päivitellä kilpaa toisillemme maisemien kauneutta. Trollveggen (peikonseinä) tuli eteemme ehkäpä hieman yllättäen ja olimme hetken aikaa epätietoisia siitä, että olemmeko oikeassa paikassa. Kyllä olimme ja näkymä tien vierestä oli sangen mahtava. Pystysuora seinämä nousee erittäin leveänä vain parin sadan metrin päästä tiestä yli 1000m:n korkeuteen. Vuonna 1980 paikalta suoritettiin ensimmäinen Base-hyppy ja kukapas muu hullu olisikaan ollut asialla kuin suomalainen. Nykyään Base-hypyt on Trollveggenillä ehdottomasti kielletty, mutta joidenkin internet-sivustojen mukaan laittomia hyppyjä tehdään vieläkin. Lisäksi vielä vuoteen 1965 asti uskottiin ettei kyseistä seinämää pysty kiipeämään ylös, mutta kyseisenä vuonna parikin retkikuntaa teki historiaa.

Matkalla Trollveggenille...tauolla oljya ketjuille Maisemakuvaa Maisemakuvaa Maisemakuvaa Maisemakuvaa Trollveggen Trollveggen Trollveggen Trollveggen Trollveggen Trollveggen

Trollveggenin jälkeen suuntasimme kohti Åndalsnesiä, jossa oli tarkoitus tankata ennen Trollstigeniä ja Geirangeria. Matkalla unohdin täysin, että olimme ensin suuntaamassa Åndalsnesiin ja ohittaessamme varsin piskuisen Trollstigenistä muistuttavan näköalakyltin juuri ennen kaupunkiin tuloa ihmettelin Jarnolle, että mahtoikohan kyseessä olla juuri SE Trollstigen, jonne olimme aikomassa. Jarnon vastaus ”Näyttää aika pieneltä tieltä…se vie varmaan vaan tonne rinteen juureen…ei toi kait se ole” vahvisti käsitystäni ettei kyseessä ollut oikea paikka. Åndalsnesiin saavuttuamme mainitsin Samille havainneeni jonkin Trollstigen kyltin ja että ”Onks tolla Trollstigenillä mitään nähtävää?” (jotenkin kuvittelin Trollstigenin olevan vielä reilusti edessäpäin). Sami ei voinut nauramatta ja toteamatta ”Jaa, että onko nähtävää…just sinne ollaan menossa”. Eli kyseessä oli sittenkin oikea paikka….enpä voinut taas tyhmempää kysymystä esittää. Noh, jatkoa seurasi kun lampsimme tankattuamme Shellille syömään lounasta. Jonkin aikaa arvottuamme päätimme tilata pølse-menun juomineen kolmelle hintaan 99NOK. Kyseessä on erään sortin hodari jossa on vähän järeämpi makkara. Ystävällinen myyjätär otti tilauksemme vastaan ja saapui kohta tiedustelemaan, että minkäköhän sorttisen sämpylän haluamme. Tästä selvittiin ongelmitta ja Sami hävisi saniteettitilojen puolelle. Tällä välin myyjätär tuli luokseni tiedustelemaan, että ”What kind of sausage will you want?”. Tässä vaiheessa tipautin kuin apteekin hyllyltä ”All” (niin, tyhmä minä), samassa Jarnokin havahtui horroksestaan kuultuaan vastaukseni ja kuittasi päälle vielä ”Same for me, all what you have”. Myyjättären ilme oli kieltämättä hämmentynyt. Itse asiassa tajusin vasta pari iltaa myöhemmin, illalla poikien kanssa reissua kerratessa, vastanneeni neitosen kysymykseen aivan päin honkia. Ilmeisesti tämä kuitenkin oli ajan tasalla, toisin kuin minä, eikä sentään kantanut kaikkia firman makkaroita paikalle. Syödessäni ihmettelinkin, että onpa laimeat mausteet vaikka kaikkea piti oleman. Taas kerran suomipoika niitti mainetta ja tällä kertaa edes tajuamatta sitä…paitsi muutaman päivän viiveellä, näin sitä pitää.

Aterian jälkeen suuntasimme kohti Trollstigeniä. Jouduimme ajamaan pari kilometriä takaisin tulosuuntamme kääntyäksemme jo aiemmin havaitsemallemme kapealle tielle, joka veisi haluamaamme kohteeseen. Kyseinen tie kulki kauniin laakson suuntaisesti suurten vuorien syleilyssä. Maisemat olivat jälleen kerran todella kauniit. Päästyämme isommalle levähdys-/näköalapaikalle, meille ensikertalaisille valkeni mistä Trollstigenissä onkaan oikein kyse. Vuonna 1936 avattu tie kulkee 9 %:n nousulla vuorenseinämää ylös varsin kapeana 11 serpentiinimutkan avulla jatkuakseen taas eteenpäin ylängöllä. Suurin piirtein keskellä nousua tie ohittaa 180m korkean vesiputouksen hyvin läheltä. Kapeaa, putouksen ohittavaa, siltaa ajaessaan voi tuntea putouksesta leviävän vesisumun kasvoillaan. Tie sattui muuten juuri tällä päivämäärällä täyttämään 70 vuotta ja levähdyspaikalla jaettiin kaikille turisteille ilmaisia Trollstigen-etiketein varustettuja juomapulloja (jotka osoittautuivat myöhemmin illalla olettamamme lähdeveden sijasta Sprite/7up –täytteisiksi).

Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Matkalla Trollstigenille Trollstigenin vesiputous Trollstigen

Ensimmäiseksi serpentiinikseni Trollstigen ei ollut varsinaisesti mikään nautinto ajaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Maisemat olivat kyllä henkeä salpaavat, varsinkin tietyissä mutkissa, joissa aidan virkaa toimitti maksimissaan n. polven korkuinen betonikanttikiveys. Kanttarin toisella puolella olikin sitten hyvin avaraa ja ennen kaikkea hyvin jyrkkää. Jarnon orastava korkeanpaikan kammo sai miehen kanttailemaan luontaisesti sisäkurvin puolelle…jopa suoralla. Eli ei tuntenut oloaan nätisti sanottuna kovinkaan kotoisaksi, hehe. Jossain vaiheessa totesin itsekseni, että kannattanee keskittyä väistelemään vastaantulijoita kuin jäädä ihmettelemään maisemia sillä väkeä lappasi vastaan melkoiset määrät, jopa aivan liikaa.

Trollstigen

Ylös ajettuamme kävimme ihmettelemässä näköalapaikalta laaksoon avautumaa maisemaa ja samalla napsimme Trollstigenin noususta kuvia lintuperspektiivistä. Seuraa jälleen kulunut fraasi; maisemat olivat todella hulppeat. Jos olette Norjaan reissua joskus tekemässä niin tämä paikka on todella käymisen arvoinen. Alueella on myös matkamuistomyymälöitä, joista yhdestä Sami kävi ostamassa pojalleen oman pikku peikon. Päätin peesata, sillä Sami oli onnistunut löytämään varsin vekkulin villapaitaan pukeutuneen pehmomallin jostain korista. Itse en ollut löytänyt kuin keraamisia ja sellaistahan ei voi 1,5-vuotiaalle antaa, tai voi jos haluaa sirpaleita keräillä.

panoraama Trollstigenista Trollstigen Trollstigen Trollstigen Trollstigen Trollstigen Trollstigen Trollstigen

Aikamme maisemia ihmeteltyämme jatkoimme matkaa pitkin ylänköä. Tarkoituksena olisi käydä Geirangerissa, jonka kauneutta kehutaan yleisestikin, ja tämän jälkeen Dalsnibballa (eli vuorella, jonka huippu sijaitsee jossain 1500m:n paikkeilla). Ensin kuitenkin pitäisi ylittää vuono päästäksemme toisella puolella olevaan Eidsdaleniin. Lauttajonoon siis. Tässäpä tapahtuikin taas mielenkiintoisia; Paikalla oli runsain mitoin muitakin yli haluavia. Systeemi toimii siten, että rannassa on yleensä 4 (tai enemmän) numeroitua kaistaa ykkösestä alkaen. Saapuva lautta täytetään aina pienimmästä numerosta alkaen siirtyen jonoissa niin pitkälle kuin tilaa lautalla riittää ja rannalle jääneet siirtyvät jonoon numero 1. Rahastus tapahtuu yleensä joko jonottaessa tai vasta lautalla tai sekä että…ota noista selvää. Tällä paikalla rahastusta näytettiin harrastavan ainakin jonottaessa. Kun saavuimme rantaan meidät ohjattiin jonoon nro 4 parin matkailuauton perään. Jonossa ihmettelimme edessämme olevaa tötteröä (joita näkee yleensä tietyömailla) ja sitä ettei kukaan tule meitä rahastamaan. Lautan saavuttua rantaan ja tyhjennettyä lastinsa henkilökunta viittoili yllättäen jonon nro 4 suuntaan ja edessämme olevat matkailuautot suuntasivat lauttaa kohti. Tästä hölmistyneenä ajoimme perässä kenenkään estelemättä. Maksua kerättäisiin ilmeisesti siis myös laivassa? Tyhmät suomalaiset seurasivat mistään mitään tietämättöminä perässä ja kaiken kukkuraksi pummilla sillä tuosta lauttamatkasta emme maksaneetkaan loppujen lopuksi yhtään mitään. Oletettavasti kyseiset matkailuautot olivat jääneet rannalle edellisestä lautasta ja heitä ei erikseen oltu ajatettu jonoon nro 1 vaan laittoivat rahastuksen jälkeen keilan heidän taakseen. Mahdollisesti tästä syystä heidät päästettiin lautalle ensimmäisenä. Kaikki on kotia päin sano, vaikkakin ihan vahingossa.

Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria

Päästyämme vastarannalle (Lingestä Eidsdaleniin) pidimme pienen tauon ihastellaksemme maisemia ja tehdäksemme johtopäätöksiä tulevasta säästä. Olimme jo ennen ylitystä katselleet vastarannalla olevia tummia pilviä ja pelkäsimme pahinta. Pilvet eivät näyttäneet yhtään sen paremmilta lähempää katseltuna ja aloimme miettimään sadeasun pukemista. Sami oli kuitenkin selvästi vastahankaan ja lautalle pyrkivien motoristien näennäisesti kuiva habitus sai meidät uskomaan sään pysyvän tummista pilvistä huolimatta sateettomana. Luulo ei ole tiedon väärti ja maksimissaan kilometrin ajon jälkeen jouduimme pukeutumaan sadeasuihin sateen alettua. Matka Geirangeriin ajettiinkin sateessa ja itse kaupunki/kylä oli sumun tai matalalla olevien pilvien valtaama. Paikan kauneus jäi siis varsinaisesti toteamatta vaikka sekin vähä mikä näkyi oli toki näkemisen arvoista. Pidimme paikassa pienen tauon ja lähettelimme kasan postikortteja tutuille ja ystäville.

Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Matkalla kohti Geirangeria Geiranger

Geirangerista lähdettyämme suuntasimme Dalsnibban suuntaan käydäksemme tämän huipulla. Tie Dalsnibban juurelle oli todella asiallinen, nousua oli reippaasti ja mutkia piisasi omiksi tarpeiksi. Nousun maisematkin olisivat varmasti olleet näkemisen arvoiset jos sitä näkyvyyttä olisi vain ollut. Päästyämme ylös vuoristoon pidimme mietintätuokion. Aivan Dalsnibban huipulle päästäkseen on kuljettava maksullista yksityistietä (Nibbeveien) pitkin ja koska sade ei ollut tauonnut yhtään, erittäin matalalla roikkuvien pilvien rajatessa näkyvyyden lähes olemattomaksi, emme lähteneet maksamaan turhasta ja päätimme jäädä hetkeksi läheiseen kahvilaan (Djupvasshyttan) pitämään sadetta. Samin kahvilan ikkunasta ottamasta kuvasta saanee hyvän käsityksen näkyväisyydestä alueella tuolla hetkellä.

Nakyma Dalsnibban huipun juurella olevasta kahvilasta

Kahvit juotuamme starttasimme kohti Stryniä epävakaisen sään jatkuessa. Pidimme matkalla jälleen muutaman tauon ja saimmepa järjestettyä ukotkin riviin potrettia varten. Aika oli rientänyt jo sangen pitkälle ja oli syytä aloittaa taas majapaikan etsintä yötä varten. Päädyimme pienelle camping-alueelle ennen Stryniä, josta oli varsin hulppeat maisemat (tiedetään, varsin kulunut fraasi jo tässäkin kertomuksessa, heh) mm. edessä siintävälle jäätikölle. Omalla suihkulla ja wc:llä varustettu mökki taisi kustantaa muistini mukaan 450NOK. Mökki oli ehdottomasti reissumme parhaimmistoa, varsinkin jos kysytään Jarnolta, joka päätti nukkua lämpimällä parvella ylhäisessä yksinäisyydessä. Suihkussa käyntien ja aterioiden jälkeen päätin hyödyntää kylpyhuoneen lattialämmitystä ja ruuvasin siihen hieman lisää tehoa saadakseni pesemäni vaatteet kuiviksi. Yöllä havahduin käteni kutinaan ja säpsähdin säikähtäen hereille läimäytettyäni tätä refleksinomaisesti melkoisella voimalla. Illalla mökistä uloskannettu julmetun kokoinen ristilukki oli jäänyt alitajuntaani kummittelemaan.

Matkalla Strynin suuntaan Matkalla Strynin suuntaan Matkalla Strynin suuntaan Matkalla Strynin suuntaan Nakymia ennen Strynia sijaitsevalta mokiltamme Nakymia ennen Strynia sijaitsevalta mokiltamme Nakymia ennen Strynia sijaitsevalta mokiltamme Nakymia ennen Strynia sijaitsevalta mokiltamme Nakymia ennen Strynia sijaitsevalta mokiltamme Nakymia ennen Strynia sijaitsevalta mokiltamme

Päivän ajomäärä 374km ja kokonaisuutena reissua on taitettu tässä vaiheessa yhteensä 1206km:n edestä.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login