Norja 29.7. – 6.8.2006

 

4. Päivä: Stryn – Briksdalen – Juvasshytta – Lom


Aamulla teimme jälleen lähtöä kukonlaulun aikaan. Pakollisten aamutoimien jälkeen pakkasimme pyörät ja poistuimme camping-alueelta ennen tämän virallista aukeamista. Näytti siltä, että sää tulisi kyseisenä päivänä suosimaan sillä pilvistä ei ollut juurikaan tietoa. Sääennustukset tuntuivat yleisesti ottaen vaihtuvan monta kertaa päivässä ja vielä edellisenä päivänä oli luvattu koko Etelä-Norjaan sadetta maanantaista perjantaihin. Onneksi ennuste ei toteutunut ja toiminee hyvänä esimerkkinä siitä, että säätila (ja varsinkin ennuste) Norjassa saattaa todellakin vaihdella ääripäästä toiseen hyvinkin nopeassa syklissä.

Aamun ohjelmaan kuului käynti Briksdalenin jäätikön, Briksdalsbreenin, luona. Matka oli täynnä varsin valokuvauksellisia maisemia ja päämme pyörivät kuin se kuuluisa Moulinex-vatkain konsanaan. Briksdalsbreen on päättyvän tien varressa, joten jouduimme ajamaan osan matkasta kahteen kertaan, vaan eipä haitannut tippaakaan näissä maisemissa.

Matkalla Briksdalsbreenille Matkalla Briksdalsbreenille Matkalla Briksdalsbreenille Matkalla Briksdalsbreenille Matkalla Briksdalsbreenille Matkalla Briksdalsbreenille Matkalla Briksdalsbreenille

Itse jäätikkö oli ehkäpä pienoinen pettymys vaikka loppupeleissä ihan hieno olikin. Jäätikön reuna oli ilmeisesti ehtinyt sulaa kuluneen kesän aikana niin paljon, ettei tuossa juurikaan ollut nähtävää jäljellä. Tuo voisi olla kesäkuussa nähtynä aivan eri luokkaa. Norjalaiset tuntuvat ottavan tästä jääkimpaleesta kaiken mahdollisen irti. Alue toimii ilmeisesti myös camping-paikkana ja parkkipaikan viereen on rakennettu pieni kahvila/ravintola, josta pääsisi vieläpä nettiinkin. Muistaakseni netinkäyttökustannus olisi ollut alkumaksu 10NOK plus 1NOK per alkava minuutti….elämä on! Pysäköinnistä olisi pitänyt maksaa ~40NOK…arvatkaa vaan, että maksettiinko? Juu ei, tosin se tuskin koski meidän luokan pikavisiittiä. Patikointi jäätikön reunalle olisi muistaakseni kestänyt 45min per suunta. Kiireisimmille olisi tarjolla ollut hevoskärrykyytejäkin. (EDIT 29.2.2008: Sain palautetta eräältä tällä sivustolla käväisseeltä, että parkkipaikalta tiirailemamme jäätikkö ei ollutkaan se oikea Briksdalenin nähtävyys vaan tämä olisi sijainnut juuri tuon 45min kävelymatkan päässä vasemmalla eikä näy tuohon parkkipaikalle…eli ei ihme jos näkymä oli mielestämme vaatimaton, hehe)

Briksdalsbreen Briksdalsbreen Briksdalsbreen Briksdalsbreen Briksdalsbreen

Kun olimme aikamme jäätikköä ihmetelleet, hyppäsimme pyörien päälle ja lähdimme etsimään korkeampia seutuja. Tiemme suuntautui siis Juvasshyttan suuntaan. Matkalla pysähdyimme useamminkin, sillä kuvattavaa tuntui riittävän runsain mitoin. Tie oli todella nautinnollinen ajettava, nousua ja laskua vuoronperään…varsinkin ennen tankkauspaikkaamme Byrkjeloa, jota edelsi pitkä lasku loivissa ja leveissä serpentiineissä. Kunnon slalom-tunnelmaa…aivan mahtavaa! Tankkauspaikkamme jälkeisellä pätkällä tuli vastaan ensimmäinen tunnelimmekin, Fjærlandtunnelen, jolla on pituutta vaatimattomat 6,4km. Mieleen jäi viileys ja pimeys, eipä siinä sen kummempaa, mutta kotimaiset ”tunnelit” eivät tunnu enää miltään.

Matkalla Juvasshyttan suuntaan Matkalla Juvasshyttan suuntaan Matkalla Juvasshyttan suuntaan Matkalla Juvasshyttan suuntaan Matkalla Juvasshyttan suuntaan Nakymia levahdyspaikalta ennen ensimmaista tunnelia Nakymia levahdyspaikalta ennen ensimmaista tunnelia Nakymia levahdyspaikalta ennen ensimmaista tunnelia ensimmainen tunnelimme, Fjærlandtunnelen, pituutta 6,4km

Tunnelin jälkeen meitä odotti pieni yllätys vilkaistessamme vasemmalle. Melkein tien vieressä avautui loistava näköala Bøyabreenille. Kyseinen jäätikkö kuuluu osana isompaan Jostedalsbreen -jäätikköön, samaan johon Briksdalsbreenkin kuuluu. Jäätikön viereen, itse asiassa melkein suoraan sen alapuolelle, on rakennettu levähdys- ja pysäköintipaikka, joten emme voineet ajaa ohi käymättä ensin ikuistamassa näitä kauniita näkymiä muistikortille.

boyabreen boyabreen boyabreen boyabreen

Jatkaessamme matkaa Bøyabreeniltä eteenpäin, vastaamme tuli reissun ensimmäinen tietulli. Ennen tulliin ajoa pysähdyimme kaivamaan kuvettamme 70NOK:n edestä. Ohitettuamme tietullin havaitsimme mielestämme pienen suunnittelukukkasen tietulli-pisteen toteutuksessa; välittömästi tietullin jälkeen ei ollutkaan levähdys- tai muuta pysähdyspaikkaa, jossa kuitin vaihtorahoineen olisi voinut tunkea talteen, tai korjata esim. varusteita, vaan oli tylysti pysähdyttävä kaiteen viereen (piennar lähes olematon). Selitys tähän löytyi näin jälkikäteen internetistä; tietullia tällä kyseisellä tiellä kerätään vuoteen 2013 asti eli kyseessä ei ole lopullinen ratkaisu. Ajettuamme tietullia seuraavan tunnelin lävitse, avautui tien vieressä olevalta levähdyspaikalta hienot näkymät Norjan suurimmalle vuonolle (tai oikeammin eräälle sen sivuhaaralle), Sognefjordille. Vuonon pituus rannikolta sen uloimman haaran kärkeen on mahtavat 200km.

Nakyma tietullilta tulosuuntaan, jokin museo ja Bøyabreen Sognefjord Sognefjord Sognefjord Sognefjord

Tämän pikkupysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa pitääksemme Sogndalissa lounastauon. Kyseinen kylä/kaupunki osoittautui varsin asialliseksi ja eläväiseksi. Turistien lisäksi paikka tuntui olevan myös motoristien suosiossa sillä pääkatua ajaessamme ohitimme kahvilan, jonka edessä seisoi useampikin moottoripyörä. Tiesin heti kahvilan ohi ajaessani, että Sami tulisi ehdottamaan kyseiseen kahvilaan menoa juuri tällä perusteella. Itse asiassa ehdin tämän jopa Jarnolle sanomaankin juuri ennen kuin Sami laittoi vilkun päälle palaverin merkiksi, heheh. Kahvilan ulkoterassilla istuessamme nautimme paitsi lounaasta niin myös loistavasta säästä ja näkyvistä maisemista sekä kuolasimme mm. erästä keski-iän ylittäneen herrasmiehen kuskaamaa BMW:n sporttimallia. Sogndalista matka jatkui kohti Juvasshyttaa eli pohjoista siis. Tie (rv55) Sogndalista Juvasshyttan suuntaan on siitä vekkuli, että kulkee sangen pitkän matkaa vuonon reunaa pitkin ja tarjoilee ihan mukiinmeneviä maisemia. Matkanvarrella Skjoldenissa pidimme taas kerran taukoa ja saimme seuraavan maiseman ikuistettua.

Nakyma Skjoldenista Lustrafjordenille

Skjoldenin jälkeen tie alkoi nousta Sognefjellille jossa pitäisi sijaita Norjan korkein yleisen tien ylityskohta eli 1434m merenpinnan yläpuolella. Ylhäällä maisemat olivat sangen karuja ja aurauskepit tien varsilla hieman eri luokkaa kuin kotimaassa. Aurauskepeillä tai pikemmin seipäillä oli mittaa karkeasti arvioiden 5 metriä. Taitaisi TVH huutaa kotimaassa armoa jos joutuisi noiden keppien mukaisia lumimassoja auraamaan kun ei edes parikymmensenttinenkään kerros juurikaan mihinkään tunnu liikkuvan.

Sognefjell Sognefjell Sognefjell Sognefjell Sognefjell Sognefjell Sognefjell Sognefjell

Tuo korkeus ei meille vielä riittänyt, joten seuraavana vuorossa olikin sitten Juvasshytta. Kääntyessämme Juvashyttan nousulle, Jarno esitti takaatani ukaasin olla nousematta ko. kukkulalle mikäli uhkailumme hiekkatieserpentiineistä ilman kaiteita toteutuisi. Kyllähän tuossa taisi muutama hiekkatieserpentiini olla, muttei niin pahoja, että Jarno olisi omaa ukaasiaan alkanut toteuttamaan ja hyvä niin. Aikamme noustua meitä odotti hieman ikävä yllätys, viimeiset pari kilometriä ja paras nousu olikin maksullista tietä, josta pitäisi pulittaa 85NOK per ajoneuvo. Pohdimme tovin, että mitä tekisimme; nousisimmeko vai jättäisimmekö väliin sillä hinta tuntui melko kalliilta. Niin taisi tuntua itse norjalaisistakin sillä eräs tila-autolla yksin matkaava nuori mies tiedusteli aikeitamme. Olisi ilmeisesti kaivannut taloudellista tukea ja oletettavasti tarjonnut kyytiä muutamaa kymppiä vastaan. Ehdotus jäi tulematta kun vastasimme miettivämme asiaa. Sain puhuttua pojat ympäri periaatteella; kun kerran tänne asti ollaan tultu ja kuitenkin harmittaisi jos… Automaatti hyväksyi käteisen lisäksi Visan, joten Jarno korttien käyttäjäksi ja ajoimme pyörät portista läpi yksitellen. Emme viitsineet ottaa riskiä ajamalla pyöriä yhdellä maksulla sillä väkeä oli paikalla turhan paljon. Eipä tuo kuuluisi muutenkaan tyyliimme. Nousu ylös oli todella 85NOK:n arvoinen, maisemat olivat aivan uskomattomat ja tie oli hiljattain asfaltoitu, joten vauhtiakin pystyi pitämään suorilla 120kmh:n hujakoilla (alaspäin tullessa tultiin toki hiljempaa ja kuvattiin maisemia). Ylöspäästyämme totesimme kuin yhdestä suusta ”On se hyvä, että tultiin eikä käännytty pois puomilta!!!”. Katumus olisi ollut melkoinen mikäli nämä näkymät olisi missattu. Käväisimme Juvasshyttalla kahvilla ja nautiskelimme hetken olostamme ennen kuin ajoimme alas. Olin pitkään siinä käsityksessä, että tuo Juvasshytta tarkoittaisi ko. kukkulan nimeä, mutta itseasiassa tarkoittaakin Galdhøpiggenin (2469m) juurella 1840 metrin korkeudessa sijaitsevaa tunturihotellia, oppia ikä kaikki. Olipa tuolla muuten laskettelukeskuskin.

Juvasshyttan laskettelurinne Valloitusmerkin liimausta sivulaukun kylkeen Ryhmapotretti 1840 metrissa, vaan mita mahtaa Sami tehda? Nakymia Juvasshyttalta Nakymia Juvasshyttalta Nakymia Juvasshyttalta Nakymia Juvasshyttalta Nakymia Juvasshyttalta Nakymia Juvasshyttalta Nakymia Juvasshyttalta Alaspain menossa, huomaa hyvakuntoinen asfaltti Nakymia Juvasshyttalta

Hurautettuamme kukkulalta alas, suuntasimme Lom:n suuntaan, jossa olisi tarkoitus yöpyä. Lom on varsinainen turistirysä ja paikassa ei varmaankaan juuri muuta elinkeinoa ole. Paikkaa voi luonnehtia yhdeksi isoksi mökkikyläksi minne on ympätty ravintoloita, kauppoja, huoltoasema jne. Lisäksi paikka on erittäin rauhaton paikallisten teinien ajaessa autoillaan PR:ää läpi yön Pioneerit pauhaten (subbarit tuntuvat olevan Lom:ssakin letkuselkien suosiossa). Paikassa on kuitenkin se etu, että mökeiltä on lyhyt kävelymatka esim. kauppaan tai kuppilaan. Itse kävimme paikallisessa kaupassa ostamassa ilta- ja aamupalat ja yritimmepä ostaa myös siideriä raskaan päivän päätteeksi, mutta kello oli livahtanut yli kahdeksan ja jäimme ilman suunkostuketta. Nimittäin kahdeksan jälkeen ei Norjassa enää ”Stark Öl”-luokkaan kuuluvia juomia kaupasta myydä. Harmin paikka. Sattuipa muuten kauppareissulla niin, että kaupan ulkopuolella joku paikallinen teini-tyttö bongasi Samin ja yritti tehdä tuttavuutta (käytännössä varmaankin pummia tupakkaa), mutta sisu meni kaulaan viime senteillä (todellakin senteillä…) ja luikki nolohkona paikalta. Mikä tietty herätti meissä ujoissa suomalaispojissa pientä hilpeyttä. Takaisin tullessamme kiersimme varmuudeksi eri kautta, jotta emme törmäisi enempiä näihin mökkialueilla parveileviin paikallisiin munahaukkoihin. Vuokraamamme mökki oli koko reissun paras, mutta vastaavasti myös kallein eli 660NOK. Ainoa nurisemisen arvoinen asia juuri omassa mökissämme oli sen parkkipaikka, joka sijaitsi mökin takana. Vähän aikaa Lom:n touhuja seurattuamme siirsimme pyörät mökin etupuolelle terassin eteen saadaksemme mielenrauhan. Mökin edessä olevalla teltta-alueella näimme sangen mielenkiintoisen sivuvaunuyhdistelmän. MZ Baghiran SM-versio oli kahlittu sivuvaunuun kiinni (!!??!). Luulisi parempiakin vetureita tuohon hommaan olevan, hehe. Iltapalan jälkeen pesimme porukalla tähän mennessä kertyneet pyykit ja painuimme koisimaan. Jarno osoitti taas melkoiset unenlahjansa ja aloitti kuorsaamisen per samantien kun sai päänsä tyynyyn laskettua.

Lom:n mokki Varsin erikoinen yhdistelma, Baghira ja sivuvaunu (!!!???!).

Päivän ajomäärä 381km ja kokonaisuutena reissua on taitettu tässä vaiheessa yhteensä 1587km:n edestä.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login