Norja 29.7. – 6.8.2006

 

6. Päivä: Voss – Odda – Lysebotn – Haukeligrend


Poistuimme leirintäalueelta jälleen kerran ennen virallista aukeamisajankohtaa ja suuntasimme Oddaa kohti. Ajoimme Kvanndaliin, josta tarkoituksenamme olisi ylittää Hardangerfjorden lautalla. Kvanndalista kulkee lautta kahteen suuntaan, Utneen ja Kinsarvikiin, joten ensin oli selvitettävä, että kumpaanhan suuntaan rannassa ollut lautta kulkisi. Tarkoituksemme oli kulkea Utnen puoleista vuonon reunamaa suoraan Oddaan. Kinsarvikin puoleista reunaa pääsisi Oddaan myös, mutta sen lisäksi, että lauttamatka olisi kalliimpi, olisi tie sillä puolella Samin kokemusten mukaan hitaampi ajaa. Sami tiedusteli lautan määränpäätä GPS:n näytön avulla, mutta lautan rampilla ollut henkilökuntaan kuuluva mies ei saanut tolkkua GPS:n ruudusta ja vasta paikkojen nimiä mainitessa selvisi, että kyseinen lautta olisi juurikin Utneen kulkeva. Ajettuamme lauttaan ja suoritettuamme lauttamaksun, kävin räpsimässä kannelta muutaman kuvan.

Nakymia lautalta Nakymia lautalta Nakymia lautalta Nakymia lautalta

Tie Utnesta eteenpäin kulkee aivan vuonon vedenrajassa Oddaan asti. Erikoista tällä alueella on runsas omena- ja kirsikkatarhojen määrä, vuonon molempien puolien rinteet ovat näitä tarhoja täynnä. Merkille pantavaa oli myös tienvarrella olevat useat kirsikoiden myyntikojut, joissa maksu tapahtui ilmeisesti jättämällä rahat erilliseen lokeroon/lippaaseen, harvassa oli ketään ihmistä paikalla.

Oddaan päästyämme, kävimme paikallisella Shellillä tankkaamassa ja nauttimassa pienen aamupalan kahvin kera. Jarno pyöriskeli kahviautomaatin ympärillä kuin herhiläinen etsiessään kahvimaitoa kuitenkaan onnistumatta siinä. Suomalainenhan ei jää perinteisesti pientä puutetta ihmettelemään vaan menee kassalle huomauttamaan tästä. Olipahan myyjättären ilmeessä näkemistä kun tämä yritti änkeä avaamattoman tukkupakkauksen sisältöä kahviautomaatin vieressä olevaan, jo ennestäänkin isoon, läjään näitä purkkeja. Sinnikkäästi yrittämällä neitokainen sai kuin saikin tyhjennettyä laatikon sisällön kahviautomaatin viereen, keon ollessa entistäkin suurempi, heheh. Suosittelimme Jarnolle silmälaseja.

Oddasta matka suuntautui kohti Haukeligrendiä ja hieman Oddan jälkeen on tien vieressä eräs todella hieno nähtävyys, Låtefossen. Tämä tuplavesiputous oli nytkin ihan hieno, mutta voin vain kuvitella, että miltä se näyttäisi alkukesästä kun sulamisvesien määrä on aivan toinen.

Låtefossin tuplavesiputous Låtefossin tuplavesiputous Låtefossin tuplavesiputous

Matkalla Haukeligrendiin on useampikin tunneli ja tällä matkalla koemme ensimmäisen spiraalitunnelin (”korkkiruuvi”). Olimme odottaneet ko. tunnelilta enemmän, joten kokemus jäi jokseenkin vaisuksi. Mikäli oikein muistan niin erään tälle pätkälle osuneen tunnelin ulosajopäässä loikoili isohko lammaslauma. Norjassa tunnelien päässä on aina mutka ennen ulostuloa (jottei vastaantuleva valo sokaise tunnelissa ajavaa), joten voi sanoa, että elikot tulivat eteemme hieman yllättäen. Kaiken kukkuraksi vastaantulevien kaistalle, aivan tunnelin suuaukkoon, oli jäänyt eräs tollo kuvaamaan lampaita autonsa ikkunasta (!!). Elikot eivät nimittäin hievahtaneetkaan senttiäkään ja auton piti väistää/liikkua pois edestä päästäksemme osittain vastaantulevien kaistan kautta jatkamaan matkaamme. Spiraalitunnelin jälkeen ajamme myös erään sortin serpentiinitunnelin, joka ei nostattanut väreitä sen enempää kuin aikaisempi spiraalitunnelikaan. Reitille osuvan Haukelitunnelenin päätämme kiertää vanhan tien kautta ja napsimme reitiltä pari kuvaa.

Levahdyspaikalla haukelitunnelenin suulla Maisemakuvaa vanhalta tielta

Erään pienemmän tunnelin päätämme kiertää niin ikään vanhaa, houkuttelevan näköistä, tietä pitkin. Yllätys oli melkoinen vuohien kansoittaessa tien täysin…eikun sekaan vain.

Pari vuohta Sekaan vaan...vaistivat muuten todella kiltisti Maisemakuvaa Jarno valloitti kukkulan... ...ja me muut perassa. Nakyma kukkulalta tulosuuntaan Nakyma kukkulalta menosuuntaan

Haukeligrendistä matkamme suuntautui tielle nro 9 kohti Hovdenia, josta tarkoituksenamme olisi jatkaa sieltä edelleen Sirdalia ja Lysebotnia kohti. Matkalla Sirdaliin pidämme lounastauon luonnonhelmassa. Paikalla laiduntavat lampaat äityvät turhan tuttavallisiksi ja yrittävät syödä Trangian suojapussin. Lisäksi pyörämme saavat lampaiden hampaista ja nuoleskeluista osansa. Tosin eräälle otukselle tuli kiire kun kävi ilmeisesti tutkimassa pakosarjaa liian läheltä. Elukoita oli pakko hätistellä kauemmas.

Tauolla ennen Sirdalia Tauolla ennen Sirdalia Tauolla ennen Sirdalia Tauolla ennen Sirdalia

Sirdalista lähtee tie kohti Lysefjord-vuonon päässä sijaitsevaa Lysebotnin kylää. Kyseinen tie päättyy Lysebotniin, mutta sieltä on mahdollista jatkaa matkaa lautalla Lauvvik:iin. Mikäli ei halua lauttaa käyttää, on palattava ja ajettava tie kahteen kertaan, kuten me teimme. Kyseinen pätkä tarjoaa Norjan reissumme karuimmat maisemat ja voisikin puhua varsinaisesta kuumaisemasta. Tie on kapea mutta varsin nautinnollinen ajaa kaikkine mutkineen.

Maisemia matkalta Lysebotniin Maisemia matkalta Lysebotniin

Itse Lysebotn oli, Samin ennakkobriiffauksesta huolimatta, varsinainen yllätys. Kylä sijaitsee vuonon pohjukassa 1000m korkeiden kallioseinämien syleilyssä ja kylän yläpuolella sijaitsevasta Øygardsstølen-näköalakahvilasta aukeaa todella hienot näkymät itse kylään sekä sinne johtavalle serpentiinitielle. Saapuessamme parkkipaikalle ja nähdessään vuonoon putoavat kallionseinämät, Jarno totesi jättävänsä alasajon väliin, mutta muutti kuitenkin mieltään nähtyään serpentiinit ylhäältä päin. Serpentiinitie sisältää noin 30 tiukkaa mutkaa, joista viimeinen on 1,1km pitkässä tunnelissa. Kokemuksen arvoinen pätkä kerta kaikkiaan, suosittelen käymään jos täälläpäin liikkuu. Merkille pantavaa on myös, että Øygardsstølenin parkkipaikalla on huomioitu motoristit erillisellä maksuttomalla pysäköintialuellaan…loistavaa. Paikan toinen nähtävyys on Kjeragbolten (vuonossa olevan railon väliin kiilautunut kivi 1000m:n korkeudessa, jolle voi mennä patsastelemaan halutessaan), jonne olisi 5km:n kävelymatka. Jätämme sen väliin ymmärrettävistä syistä. Kahvit nautittuamme ajoimme alas ja nautiskelimme hetken postikorttimaisesta maisemasta.

Näkymiä Øygardsstølenista Näkymiä Øygardsstølenista Näkymiä Øygardsstølenista Näkymiä Lysebotnista, yläreunassa näkyy Øygardsstølen Näkymiä Lysebotnista Näkymiä Lysebotnista

Takaisin Sirdaliin ajaessa intoudumme piiskaamaan pyöriin vauhtia ja jossain vaiheessa ajamme eräästä risteyksestä ohi. Tarkemmin sanottuna ajamme epähuomiossa päätieltä sivutielle päätien kääntyessä jyrkästi vasemmalle. Onneksi huomaamme erheen nopeasti ja palaamme oikealle reitille. Jossain vaiheessa kantatessani mutkaan säpsähdän saappaani kärjen haukatessa asfalttia, mieleen tuli, että mitenhän lähellä asfalttia sivulaukkujen reunat mahtoivatkaan käydä. Pätkän jälkeen renkaita tarkastellessa saattoi pistää merkille lähes koko kulutuspinnan olleen leveyssuunnassa käytetyn…oikea tapa ajaa moottoripyörää siis.

Koska seuraavana päivänä olisi tarkoitus jatkaa matkaa Rjukania kohti, joudumme palaamaan reitillämme aina Haukeligrendiin asti. Hovdenissa tankkaamme pyörämme ja saan tankattua suurimman litramäärän Suzukiin tällä reissulla, liki 19 litraa. Viimeiset 50km tultiinkin kaikki mahdolliset polttoaineen varoitusvalot vilkkuen. Hovdenissa käymme kaupassa ja ostamme iltapalan lisäksi muutaman siiderin (melkein 4€ kappale). Yritämme saada Hovdenista mökkiä, mutta paikan ollessa varsinainen turistirysä, toteamme 550NOK olevan liian kallis hinta suihkuttomasta mökistä ja päätämme jatkaa matkaa Haukeligrendiä kohti. Haukeligrendissä toteamme, että joudumme tinkimään mökin tasosta ja otamme ”keskustassa” sijaitsevalta leirintäalueelta suihkuttoman mökin n.350NOK:n hintaan. Mökki oli muuten erittäin siisti ja oli varustettu reippaan kokoisella terassilla. Iltapalan ja siiderin jälkeen menemme yöpuulle. Kuten arvata saattaa, Jarno aloittaa oman äänekkään tähtien sotansa™ ensimmäisenä.

Päivän ajomäärä 517km ja kokonaisuutena reissua on taitettu tässä vaiheessa yhteensä 2511km:n edestä.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login