Norja 6.7. – 13.7.2007

 

3. Päivä: Skåbu – Jotunheim Vegen – Gol – Stalheim – Viksöyr


Aamulla herättyäni kurkistin ikkunasta ulos ja näky oli yllättävä, sillä taivas oli liki pilvetön. Ensi töikseni kaappasin kameran käteeni ja päätin ikuistaa pihalta aukeavia näkymiä.

Aamuista näkymää majapaikan pihapiiristä Lisää pihapiiristä avautuvia näkymiä

Kiireettömästi suoritetun pakkaamisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Jotunheimvegeniä, joka on moottoripyörillekin maksullinen tunturinylitystie. Pituutta tielle on kertynyt n. 45km ja on Peer Gynt Vegenin ensimmäisen osion tapaan erittäin hyväkuntoinen. Jossain tien alkuvaiheilla itselläni oli hieman epäselvyyksiä, että joko sitä oltaisiin kyseisellä tiellä ollenkaan kun en ollut nähnyt missään mainintaa maksettavasta tietullista, epäilys hävisi kun tie nousi korkeammalle tunturiin. Tieltä avautuu varsin mukiin meneviä maisemia, joita olikin pysähdeltävä välillä kuvailemaan.

Maisemia Jotunheimvegeniltä Maisemia Jotunheimvegeniltä sekä Samin CBR Maisemaa Jotunheimvegeniltä ja allekirjoittaneen uskollinen ratsu Maisemaa Jotunheimvegeniltä

Tien loppupuoliskolla vastaan tuli puomi, jossa oli tarjolla maksulappuja 40NOK:n arvoisen tietullin maksamiseksi pankin kautta 14 vuorokauden kuluessa. Paikalla on nauhoittava videovalvonta, joka kuvaa portista kulkijat. Maksut tarkistetaan jälkikäteen rekisterinumeron perusteella, mikäli suoritus puuttuisi niin tästä seuraisi muistaakseni 55NOK:n korotus maksuun. Eli maksulappuun tai internetin kautta maksettaessa on ehdottomasti muistettava mainita rekisterinumero. Mikäli halusi välttää pankkisiirrosta aiheutuvat pankkikulut niin maksun voisi suorittaa myös edessäpäin olevassa Haugseterin kylässä, mikä puolestaan sopi meille.

Jarno lähestyy Sami kohdalla Maisemaa Jotunheimvegeniltä Allekirjoittanut jatkaa matkaa

Haugseteristä löytyi hotelli, johon maksun saattoi suorittaa. Samaisessa paikassa huomasimme olevan aamiasta tarjolla ja kysyimme mahdollisuutta saada kahvia. Meille tarjottiin mahdollisuus nauttia koko aamiainen hintaan 90NOK/hlö, joten käytimme tämän mahdollisuuden hyväksi ja jatkoimme matkaa, kotijoukoille soiton jälkeen, hyvin ravittuina.

Muutama kilometri Haugseteristä lähdön jälkeen viimeisenä tuleva Sami pysäyttää retkueen ja ilmoittaa pyörässään olevan takapäässä jotain vialla. Ehdotan Samille, että tarkistaa ettei kivi ole kiilautunut johonkin ei-toivottuun paikkaan esim. levyn ja palan väliin. Selviää, että kivi on todellakin kiilautunut takajarruun, mutta ei em. paikkaan vaan koko vivuston väliin siten, että takajarru laahasi päällä kuumentaen koko jarrulevyn. Sami kertoi pelänneensä jo hetken aikaa omituisen käytöksen johtuneen kumin puhkeamisesta. Toteamme Jarnon kanssa, että onneksi asiat eivät sentään niin huonosti olleet ja matka saattoi jatkua normaaliin tapaan.

Maisemaa Jotunheimvegeniltä Maisemaa Jotunheimvegeniltä Maisemaa Jotunheimvegeniltä Reflection in the mirror

Jotunheimvegen loppuikin melko pian tiehen nro 51, jota pitkin suuntaisimme kohti Beitostølenia. Emme ehtineet ajamaan tietä 51 kuin muutama sata metriä kun Sami pysäytti pyöränsä tien sivuun tarkistaakseen jotain. Pysähdyimme Jarnon kanssa hieman etäämmälle, lähellä olevan tunturihotellin pihalle johtavan tien risteykseen. Samilla kesti jonkin aikaa ja kuulin hänen sanovan jotain, mistä en saanut selvää. Ajoin Samin luokse selvittämään, että mistä oikein on kyse. Havaitsin kyllä jotain oleva vialla, mutta vieläkin oli epäselvää, että mistä loppupeleissä olikaan kyse. Sami oli pysähtyneenä hiekkaiselle epätasaiselle pientareelle ja kyseli josko edessä olisi tasaisempaa. Mainitsin hänelle edessäpäin olevan tasaisen asfalttipinnan, jolle Sami sitten perässäni siirtyikin. Samin saavuttua paikalle, huomasin vasta tässä vaiheessa takakumin olevan täysin tyhjä. Manailin tätä jonkin verran, mutta suurta paniikkia tuo ei aihettanut, sillä onneksi olin varannut mukaani renkaanpaikkaussetin. Kiitin tuossa vaiheessa, kuten myös myöhemminkin, sitä että olin tuon reissua varten hankkinut, sillä olimmehan keskellä tunturialuetta, josta avunsaaminen olisi ollut melkoisen työn takana vaikka liki hotellin pihaa olimmekin. Kukaan meistä ei ollut ikinä kumia paikannut, joten ohjeet luettiin useampaan otteeseen oikean tuloksen aikaansaamiseksi. Paikkasetin mukana tuli 3 hiilidioksidipatruunaa, joiden pitäisi kunkin täyttää paikattu kumi 2,2 bar:iin. Paikkaus onnistui muuten hyvin, mutta valmistajan lupaus paineen määrästä osoittautui melko optimistiseksi. Vielä kolmen patruunan jälkeenkin kumi oli selvästi löysähkö ja Beitostølenissa suoritettu mittaus osoitti ennen lisäystä painetta olevan vain yhden barin verran. Ensi kerralla minikompura mukaan siis, tällä kerralla luotin noihin patruunoihin ja jätin värkin autotallin hyllylle.

Paikattu on ja nyt toivotaan, että myös kestää

Tutkailimme tilannetta vielä kertaalleen myöhemmin pitämällämme tauolla ja totesimme kuin yhdestä suusta, että eiköhän nämä rengasmurheet tälle reissulle jo riittäisi. Kävinpä koputtelemassa viereistä mäntyä asian varmistamiseksi. Matkassani olevalla mittarilla suoritettu mittaus osoitti, että paikka saattaisikin jopa pitää.

Lähdettyämme liikkeelle ja ajettuamme muutaman kilometrin tokaisin pojille, että haluaisivatkohan nämä kuulla jotain hupaisaa. Takana luonnollisesti ihmeteltiin kysymystä ja oltiin hieman epäluuloisia. Nimittäin pyöräni vikavalo helotti kirkkaan punaisena mittaristossa, jonka seurauksena kurvasin ensimmäiselle mahdolliselle bussipysäkille. En kuitenkaan havainnut pyörässä mitään normaalista poikkeavaa ja uudelleen starttauksen jälkeen vika hävisi, eikä enää reissun aikana ilmaantunut (reissun jälkeen suoritettu huolto paljasti vian olleen imusarjan anturivika, joka ei ollut uusiutunut).

Matkamme jatkui Gol:a kohti. Gol:iin laskeudutaan mukavaa metsäistä serpentiiniä pitkin ja maisemat ovat varsin mukavan näköisiä. Itse kylässä suoritimme pienen kunniakierroksen navigaattorin reitin lennossa vaihtamisen johdosta. Kesti tovin ennenkuin pääsimme oikealle uralle, mutta suurta mutkaa emme sentään tehneet. Kyselin ennen kylästä poistumista Samilta, että haluaisiko tarkistaa vielä kertaalleen takarenkaan paineet, mutta ei kuulemma ollut tarvetta renkaan tuntuessa ihan hyvältä.

Mukavan näköinen putous ennen tai jälkeen Golin

Gol:sta tarkoituksenamme olisi suunnata kohti Lærdalia, josta pyrkisimme Aurlandiin snowroadia pitkin. Kyseinen tie on tuttu viime kesältä, mutta sateen pilatessa kyseisen osuuden, haluamme ajaa sen uudestaan…ja toivottavasti kuivana tällä kertaa. Matkalla Lærdaliin pysähtelemme tunturialueella ja Borgundin sauvakirkolla ottamaan kuvia.

Tauko tiellä nro 52, korkeus vähän yli 1100m ja erittäin tuulista Tauko tiellä nro 52, korkeus vähän yli 1100m ja erittäin tuulista Videota taukopaikalta tiellä nro 52, korkeus vähän yli 1100m ja erittäin tuulista Borgundin sauvakirkko Borgundin sauvakirkko Pyörien ryhmäpotretti

Lærdalissa suoritetun niin sisäisen kuin pyöränkin tankkauksen jälkeen lähdimme ajamaan snowroadille sään vaikuttaessa erinomaiselta, tosin niin se viimeksikin vielä tässä vaiheessa näytti. Pysähdyimme ensimmäisen kerran tismalleen samaan paikkaan kuin viime vuonna eli putouksen luokse. Tällä kertaa putous oli selvästi voimakkaampi, eikä ihme sillä olimmehan liikkeellä tällä kertaa kuukautta aiemmin, jolloin sulamisvesiä valuu vielä vuorilta alas runsain mitoin.

Tuttu putous viime vuodelta, tosin paljon vuolaampana

Jatkaessamme matkaa ylöspäin oli pysähdeltävä vähän väliä räpsimään kuvia, sillä maisemat ovat todella jylhiä. Vielä tässäkin vaiheessa sää näytti suosivan.

Näkymiä snowroadilta Näkymiä snowroadilta Sami matkalla huipun suuntaan Jarno matkalla huipun suuntaan Näkymiä snowroadilta Allekirjoittanut matkalla korkeammalle Näkymiä snowroadilta Näkymiä snowroadilta Näkymiä snowroadilta

Huipulla pilvet olivatkin jo aivan tien pinnassa kiinni, mutta alaspäin tullessa näkyväisyys oli taas selvästi parempi ja mikä parasta; tie päästiin kuin päästiinkin ajamaan kuivana lävitse ja saimme nauttia komeista maisemista niin itse ylängöllä kuin Aurlandin yläpuolella sijaitsevalla näköalapaikallakin. Ihmettelenkin, että miten edellisellä kerralla voitiinkin missata näköalapaikalta avautuvat maisemat tyystin, heheh. Noh, selitys löytyy tietty edellisen vuoden rapparista. Jokatapauksessa tie osoittautui lempinimensä veroiseksi ja yksi reissun tärkeimmistä tavoitteista on saavutettu, hienoa! Toinen positiivinen seikka oli se, että ennakkoonkin hehkutettu Jarnon korkeanpaikankammo ei nostanut Aurlandin serpentiineissä päätään ja alas päästiin ilman kikkailuja.

Näköalapaikka Aurlandin yläpuolella Näkymiä näköalapaikalta Jarno poseeraa…eikä edes tunne korkeanpaikan kammoa Yksi Norjan kansallismaisemista Näkymiä Aurlandiin johtavalta serpentiinitieltä

Aurlandista suuntasimme kulkumme Stalheimskleivalle, jonka olimme niinikään missanneet viimeksi täysin. Stalheimiin päästäksemme on ajettava muutaman pitkän tunnelin lävitse. Eräässä 5km pitkässä tunnelissa jumituimme hitaasti etenevän rekan perään, jota paikalliset eivät kauaa ihmetelleet vaan painoivat ohitsemme melkoista haipakkaa. Tähän asti olimme luulleet ettei tunnelissa saisi ohittaa lainkaan, mutta rekan näyttäessä meillekin vilkulla edessä olevan tilaa, uskaltauduimme mekin ohitukseen. Ilmeisesti paikallisia ei suuret sakot pelota, sillä seuraavassa 11km:n pituisessa tunnelissa meidät ohitettiin useampaankin otteeseen vaikka ajoimme hieman nopeusrajoitusta kovempaa.

Stalheimskleiva on vanha 1,3km pitkä postitie, joka kulkee 13:n todella tiukan serpentiinimutkan kautta ylhäällä sijaitsevalle hotellille. Nousua tällä tiellä on 18%, ja siltä se kyllä tuntuikin. Tien varresta löytyy pari varsin komeata putousta. Tai oikeastaan tästä toisesta en ehtinyt näkemään kuin vilauksen saksalaisten motoristien säätäessä jotain kummallista keskellä serpentiinimutkaa. Sami epäili, että taisimme sotkea heidän videokuvauksensa totaalisesti. Ylhäällä sijaitsevalla muistomerkille päästyämme alkoi tihkuttamaan varsin reippaasti, joten emme siellä kovin pitkään hapantuneet. Ikuistimme muistomerkillä myös potretin, joka ei osoita minkäänlaista harkintaa ja nimesimme se ”veljekset kuin kivekset”-kuvaksi, hehe.

Komea putous Stalheimskleivan kupeessa Vasta alkusoittoa…tästä se jyrkkenee vielä. Sääliksi kävisi asuntovaunulla paikalle eksynyttä karavaanaria. Näkymä poispäin Stalheimskleivalta, itseasiassa tulosuuntaan Veljekset kuin testikkelit? Paremminkin sommiteltuja kuvia on tullut nähtyä, hehe.

Liikkeelle lähdettyämme sade valitettavasti koveni entisestään. Oppheimista käännyimme tielle nro 13 ja suuntasimme jälleen pohjoista kohti. Melko pian vastaamme tuli näkymä, joka toi mieleemme Trollstigenin…ainoastaan pienemmässä mittakaavassa. Tie nousee ylös vuorenseinämää vesiputouksen vierestä serpentiinimutkien avulla, joskaan ei niin korkealle kuin Trollstigenillä, jatkuakseen taas ylängöllä. Ylhäältä laaksoon avautuvassa maisemassakin oli paljon tuttua vaikka allekirjoittanut täällä ensimmäistä kertaa olikin. Ylängöllä sateesta huolimatta avautui oikein mukavia lumisia näkymiä, joita oli myöskin ikuistettava.

Näkymä "pikkutrollstigeniltä" alas laaksoon Näkymä “pikkutrollstigeniltä” laaksoon “Pikkutrollstigenin” putous Videota tieltä 13 paikasta, jonka nimesimme pikkutrollstigeniksi

Ylängöltä laskeudutaan leveätä ja pitkää slalomia Viksöyriin, josta olimme päättäneet etsiä yösijaa, sillä kello läheni kahdeksaa eikä sateessa eteenpäin puskeminen tuntunut kovinkaan mielekkäältä. Löysimme mökin heti ensimmäiseltä tarjokkaalta edulliseen 250NOK:n hintaan. Kenkäni olivat sateessa imaiseet jonkin verran vettä sisäänsä ja sukat olivat kostuneet, joten pakkasin romppeet patterin viereen kuivamaan. Kerratessamme päivän tapahtumia totesimme, että mikäli CBR:n takarengas ei ole yön aikana tyhjentynyt niin eiköhän paikkaustamme voi pitää onnistuneena. Illan aikana pohdiskelimme myös tulevaa säätä, joka ei oman säätyttömme (kotona internetin ääressä istuva, Jarnon vaimo, Mira) mukaan tulisi lähipäivinä meitä hellimään. Vettä oli siis luvassa enemmän tai vähemmän. Samalla Mira yritti myös etsiä verstasta, jossa Jarnon pyörän eturengas voitaisiin tasapainottaa. Tehtävä oli haasteellinen, mutta loppujenlopuksi selvityksen perusteella Moldessa sijaitseva Hatle Motor saattaisi olla paikka, jossa operaation voisi teettää. Se jäi nähtäväksi, sillä oli tullut aika painaa pää pehkuihin.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login