Norja 6.7. – 13.7.2007

 

4. Päivä: Vik – Stryn – Geiranger – Måndalen


Herättyämme ja suoritettuamme aamutoimet pyörien pakkaamisineen, teimme päätöksen jatkaa matkaa sadeasuissa. Pilvet näyttivät uhkaavilta ja ripsottelivat vettä harvakseltaan. Saimme Samin kanssa pakattua pyörät Jarnoa ripeämmin ja siirryimme leirintäalueen portille odottelemaan Jarnon saapumista, jolla näytti pakkaaminen olevan aivan loppusuoralla. Odoteltuamme tovin, Jarno saapuu puolijuoksua paikalle ja kertoo unohtaneensa Autocomin piuhan penkin alle, joten uudelleen pakkausta olisi suoritettava piuhan esiinkaivamiseksi. Häiritäksemme mahdollisimman vähän vielä alueella nukkuvia, siirrymme Samin kanssa tiellä vähän matkan päässä olevalle bussipysäkille odottelmaan Jarnoa. Odoteltuamme n.10min Jarnokin saapuu paikalle ja matka saattoi jatkua.

Viksöyristä jatkoimme kohti Vangsnesia, josta olisi tarkoitus jatkaa edelleen Dragsvikiin ja tietä nurmero 13. Lauttarantaan saavuttuamme jouduimme odottelemaan lautan saapumista vastarannalta puolisen tuntia. Sade oli onneksi tässä vaiheessa tauonnut, mutta pilvet roikkuvat edelleen todella alhaalla.

Vangsnesin lauttaranta

Lautalle päästyämme sää näytti kirkastuvan ja Samilla kävi mielessä sadeasun riisuminen, mutta vilkaistuaan takanamme sijainneen vuoren huipulle, tulikin toisiin aatoksiin. Nimittäin vuoren lakea ylitti todella iso ja tumma pilvirypäs. Vettä oli luvassa siis.

Tarkoituksenamme olisi siis jatkaa Dragsvikistä tietä numero 13 Moskogiin ja siitä 5 tietä Byrkjeloon, jossa kävisimmekin jo viime kesänä. Harmittavasti sade alkaa uudelleen melko pian Dragsvikistä lähdettyämme ja kirjaimellisesti vesittää kauniit näkymät. Tie kulkee hetken aikaa (n.5-6km) Norjan suurimman vuonon Sognefjordin rantaa pitkin kääntyäkseen erään lahdelman sopukasta sisämaahan päin jatkaakseen erään todella hienon serpentiinitien kautta korkealle ylängölle. Harmittavasti sade latistaa maisemat lähes totaalisesti eikä kovin kaksista näkymää, pilvien roikkuessa alhaalla, serpentiinien yläpuoliselta näköalapaikalta avautunut. Aurinkoisella säällä tilanne olisi täysin päinvastainen.

Näkymä serpentiinien yläpuoliselta näköalapaikalta. Näkymä serpentiinien yläpuoliselta näköalapaikalta.

Sade kovenee entisestään, mikä on harmi sillä ylängöllä olisi ollut paljon kuvattavaakin. Sateesta johtuen ajamme melko sukkana Moskogiin, jossa olimme ajatelleet tankkaavamme. Silmiimme ei kuitenkaan osunut minkäänlaista huoltoasemaa, joten jatkamme matkaamme Byrkjeloa kohti. Pysähdymme Jølsterissa tankkaamaan ja nauttimaan aamupalaa viereisessä kahvilassa. Olo on liki uitettua koiraa. Sadeasu ja käsineet ovat pitäneet vettä mainiosti, mutta kengät tuntuvat imaisseen vettä sisuksiinsa reippaanpuoleisesti. Tunnustelen kahvittelun lomassa jalkojen olotilaa riisumatta kenkiä ja arvelen sukkien olevan litimärät, mutta koska jalat eivät palele yritän olla välittämättä ylimääräisestä kosteudesta kenkien sisällä. Kahvitellessamme keskustelemme myös tulevasta osuudesta ja tarkemmin tiestä numero 258, joka kuuluu niihin viime kerralla missattuihin kohteisiin. Mainitessani Samille kyseisen tien mahdollisuudesta olla hiekkaista mallia, ensireaktio on ”toivottavasti ei” (ei enää puhjenneita kumeja kiitos) ja toteaa samaan hengenvetoon nähneensä tieltä kuvia, joissa on asfaltti. Aika näyttää…

Byrkjeloon saavuimme tällä kertaa päinvastaisesta suunnasta kuin viime kesänä ja emme tälläkään kertaa malttaneet olla, lievästä sateen ripsottelusta ja pilvien alhaalla roikkumisesta huolimatta, ihastelematta kylään johtavaa kauniista laaksoa. Tällä kertaa emme pysähtyneet kylässä vaan jatkoimme matkaa kohti Stryniä, jonka läpiajaessamme bongasimme Honda -tekstein koristellun ikkunan. Pysähdyimme läheiselle parkkipaikalle ja Jarnon käydessä tiedustelemassa mahdollisuutta eturenkaan tasapainotukseen, öljysimme Samin kanssa pyöriemme ketjut. Liike oli tyhjillään remontin vuoksi, joten tarvittavaa apua ei löytynyt. Olimme hetkeä aikaisemmin kysäisseet läheiseltä huoltoasemalta vastaavaa, mutta jouduimme poistumaan sieltäkin tyhjin käsin. Sinällään kummallista, mutta Norjassa tuntuu olevan melko vähän moottoripyöriin erikoistuneita pajoja/liikkeitä. Varsinkin jos ajatellaan, että minkälaiset ajomaastot ovat ulottuvilla.

Strynin jälkeen ohitimme viime kesältä tutun yöpymispaikan ja hieman tämän jälkeen nousimme serpentiinitietä ylöspäin päästäksemme tielle 258, joka kääntyy oikealle ennen pitkää tunnelia. Vanha tie nousee vieläkin korkeammalle serpentiinejä pitkin aina hotellille asti, jossa pidimme pienen tauon. Serpentiineiltä aukea kaunis näkymä tulosuunnassamme olevaan laaksoon, josta olikin muutama kuva otettava. Ehdin jo serpentiineillä ottamaan kuvan aivan vieressä kulkevasta koskesta ja tämän putouksesta. Kuvauspaikka sijaitsi aivan keskellä serpentiinin mutkaa, jossa oli vain n. polven korkuinen betonireunus. Ensivaikutelma näytti melko jyrkältä pudotukselta, joten Jarno ei reunan läheisyyteen uskaltautunut vaan jatkoi samantien matkaa hotellille asti.

Putous ennen hotellia Näkymiä hotellin parkkipaikalta laakson suuntaan Tauko hotellin pihassa Edelleen tauko hotellin pihassa

Tie näytti jatkuvan hotellilta asfalttitienä, joten Sami saattoi sittenkin olla oikeassa. Tie nousee koko ajan korkeammalle kosken reunustamana ja jossain vaiheessa ajamme suoraan pilveen, jolloin näkyväisyys putoaa max. 15 metriin. Mitä ylemmäs noustiin niin sitä enemmän näkyi myös lunta ja parissa kohdassa olikin varsin miehekkään kokoiset hankiseinämät.

Lunta piisaa Osa I Lunta piisaa Osa II

Ylöspäästyämme ohitamme Strynin kesälaskettelukeskuksen, joka rakennuksen edessä kyhjöttää pari letkuselkää monot jalassa. Ilmeisesti rinteet ovat todellakin laskettavassa kunnossa, mutta käsittämättömän huono näkyväisyys tekee hommasta varmasti vaarallista. Ohitettuamme rakennukset eteeni avaui näkymä, joka ei varmastikaan ilahduta takana tulevia ystäviäni. Tie nimittäin muuttui hiekkapäällysteiseksi. Suustani pääsee epätoivoinen naurunpurskaus, jonka pojat tulkitsevat johtuvan riemusta. Rehellisyyden nimessä on sanottava ettei se riemua ollut…ei nimittäin rengastyöt maistuisi enää.

Jarnon päästyä hiekkatielle, hän ilmaisee mielipiteensä ja toteaa ettei kyseistä tietä ajaisi peläten kukkulan vastapuolella mahdollisesti olevaa hiekkatieserpentiiniä. Selvitettyämme Jarnolle ettei asia ole näin, suostuu hän jatkamaan matkaa. Kirkkaan valkoisesta hernerokkasumusta saattoi aistia lunta olevan ympärillä todella paljon eikä ensimmäistäkään tummaa kiintopistettä tien ulkopuolella näkynyt. Tuntui hetken siltä kuin olisi pumpulissa ajanut. Tie oli todella pehmeä ja kuoppainen, tämä yhdistettynä surkeaan näkyväisyyteen takasi sen, että etenemiseni oli lähinnä etanan vauhtia. Hidastelustani huolimatta pojat, jotka olivat liikkeellä katurenkain, jäivät kauas taakse. Hetken päästä radiosta särähtää sadattelun sekainen kiukkuinen viesti, jossa Jarno purkaa tuntojaan huonosta näkyväisyydestä yhdistettynä tiessä oleviin kuoppiin. Samassa kuuluu myös kireähkö Samin ääni, joka komentaa Jarnoa avaamaan visiirin paremman näkyväisyyden aikaansaamiseksi. Tilanteessa on jotain koomista ja hymy nousee huulilleni.

Tien laskeutuessa hieman alemmas maisema kirkastuu ja pilvet nousevat ylemmäs. Näkyväisyys on liki normaali ja tiekin on muuttunut pohjaltaan selvästi kovemmaksi, joten nautiskelen hiekkatiestä antamalla Suzukilleni piiskaa. Eräässä mutkassa tulee Peugeot vastaan aivan keskellä kapeata tietä, joten säpsähdän kuten tekee myös ”pösö” -kuljettajakin. Tilanteessa ei ollut kummempaa vaaraa, mutta yllättipä kuitenkin. Välimatka poikiin kasvaa kokoajan päästellessäni suoria kiviä lennättäen. Lopulta pysähdyn erään laakson reunamalle ottamaan kuvia ja odottelemaan poikia. Sainkin odotella herroja saapuvaksi yllättävän kauan.

Näkymä strynin kesälaskettelukeskuksen jälkeiseltä hiekkatieltä pilvien hälvettyä Maisemia laskettelukeskuksen jälkeen ennen Grotlia Maisemia laskettelukeskuksen jälkeen ennen Grotlia Tulihan ne poijjaat sieltä vihdoin ja viimein

Poikíen saavuttua jatkoimme matkaamme ja lyhyen ajon jälkeen saavuimme Grotliin, josta suuntasimme isompaa tietä Geirangeria kohti. Yhtenä matkan tavoitteena oli nähdä Geiranger ilman sadetta, mutta tässä vaiheessa näytti siltä ettei tavoitetta valitettavasti saavutettaisi. Geirangeriin saavuttaisiin eteläistä kautta mikä tarkoitti sitä, että hyvällä säällä reitille osuvalta Dalsnibbalta avautuisi Geirangeriin ja ympäröivään vuoristoon mitä kauneimmat näkymät. Käynti Dalsnibballa oli haaveissamme jo viime vuonna, mutta päästyämme Dalsnibban juurella sijaitsevalle Djupvasshyttanille näytti siltä ettei tarvitse haaveilla edellisvuotta enempää, sillä pilvet näyttivät estävän tehokkaasti näkymät jokasuuntaan. Aikamme Djupvasshyttanin parkkipaikalla arvottuamme päätimme jatkaa matkaa Geirangeriin.

Laskeutuessamme serpentiinitietä alaspäin koimme yllätyksen, sillä pilvet rakoilivat Geirangerin suuntaan niin paljon, että käytännössä Dalsnibbalta olisikin ollut mahdollista nähdä alas saakka. Harmittelemme tätä hetken ja päätämme nautiskella niistä maisemista mitä nyt oli nähtävissä. Edellisellä kerralla täältä ei nähnyt yhtään mitään, joten pitänee olla tyytyväinen. Aivan Geirangerin yläpuolella on näköalatasanne, josta avautuu kaunis maisema Geirangerin ja tämän edessä olevan vuonon suuntaan, johon muutamat risteilijät näyttivät ankkuroituneen. Pysähdymme hetkeksi ihastelemaan maisemia ja kuvien oton lomassa otamme yhteyksiä kotijoukkoihin.

Maisema eteläisiltä serpentiineiltä Geirangerin suuntaan Eteläistä serpentiiniä Näkymä Geirangerin suuntaan Pilveä piisaa Jossain tuolla on Dalsnibban näköalatasanne Geiranger Geiranger

Tauon jälkeen ajamme alas kylään ja jatkamme samantien matkaamme pohjoisen puolen serpentiineihin, jossa sijaitsee toinen näköalapaikka. Näköalapaikalta poistuessamme joku paikallinen yksinäisyydestä kärsivä neitokainen yrittää turhaan rakentaa kanssamme keskustelua PMR:n välityksellä. Revimme tilanteesta omat hauskuutemme ja jatkamme matkaa kohti pohjoista ja Eidsdalia, jossa olisi tarkoitus matkata lautalla vuonon yli.

Näkymiä pohjoisilta serpentiineiltä Näkymiä pohjoisilta serpentiineiltä Näkymiä pohjoisilta serpentiineiltä Elävää kuvaa pohjoisilta serpentiineiltä

Saavuttuamme lauttarantaan naureskelemme hetken, että pääsisimmeköhän tälläkin kertaa ilmaiseksi. Nimittäin viime kesänä matkasimme samaisella lautalla toiseen suuntaan vahingossa pummilla. Lautta ei ollut vielä rannassa, joten otimme hieman rennommin istuen kuitenkin pyörien päällä. Itse olin ruudussa etumaisena ja pojat rinnakkain takanani. Lautan saavuttua rantaan odottelimme rahastajaa saapuvaksi, joka lähtikin melko pian kävelemään kohti. Nostin pyörän sivutuen ylös ja otin hieman tukevamman asennon suorittaakseni maksun. Rahastajan seuraan liittyi kuitenkin toinen henkilökuntaan kuuluva mies ja he kävelivätkin ohitsemme läheiseen ruokakauppaan taukoa pitämään. Odotuksesta tulisikin siis vähän pidempi. Laskin sivujalan alas ja otin rennomman asennon. Samassa takaatani kuuluu melkoista ryminää ja kurkatessani olkani yli loksautan leukani. Molemmat pyörät takanani ovat kumollaan! Jarno alkaa punnertamaan pyörää pystyyn ja sinkoan Samin avuksi nostamaan hänen pyöräänsä pystyyn. Jarno on vähän suuremmassa pinteessä eikä punnertamisesta huolimatta saa pyöräänsä pystyyn, joten apuni on tarpeen. Yhteisvoimin Revere nousee nopeasti pystyyn ja vaurioiden tutkiminen saattaa alkaa. Ensimmäistä v-sanoja sisältänyttä kysymystä tuskin tarvitsee arvuutella, hehe.

Jarno kertoo yrittäneensä laittaa sivutukea alas, mutta liekö lahje jäänyt jalkatappiin vai mitä, mutta pyörän kallistuessa vasemmalle ei hän saanut jalasta tukea ja pyörä kaatui keilaten Samin siinä samalla. Samilla kävi uskomaton tuuri eikä, pientä sivulaukussa ollutta nirhaumaa lukuunottamatta, pyörässä ollut jälkeäkään. Suurimman tällin otti vastaan vasemman puolen sivulaukku joka jäi varaamaan kulmastaan koko pyörän painon. Pahimmassa tapauksessa Samin jalka olisi saattanut puristua vieressä olevan korkean terävän kanttikiven ja pyörän väliin, jolloin sairaalareissu olisi ollut takuuvarma. Jarnon pyörän kytkinkahva taipui hieman omituiseen muotoon, mutta säilytti kuitenkin käytettävyytensä eikä onneksi katkennut. Jarnon mieli oli odotetusti maassa ja yritimme Samin kanssa keventää tunnelmaa ehdottamalla Jarnolle apupyörien hankintaa (*vink* *vink* joulupukille, heheh).

Lautalla Sami vaihtaa muutaman sanan suomalaisen pariskunnan kanssa, joka oli ilmeisen kypsä koko Norjassa olonsa aikana kestäneeseen sateeseen ja uteli mahdollisia aurinkoisempia säätietoja. Eipä voinut kovin ruusuisia lupailla. Vastarannalle päästyämme käännymme kohti Stordalia Trollstigenin sijaan, sillä Jarnon korkeuskammo ei mahdollista kyseisen reitin käyttöä. Kierrämme siis läntistä kautta Åndalsnesiin, josta tarkoitus olisi jatkaa rannikkoa pitkin Moldeen. Moldesta olisi tarkoitus etsiä Miran internetistä scouttaama Hatle Motor Reveren eturenkaan tasapainottamiseksi. Päätämme jo hyvissä ajoin ennen Åndalsnesia alkaa etsimään yöpymispaikkaa, sillä ilta oli lipsahtanut jo melko pitkälle ja väsy alkoi jo tuntumaan jäsenissä. Lopulta saavumme Måndaleniin, josta bongaamme navigaattorin ehdottaman camping-alueen. Olimme jo aiemmin sopineet keskenämme, että tänä iltana voitaisiin sijoittaa mökkiin vähän enemmän suihkun toivossa. Kaikki menee nappiin ja viemme alueen viimeisen suihkullisen mökin 700NOK:n hintaan. Mökki osoittautuu oikein hyväksi valinnaksi ja pitää suihkun lisäksi sisällään mm. telkkarin ja kahvinkeittimen. Kuin pisteenä ii:n päälle, bongaan tien toiselta puolelta Coop Markedin, josta käväisen ostamassa seuraavan aamun eväät koko köörille.

Näkymä mökin terassilta Ihan mukiinmenevät maisemat tällä camping-alueella Mökki: hinta 700NOK, sis. mm. suihku, kahvinkeitin, telkkari ja makuupaikat neljälle Mökki sisältä

Asettautuessani kauppareissun jälkeen vihdoin taloksi, pääsen riisumaan ajosaappaat jaloistani ja tutkimaan tarkemmin kosteustilannetta. Kosteus on lievästi ilmaistu, sillä saappaat suorastaan uivat sisältä ja jalkani ovat hautuneet melkoisesti. Releet kuivamaan ja mies suihkuun. Suihkun jälkeen olo kohenee huomattavasti ja iltatoimien jälkeen (sis. ruokailu, kahvittelu, säätiedotusten tutkailu jne.) olikin mukava laittaa pää tyynyyn unen tullessa melko pian.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login