Norja 6.7. – 13.7.2007

 

5. Päivä: Måndal – Molde – Atlanterhavsveien – Surnadal


Aamulla suuntasimme matkamme Åndalsnesiin, josta tarkoitus oli jatkaa kohti Moldea. Moldesta ,tai oikeammin sen lähistöllä olevasta Elnesvågenista, olisi tarkoitus etsiä Hatle Motor, jossa toivottavasti saisimme tasapainotettua Jarnon Reveren eturenkaan tässä aiemmin ilmenneen ravistuksen vuoksi.

Moldeen pääsisi Åndalsnesin jälkeen lautalla, jolloin ajettava matka olisi vain 57km, mutta olimme jo reittiä suunnitellessamme päättäneet välttää ko. lautan sekä samalla pätkällä olevan maksullisen sillan ja kiertää rannikkoa pitkin. Tämä tekikin sitten n.150km:n ylimääräisen mutkan lyhimpään mahdolliseen reittiin. Kaikkein lyhyin reitti olisi ollut jo hyvän matkaa ennen edellistä yöpymispaikkaamme, jolloin ajoimme erään lauttarannan sivuitse eikä Åndalsnesiin olisi tarvinnut ajaa ollenkaan. Noh, ajamaanhan tänne oltiin tultukin. Åndalsnesissa tankkaamme ja Sami tarkastettua takarenkaan paineen, öljyämme myös ketjut. Samalla alkaa myös satamaan, joka käytännössä kestää koko päivän.

Moldeen päästyämme tankkaamme pyörät ja suuntaamme tietä 64 Budia kohden. Budista starttaa Atlantin rantaa kulkeva tie, josta pääsisimme kätevästi Atlanterhavsveienille eli Atlantintielle. Ennen Budia reitillemme osuisi myös Elnesvågen, jossa Hatle Motorinkin pitäisi sijaita. Matkalla kierrämme vahingossa maksullisen tunnelin, joka oikaisee tien 64 tekemän melkoisen mutkan, mutta tehdessämme reitin hieman vanhentuneilla ohjelmilla, ei tuota tunnelia reitillemme edes ollut tullutkaan.

Elnesvågenissa alamme etsimään Hatle Motoria, joka yllätykseksemme osuu aivan reitillemme. Hyvä tuurimme jatkuu ja Jarno saa pyöränsä työn alle samantien. Joudumme Samin kanssa odottelemaan liikkeen ulkopuolella sateessa yllättävänkin pitkään. Keston syyksi paljastuu pyörän etupäähän tehty laajempikin tutkimus. Reveren rengas irroitettiin vanteelta ja vanne pestiin huolellisesti. Samalla tarkistettiin pyörän laakerointi, etujarrupalat, jarrulevy ja ohjauslaakeri. Vikaa ei näistä tarkastuksessa löytynyt, joten asiasta selvittiin lopulta pelkällä tasapainotuksella, joka liikkeen pihalla tehdyn koeajon perusteella hävitti esiintyneet tärinät. Ylimääräiset toimenpiteet ottivat kuitenkin aikaa, joten veloituskin meni tuntitaksan puolelle ja Jarno köyhtyi 550NOK.

Hatle Motor Elnesvågissa, linnuntietä n. 10km Moldesta pohjoiseen

Tyytyväisenä lähdemme jatkamaan Budia kohden ja pienen harhailun jälkeen pääsemme navigaattorin tarkoittamalle reitille. Samaan syssyyn Jarno kiroaa rankasti ja ilmoittaa tärinän palanneen, joskin sillä erotuksella, että tärinä ei ole enää niin pahaa ja esiintyy ainoastaan kovemmassa vauhdissa. Arvelemme vian olevan renkaan kudoksissa ja se ei korjaantuisi kuin vaihtamalla eturengas uuteen. Lähestyessämme Budia sade loppuu, taivas kirkastuu selvästi ja tummat sadepilvet jäävät mantereen puolelle. Riemuitsemme hetken tajutaksemme kuitenkin kohta, että pilvet osuvat uudelleen reitille rantatien kääntyessä takaisin mantereen suuntaan. Pidämme kuitenkin tauon sateettomassa paikassa ja ikuistamme tuon turhanpäiväisen ”pikkulammikon”.

Pieni vaatimaton lätäkkö Norjan rannalla eli atlantti Hieman lisää tuota lätäkköä

Atlantintie ajetaan lävitse pienessä tihkusateessa ja toteamme maisemat melko mitään sanomattomiksi. Aurinkoisella säällä tieltä avautuisivat varmasti komeat maisemat atlantin suuntaan, mutta nyt sade latistaa tunnelman täysin. Itse Atlantintie, seitsemine siltoineen, on nopeasti läpiajettu.

Melko vekkuli silta, korkea ja tekee keskellä mutkan. Lisää siltaa

Tie jatkuu isolla saarella, josta pääsisi lautalla jatkamaan matkaa Kristiansundiin, mutta kätevintä on kuitenkin palata hieman takaisinpäin ja ajaa Atlantintie uudestaan, jotta pääsisi jatkamaan matkaa mantereen puolella. Ennen paluuta mantereelle käväisemme eräässä galleria-kahvilassa. Päivä on jo pitkällä, joten otamme samalla myös hieman evästä. Sami valikoi englanninkieliseltä listalta Norwegian Brask Sandwitchin ja vaikkei itsellänikään ole mitään käsitystä Brask-sanan tarkoituksesta, päätän peesata. Jarno puolesta ottaa turvallisemman, ja selvästi halvemman, Hotdog ranskalaisilla -vaihtoehdon. Jarnon annos osoittautuu varsin erikoisesti käristetyksi makkaraksi, joka makoilee ranskalais -pedillä ja omamme kooltaan todella vaatimattomaksi katkaravuilla hukutetuksi paahtoleivän puolikkaaksi. Vitsailemme katkarapujen tuoreuden selviävän kahdeksan tunnin kuluessa.

Matka jatkui rannikkoa myöten Eideen ja edelleen Gjemnesiin varsin tuskastuttavasti nopeusrajoitusten vaihdellessa kokoajan 60 ja 80 välillä. Gjemnesistä päädyimme Batnfjordsøraan, josta tie muuttui numeroinniltaan 666:seksi. Sami totesi, että mikäli nopeusrajoitukset pysyisivät samanlaisina, olisi tie numerointinsa mukaisesti yhtä helvettiä. Onneksi rajoitukset olivat kuitenkin järjellisemmin aseteltu ja matka joutui edellisiä pätkiä ripeämmin.

Hmmnn, varastetaankohan noita kylttejä paljon?

Tiellä 62 kierrämme pitkän tunnelin ns. vanhaa tietä pitkin. Vuonon sivua kulkeva vanha tie onkin yllättäen jäänyt pääosin käyttämättömäksi ja tielle on paitsi pudonnut melkoisia lohkareita niin on myös miltei umpeen kasvanut. Autolla tuolle ei olisi mitään asiaa, mutta moottoripyörällä tietä voi ajaa aivan hyvin, joskin tielle pudonneet lohkareet saavat välillä vilkaisemaan varautuneesti ylöspäin. Toinen pää vanhasta tiestä on kuitenkin hyvässä kunnossa alueella olevan asutuksen vuoksi.

Pientä ryteikköä... …vaan löytyypä tuoltakin ihan mukavaa vuonomaisemaa

Melko pian vanhan tien jälkeen saavumme korkeiden pystysuorien vuorten ympäröimään Sunndalsøraniin, jossa tankkaamme ja öljyämme ketjut. Viimeiset kilometrit olivat tuntuneet samalta kuin olisi kivirekeä perässä vetänyt, niin kuivat ketjut olivat. Lähes jatkuva jonkin sortin sateessa ajaminen oli vaatinut veronsa ja ketjuissani oli havaittavissa pientä ruosteenpoikasta. Jatkamme matkaa tietä 70 Ålvundin suuntaan ja ylitettyämme vuonon lautalla, aloitamme yöpaikan etsimisen. Sopiva paikka löytyy n. 10 km Surnadalin jälkeen ja saamme mökin 350NOK:n hintaan. Mökin hintaan kuuluisi myös ilmainen suihku, mutta päätämme jättää mahdollisuuden käyttämättä, sillä päivän vesikiintiö oli sattuneesta syystä tullut täyteen. Leirintäalue sijaitsi ilmeisesti erittäin kalaisan joen rannalla, sillä muut mökit tuntuivat olevan perhokalastajien valloittamia ja lähes kaikki alueella näkemämme asukit kantoivat jos jonkinnäköistä kalastusvälinettä kädessään.

Lauttarannassa odottelemassa lauttaa saapuvaksi Lauttaa odotellessa on hyvä kartoittaa vastarannalla olevia majoitusvaihtoehtoja Heinä ei ainakaan pääse kuivamaan katolla, prkl Kaikki mahdolliset kuivatuspaikat käytetään hyväksi periaatteella; nopeat syövät hitaat.

Asettuessani taloksi majapaikkaan ja ottaessani saappaita pois jaloistani, kiitän kaukokatseisuuttani aamulla, sillä olin päättänyt laittaa plussa -kalvoiksi ristimäni Citymarketin muovikassit jalkoihin estämään sukkien kastumista. Ratkaisu oli oikea, sillä saappani olivat imeneet vettä sisäänsä melkoisesti päivän aikana. Suurimman vesimäärän pois saamiseksi oli ”lainattava” yleisestä vessasta 3 vessapaperirullaa ja siltiki saappaat olivat sisältä litimärät.

Illan aikana teemme päätöksen jatkaa ajoa seuraavana päivänä, rannikon pikkuteiden sijaan, suoraan E6:sta Trondheimiin ajan säästämiseksi.

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login