Norja 6.7. – 13.7.2007

 

7. Päivä: Mo i Rana – Arvidsjaur – Tornio – Nuttuperä


Vaikka aamu valkeni sateettomana, tiesimme kohtaavamme päivän aikana sadetta ennemmin tai myöhemmin. Edellisenä iltana tehdyn reittisuunnitelman mukaan jatkaisimme matkaa pohjoisemmaksi hieman napapiirin yläpuolelle, josta kääntyisimme Silvervägenille (Norjan puolella tie 77 ja Ruotsin puolella 95) ja kohti etelää.

Saavuimme napapiirille hieman kahdeksan jälkeen todetaksemme, että kahvio aukeaisi vasta n. tunnin kuluttua. Onneksi matkamuistomyymälä on kuitenkin auki ja saamme ostettua kotiväelle jotain pientä tuliaisiksi. Räpsimme tältä varsin tuuliselta paikalta nipun kuvia ja pomppaamme takaisin pyörien päälle.

Näkymiä napapiiriltä Näkymiä napapiiriltä Napapiirin “merkkipaalu” Näkymiä napapiiriltä On näköjään ehkäpä kaksi muutakin matkaajaa käväissyt täälläpäin Näkymiä napapiirin parkkipaikalta Näkymiä napapiiriltä vähän korkeammalta kuvattuna

Matkalla ensimmäiselle tankkauspaikalle, joka sijaitsi pari kilometriä Silvervägenin risteyksestä pohjoiseen, sää muuttui ja aurinkokin tuli pitkästä aikaa esiin. Ajo sujui kauniissa säässä varsin nopeasti ja tankkauksen jälkeen nautimme aamiaisen huoltamon ravintolassa. Huoltoaseman yhteydessä toimii myös motelli, leirintäalue ja kattava matkamuistomyymälä. Matkamuistomyymälän hintataso oli hieman napapiirin myymälää alhaisempi, joten törsään jäljellä olevia kruunuja Norja -aiheisiin lasten vaatteisiin. Tässä vaiheessa saamme jobinpostia edessä vallitsevasta säätilasta, perämereltä oli nousemassa voimakas ja erittäin suuri sadealue, johon tulisimme väistämättä törmäämään.

Viimeinen tankkauspaikka Norjan puolella. Suomessa voisi tulla kattomateriaalista sanomista. Nimittäin myös mittarikentän kattona oli heinää.

Palaamme pari kilometriä takaisin tulosuuntaamme kääntyäksemme Silvervägenille. Tien alussa nousemme reissun viimeiset serpentiinit laskeutuaksemme hetken päästä kauniiseen laaksoon, josta on varsin lyhyt matka Ruotsin rajalle. Otamme serpentiineiltä parit kuvat, sillä kyseisiä maisemia kelpaa ihastella jälkikäteenkin kotisohvalta käsin.

Viimeiset otokset Norjan puolelta Viimeiset otokset Norjan puolelta

Raja tulee vastaan kuin varkain ja heti tämän ylityksen jälkeen nopeusrajoitus muuttuu 110:iin. Avaan kaasua reippaanpuoleisesti ja toivotan samalla hyvästit Norjan maisemille. Pidämme melko pian Ruotsin puolella tauon ja pienen harkinnan jälkeen kaivan kamerankin esiin.

Ensimmäinen tauko Ruotsin puolella Ensimmäinen tauko Ruotsin puolella Ensimmäinen tauko Ruotsin puolella 360 astetta ensimmäiseltä tauolta Ruotsin puolella

Jossain Arjeplogin paikkeilla edessä siintävät sadepilvet ja orastava tihkusade saa meidät pukeutumaan sadeasuihin. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä hetken päästä taivas repeää ja saamme vettä niskaan oikein huolella. Sadetta kestää aikansa tauotakseen hieman ennen Arvidsjauria, jossa tankkaamme. Arvidsjauria edeltäneessä liikenneympyrässä eräs keski-ikäinen naismotoristi ajaa parkkiin ja pysäyttää meidät tiedustellakseensa moottoriöljyä, sillä BMW:n kojetaulussa oleva öljyvalo helottaa kirkkaan punaisena. Meiltä ei öljyä löydy, mutta yritän opastaa tämän lähimmälle huoltoasemalle. Hän ilmoittaa kuitenkin kaipaavansa BMW-huollon apua ja lähtee jatkamaan matkaa perässämme Arvidsjauria kohti. Itse olisin kyllä vastaavassa tilanteessa pitänyt huolta riittävästä öljymäärästä ostamalla sitä huoltoasemalta enkä ainakaan ajanut sinne tänne huoltoa etsien, mutta jokainen taplaa tyylillään.

Arvidsjaurista käännymme kohti Luleå:ta ja kohtaamme liudan poroja useampaankin otteeseen. Ensimmäiset ohitamme kivuttomasti, mutta toisella kerralla porot hätääntyvät ja lähtevät kirmaamaan tiellä etenemissuuntaamme edellämme. Väistän vähän keskemmälle tietä ja ollessani kohdalla, keulilla oleva poro heittää ketarat sorkkien lipsuessa märällä asfaltilla. En kertakaikkiaan voi olla nauramatta, sillä näky oli, ikävästä eläimen paniikissaolosta huolimatta, hupaisa. Sami hermostuu hekottelustani ja toteaa kiukkuiseen sävyyn ”Eikö niitä voi sa***na väistää kunnolla?”. Meinaan ladata tiukkaa vastakommenttia mm. ravintoketjusta ja ihmisen paikasta siinä, mutta tyydyn toteamaan sen tosiseikan etten voinut arvata elikoiden käyttäyvän siten kuin käyttäytyivät ja oletin väistäneeni tarpeeksi. Poro on parasta käristyksessä prkl.

Luleån jälkeen voimme sanoa varsinaisen sadealueen tavoittaneen meidät ja saamme sadetta niskaan kovempaa kuin kertaakaan vielä tähän mennessä. Sadetta kestää aina Tornioon asti. Etenemme sateesta huolimatta suhteellisen ripeästi nopeusrajoitusta likipitäen noudattaen. Sateessa oli sekin ikävä puoli, että Jarnon PMR:n VOX-linja aukeaa sateen ropistessa kypärään ja hän pitää linjaa auki pitkiä pätkiä.

Kolmisenkymmentä kilometriä ennen Haaparantaa kypärään kantautuu PMR:n välityksellä meistä hieman taaemmaksi jääneen Jarnon kauhisteleva ääni. Hän oli menettänyt hetkeksi n. 100km/h:n vauhdissa pyörän hallinnan tämän lähtiessä reippaaseen sladiin ohitustilanteessa. Vaarallisesta tilanteesta oli kuitenkin selvitty onneksi pelkällä säikähdyksellä. Jarno ilmoittaa etenemisvauhtimme olevan vallitsevaan säätilaan nähden järjetön ja himmaavansa itse vauhtia huomattavasti alaspäin. Kun hän ei saanut meiltä kaipaamaansa vastakommenttia (ei tiennyt varaavansa linjaa), haukkuu hän koko Autocom -systeemin alimpaan helvettiin täysin turhana kapineena. Muutaman kilometrin päästä hän tavoittaa meidät, jolloin linjakin sattumalta vapautui ja saatoimme infota Jarnoa kuulleemme häntä koko tapahtumaketjun ajan.

Pysähdymme heti rajan ylityksen jälkeen Torniossa sateen hieman tauotessa ja kertaamme edellätapahtunutta. Jarno saa tuoreempaa tietoa säätilasta ja uutiset ovat positiivisempia sadealueen päättymisen osalta; Oulussa ei pitäisi sadetutkan mukaan enää sataa. Poikkeamme Tornion ABC:lle syömään ja samalla pohdiskelemme jatkoa mm. majoittumisen osalta, kellon ollessa tässä vaiheessa jossain iltakuuden paikkeilla.

Päätimme jatkaa Ouluun, jonka jälkeen etsisimme jostain yöpymispaikan. Sade loppuu hyvissä ajoin ennen Oulua ja päädymme puoli kahdeksan aikoihin hylkäämään erään Kempeleessä sijaitsevan leirintäalueen liian kämäisenä. Tankkaamme Kempeleen Shellillä ja pidämme lyhyen mietintätauon. Sami päättää öljytä ketjunsa ja alkaa nostamaan pyöräänsä keskituelle. Jalka kuitenkin lipsahtaa kostealta keskituen tapilta ja pyörä kellahtaa vastapuolelle kyljelleen Samin roikkuessa vielä ohjaustangossa. Vaurioksi kirjaantuu ainoastaan hajonnut oikean puolen vilkku, jonka teippaamme ilmastointiteipillä kasaan. Pitkän päivän aikaansaama väsymys alkaa näemmä nostamaan päätään. Tarkastamme matkalla vielä erään toisenkin vaihtoehdon, mutta vedämme jälleen vesiperän paikan ollessa lakkautettu. Päätämme jatkaa matkaa ja improvisoivamme jotain.

Kärsämänkylän kohdilla pitämämme tauon aikana valjastamme Jarnon vaimon Miran etsimään meille majapaikkaa internetin avulla, sillä vaihtoehdot nelostien varrella olivat (ja ovat) sangen vähissä. Tilanne alkoi hieman huolestuttamaan kellon ollessa jo hyvän matkaa yli iltayhdeksän, joten infosin kotijoukkoja ikävähköstä majoitustilanteesta. Jokin paikka olisi löydettävä, sillä yönläpi ajaminen ei tulisi kysymykseenkään, vaikka Jarnolle näin välillä vitsailimmekin. Viimekädessä meillä olisi kuitenkin mahdollisuus sivutielle ajamiseen ja teltan pystyttämiseen, jos tarvis tulisi.

Pitäessämme uutta taukoa Pulkkilan ABC:llä n. kello 23:n aikoihin, saamme Miralta vinkin etelämpänä, Kärsämäen alapuolella, sijaitsevasta Motelli Nuttulinnasta. Soitto paikkaan kertoi paikan sulkeutuneen jo tuntia aikaisemmin, mutta ystävällinen omistaja kertoi jäävänsä odottelemaan arviolta puolilta öin tapahtuvaa saapumistamme ja laittaisi tällä välin paikat kuntoon. Saimme nimittäin myöhäisestä ajankohdasta huolimatta varattua paikasta neljän hengen mökin ilman mukavuuksia hintaan 35 euroa.

Paikalle päästyämme omistaja luovutti mökin avaimen ja antoi hinnasta vielä 5 euroa rabattia. Kohtuullisen hyvää asiakaspalvelua näin sulkemisajan jälkeenkin. Mökki osoittautui, vastoin ennakkokuvitelmiamme, siistiksi ja hyvin kalustetuksi. Saniteettitilat sijaitsivat pihapiirissä olevassa päärakennuksessa, joten näittenkään puolesta ei mitään ongelmaa ollut. Kotijoukkojen infoamisen ja päivän aikana ajetun 990:n kilometrin jälkeen oli mukava painaa pää vihdoin tyynyyn ja siirtyä höyhensaarille.

Nuttulinnan mökki Nuttulinnan pihapiiriä mökiltä päärakennuksen suuntaan

« Edellinen päiväSeuraava päivä »

Login