Viro 6.6. – 8.6.2008

 

Viikonloppu@Pärnu


Menneenä viikonloppuna työpaikkani moottoripyöräilykerho järjesti järjestyksessään jo toisen reissun Viron Pärnuun. Ensimmäinen reissu viime vuodelta jäi itseltäni kokematta, mutta ihan laakereillani en tuolloin ”maannut” vaan käytin kyseisen ajan Jarnon kanssa menestyksekkäästi hyödyksi ja niinpä rekisterikilven alla roikkuukin ehta todiste ns. rautaperseajon alimman tason suorittamisesta. Kerhon ensimmäinen reissu Pärnuun tuntui olleen sen verran mukava kokemus Samin kertomuksen perusteella, että vaimon houkutteleminen mukaan reissuun ei olisi kummoinenkaan tehtävä jos vain poikamme hoito järjestyisi kyseiseksi ajaksi. Loppupeleissä taisikin käydä niin, että minkäänlaista houkuttelua ei tarvittu vaan pikemminkin itseäni potkittiin takamukselle ilmoitttautumisen varmistamiseksi, heheh.

Reissu sovittiin starttaavaksi kokoontumisella länsi-satamaan autokaistan päähän klo 6.30, laivan lähtiessä klo 7.30. Saavuttuamme vaimon kanssa hyvissä ajoin satamaan, yllätyimme paikalla olleiden moottoripyörien määrästä ja huristelimme muutamaan otteeseen aluetta edestakaisin varmistuaksemme oikeasta kokoontumispaikasta. Paikalla olleiden pyörien suuri määrä selittyi MC Executors Finland ry:n samanaikaisesta viikonloppureissusta Latvian suunnalle (MC Executorsin webbisaitilla olleen ilmoittautumislistan perusteella heidän pyöriensä määräksi voisi arvioida n. 40kpl). Laivassa tulisi siis olemaan melkoinen määrä motoristeja.

Aivan kommelluksitta ei aamuisesta kokoontumisesta kuitenkaan selvitty. Ensimmäinen matkaaja erehtyi satamasta ja jäi kirjaimellisesti rannalle odottelemaan seuraavaa mahdollista laivaa rapakon ylittämiseksi. Toinen puolestaan aiheutti pientä jännitystä ilmaantumalla joukon jatkoksi vasta aivan kalkkiviivoilla, tosin syyksi tähän paljastui vähän matkan päässä sataman tavarajunan pysähtyminen keskelle tietä pitemmäksi aikaa. Nämä eivät sentään olleet vielä mitään verrattuna kolmannen matkaajan ”pieneen pulmaan”. Hänen pyöränsä tullaus- ja rekisteröintiprosessi oli vielä kesken ja näin ollen lähtöaamuna vielä kilvetön…reissu siis näytti jäävän tyystin kokematta. Kuitenkin melkoisen vaivannäön jälkeen pyörä sai kuin sainkin asiaankuuluvat rekisterikilvet ja matka Pärnuun saattoi hänenkin osaltaan alkaa muutama tunti meidän muiden perässä.

Joka tapauksessa pääjoukkomme pääsi onnellisesti laivaan 11:n pyörän voimin MC Executorsin vanavedessä. Kuten arvata saattoi, pyörille tarkoitetut paikat täyttyivät alta aikayksikön ja niinpä pyöriä viriteltiin normaaleille autopaikoille. Onneksi omia liinoja oli mukana riittävästi, sillä laivayhtiön tarjoamat liinat taisivat olla, pyörien määrästä johtuen, enemmän tai vähemmän kortilla. Tämän saattoi päätellä kesken laivamatkan kuuluneesta kuulutuksesta, jossa kahden pyörän omistajia pyydettiin ottamaan yhteyttä laivan henkilökuntaan…liekö kellahtaneet sitomattomuuttaan? Mene ja tiedä, laivan saapuessa 2 tunnin päästä Tallinnaan ei moisesta näkynyt viitettäkään.

Tallinnaa lähestyessämme, siirryimme jo hyvissä ajoin autokannelle irroittelemaan pyörien kiinnityksiä. Autokannella kävikin jo melkoinen kuhina yli 50 pyörän äärellä ja kun vihdoin tuli starttaamisen aika, oli käynnistyvien moottorien ääni korvia hivelevä. Jokaisella kuljettajalla tuntui oma pieni sisäinen lapsensa kaivautuneen esiin pienen ylimääräisen ranneliikkeen verran…kerrassaan vaikuttavaa noinkin pienessä tilassa. Ajettaessa ulos aurinkoiseen Tallinnaan, paikallisten leuat loksahtivat koko revohkan jäädessä toviksi terminaalin eteen sumplimaan seuraavaa siirtoa. MC Executorsin tie veisi Würthin ”paikalliskonttorin” suuntaan ja vastaavasti omamme ABB:n tehtaalle Jüriin, jonne löydettiinkin perille vain yhden ylimääräisen u-käännöksen jälkeen.

Tehtaan suomalaisen johtajan esiteltyä laajennustyön kohteena olevan tiluksensa, oli aika kääntää pyörien keulat kohti Pärnua ja tarkemmin Aleksandri Pub & Guesthousea. Paikka onkin jo tuttu monelle kerholaiselle edelliseltä reissulta ja itseasiassa kerhon vannoutuneille H-D -harrastajille pidemmän ajan takaa. Aleksandri Pub on tunnettu motoristihenkisyydestään, onhan paikan omistaja ”baikkeri” henkeen ja vereen (mm. paikallisen Relaxer MC:n presidentti). Paitsi, että paikka kuhisi motoristeja niin lähes poikkeuksetta nämä tuppasivat kaiken lisäksi olemaan ehtaa suomalaista syntyperää. ”Pieksämäkeläisten” ja meidän lisäksi läsnä oli ainakin myös turkulainen Horna MC. Maininnan arvoista paikassa on siistien ja modernien majoitustilojen lisäksi hyvä yleinen siisteys, lukittava talli, vartioidut pyörien säilytyspaikat sisäpihalla ja hyvä pub/ravintola, josta saa purtavaa yömyöhään. Täydet viisi tähteä ja suosittelemme -leima!!!

Asettauduttuamme taloksi ja vaihdettuamme lämpimähköt ajovaatteemme enemmän vallitsevaan säähän sopivaksi, oli luonnollista kokoontua porukalla pubin katetulle terassille nauttimaan vilvoittavia juomia ja kertaamaan päivän kokemuksia. Porukan lukumäärä olikin lisääntynyt yhdellä matkaajalla, sillä Helsingissä rannalle jäänyt työtoverimme oli ehtinyt saapua suorinta tietä Pärnuun jopa ennen meitä. Tovin aikaa terassilla istuttuamme myös pyöränsä rekisteröintiongelmien kanssa paininut reissaaja saapui paikalle ja liittyi seurueeseemme juuri sopivasti ennen saunatiloihin siirtymistä.

Saunan jälkeen palattiin takaisin terassille ja yhteispäivälliselle. Tunnelma oli selvässä nousussa ja juttua piisasi yhdellä jos sun toisellakin, aiheiden liikkuessa kaikessa maan ja taivaan väliltä. Maittavan aterian jälkeen pikainen vaatteiden vaihto ja siirtyminen Pärnun yöelämään.

Matkalla keskustaa kohti, jäimme muista jälkeen vaimon törmättyä yllättäen työtoveriinsa. Puhelimen avustuksella löysimme edelle ehtineen porukan Citin terassilta, jossa tuliki vietettyä pitkä tovi. Mielenkiintoisesti paikan pienehköissä sisätiloissa on vain yksi wc ja taisipa joku seurueemme jäsen käydä etsimässä hotelli helpotusta erehdyksessä keittiön heiluriovienkin takaa.

Palatessamme vaimon kanssa takaisin ”kämpille”, bongasimme matkalla lelukaupan, josta saattaisimme kenties ostaa, seuraavan päivän aikana, pakollisen tuliaisen pojalle vietäväksi. Tuo kauppa jäikin samantien pelkälle ajatusasteelle, sillä näyteikkunassa olleiden lelujen seassa pyörinyt ilmielävä rotta aiheutti pieniä väristyksiä selkäpiissä. Päästyämme takaisin Aleksandri Pub:n nurkille emme malttaneet olla istahtamatta vielä hetkeksi itse pubiin. Eipä aikaakaan kun Hannelekin tupsahti paikalle ja tutustutti meidät paikan tarjoamien pikkunaposteltavien saloihin. Tuosta hetkestä lähtien paikan tarjoamat erinomaiset ja ronskin valkosipuliset Küüslaugu leib-annokset kuuluivat ehdottomiin suosikkeihimme, joita oli saatava seuraavana iltana vielä lisää.

Seuraava päivä vierähti tutustuessa kaupunkiin ja sen kuuluisaan hiekkarantaan. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, joten matkatessamme rannalle oli mukava kuljeksia rauhalliseen tahtiin vehreiden puistojen halki.

Seurueemme oli miltei koko päivän hajallaan, kunkin touhuillessa niitä näitä omien mieltymystensä mukaan. Iltapäivällä porukka saatiin kuitenkin jälleen kasaan yhteisen ruokahetken ajaksi. Pojatkin olivat ehtineet käydä investoimassa matkamuistoihin eli paikan t-paitoihin, emmekä lopulta voineet itsekään vaimon kanssa vastustaa moista kiusausta (200kr/kpl).

Ruokailun jälkeen, saunavuoromme alkamista odotellessa, ehdimme myös visitoida isommalla porukalla läheisessä virvoitusjuomapuodissa (saunaa varten), josta löytyikin varsin hehkeä ja pirteän värinen tuttavuus…UUPZ. Ennen saunaa ehdimme viettämään aikaa myös Tompan ”kisakatsomossa” turisten samalla niitä näitä.

Saunan jälkeen väki hajosi jälleen omille teilleen, joko nukkumaan tai kaupungille yöelämän sykkeeseen. Itse hilpaisimme pubin puolelle nauttimaan pikkupurtavasta ja tummasta oluesta. Koska seuraava päivä olisi jälleen ns. ajopäivä, menimme nukkumaan hyvissä ajoin jo puolen yön korvilla. Seuraavana aamuna olikin ikäväkseen todettava, että kaikki mukava loppuu ennemmin tai myöhemmin, sillä haluja Pärnussa oleiluun olisi kyllä vielä ollut, mutta aikaa taasen ei. Tällä kertaa paluumatkalle lähtikin vain yksi pyörä enemmän kuin tullessa, sillä eräs matkassa ollut pariskunta jatkaisikin Pärnusta suoraan Kroatiaa kohti. Paluumatka sujui kuin elokuvissa eikä tällä kerralla edes paikallisella Nesteellä ollut ylimääräistä ohjelmanumeroa tarjolla.

Reissu oli kokonaisuutena mitä parhain. Sää oli suorastaan täydellinen ja majoituspaikka itselleni uutena tuttavuutena odotukset selvästi ylittävä. Meidän pesue esittää järjestäneelle taholle suuret kiitokset ja reippaan käden puristuksen. Joko perskeles saa ilmoittautua ensi kesän reissulle!!

  3 Responses to “Viro 6.6. – 8.6.2008”

  1. No nyt sitten %&tuttaa entistä enemmän, kun en mukaan päässyt….tattis vaan hyvästä reissurapparista! Kyl mä kans sit taas ensivuonna olen mukana!

  2. Hyvä, että kelepaa. Kyllähän sitä terassilla istuksiessamme vähän teikäläistäkin tuolla kaipailtiin 🙂 Paljon jäi vielä kertomatta, mutta eiköhän jo tälläkin muistot säilyne vähän pidempään meikäläisen hatarassa päässä.

    Toivotaan, että sää olisi sitten tuolla kolmannellakin kerralla yhtä loistelias ja vieraskorea kuin näillä kahdella ensimmäisellä reissulla. Tosin ensimmäisellä reissulla teillä taisi olla vielä dekaadia lämpimämpää.

  3. Mukavahan tälläisiä on lueskella… Tosin ei tee yhtään hyvää omille ajohaluille, sillä reissuaikaa on rajoitetusti. Saapa nähdä minkälaista reissua sitä itse onnistuu kehittelemään muutaman viikon päähän loman alkaessa.

Login