Lake Run 2014

Käytiin kesällä nassikoiden kanssa ihastelemassa pärinää ja pauketta Lohjan keskustassa Diablos MC:n juhlistaessa 10-vuotista taivaltaan Lohjanjärven ympäriajon merkeissä. Ohessa puhelimella kuvattu video kyseisestä paraatiajosta.

Ps. Myös HD-versiot löytyvät videon asetuksista.

Kotimaan kierros Aksun kanssa

Tekaistiin Aksun kanssa kahden pieni kotimaan kierros. Reissulle tuli kestoa 4 päivää ja matkamittariin kertyi n.1800km. Alunperin tarkoituksemme oli olla koko viikko (7vrk) reissussa ja palata vasta seuraavana viikonloppuna suoraan HDCF:n Perheralliin, mutta tämä meni ns. puihin säidenhaltijan oltua ”hieman” erimieltä asiasta. Suunnitelmien muuttumisesta huolimatta erittäin loistava reissu. Matkan varrelle osui mm. Koli ja Oulun Eden-kylpylä, jossa tuli lilluttua pitkät tovit perheen vesipedon kanssa.

koli_2014

Kamat kantoon – check!

Bossbags

Kuten aiemmin uhkailin, pistin pari viikkoa sitten pikakiinnitteiset BossBagit tilaten. Laukut saapuivat eilen ja vakuuttavat näin äkkiseltään laadukkuudellaan. Tilaus West End Motorsportsilta sujui mutkattomasti loistavan asiakaspalvelun kera. Halvat eivät missään nimessä olleet, mutta käytettävyyden ja kestävyyden pitäisi olla siellä asteikon yläpäässä. Josko sitä pääsiäisenä asentelisi paikoilleen ja nappaisi parit valokuvatkin julkaistavaksi.

Paluu salibandyhallien syövereihin

Paluu salibandyyn? Jep, mutta kentänlaidalle…tai no, välillä myös kaukaloonkin.

Ensin kuitenkin historiaa: Salibandyn peluun aloitin hieman ennen 90-luvun puoliväliä n. 23 vuoden iässä lajin ollessa vielä tuossa vaiheessa ”melko uusi juttu”. Tokihan sählyä olin pelannut jo kouluissa, mutta kunnon säännöillä ja välineillä vasta tuosta lähtien työpaikan perustettua oman salibandykerhon, joka osallistui Arena Centerin, Konalan toimipisteen, pyörittämään puulaakisarjaan. Siitä se lähti ja niinpä seuraavan kymmenen vuoden ajan tulikin pelailtua ”säbää” kohtuullisen aktiivisesti useammassakin eri joukkueessa, sarjatason vaihdellessa vitosdivarista aina kolmosdivariin saakka. Alkuaikoina mukaan mahtui myös puuhastelua D-junnujen valmennuksessa tuolloin juuri syntyneen M-Teamin riveissä (mukaan olin päätynyt alunperin Meikun puolelta, sillä M-Team muodostui Martinpääskyjen yhdistyttyä Meikun kanssa) ja pelasipa myöhemmin ainakin yksi tuon ajan junnuista vuosien ajan aikuisten SM-sarjassakin. Valmennus jäi yhden kauden jälkeen pois kuvioista keskityttyäni pelaamiseen. Oma pelipaikka vakiintui ajan saatossa hyökkääjän tontilta pakiksi.

Esikoisen synnyttyä vuonna 2004 alkoi kiinnostus lajiin karisemaan todenteolla jatkuvien loukkaantumisten myötä ja niinpä kengät tulikin laitettua ”pysyvästi” naulaan kutakuinkin vuosien 2005 ja 2006 vaihteessa. Sittemmin harrastuksia on tullut ja mennyt, ja onpa salibandyyn paluukin käynyt joskus mielessä, mutta epäilys nilkkojen tai jalkojen kestosta ylipäätään on karistanut moisen haihatuksen mielestä samantien. Näistä lähtökohdista BJJ onkin sitten ollut ”todella fiksu” harrastevalinta, hehe.

Osallistuminen salibandytouhuihin monen vuoden tauon jälkeen on kuitenkin tosiasia, sillä esikoiseni on nyttemmin harrastanut salibandya jo hyvän tovin, tämän aloitettua pelaamaan LoSB:n 03-pojissa puolitoista kautta sitten, harjoiteltuaan ensin lajin perusteita yhden kauden verran salibandykerhossa. Oma roolini on ollut toimia poikien joukkueen apuvalmentajana, joka tarkoittaa välillä treenikaukaloon hyppäämistä ja käytännön esimerkin näyttämistä. Joukkueella on onneksi erittäin hyvä ja kokenut ykkösvalmentaja, joten olen voinut auttaa lähinnä poikien perustaitojen (itseluottamus, vedot liikkeestä ja kovasta juoksusta kiertäen jne.) kehittämisessä, sillä taktiikkapuoli ei ole ominta juttuani ollut koskaan. Tämä aika, joka on tullut vietettyä pojan ja joukkueen kanssa, on ollut todella antoisaa. Poikien pelillinen ja taidollinen kehitys on ollut suorastaan huikeaa ja tulostakin on syntynyt. Viime kausi meni joukkueella hyvin, mutta tämä kausi on mennyt kokonaisuutena vieläkin paremmin, sillä pojat pelaavat kevätkaudella ”Eliittisarjassa” sarjapaikan on varmistuttua jo tässä vaiheessa, vaikka kaksi alkusarjan ottelua on vielä pelaamatta. Omat harrastukset ovat tällä välin jääneet jalkoihin paitsi jaksamisen niin myös ajanpuutteenkin vuoksi. Vaan eipä haittaa, sen verran mukavalta puuhalta tuo halleissa luuhaaminen oman pojan kanssa tuntuu. Itse en siis ole palannut pelaajana kaukaloihin, tuskin koskaan tulen tosissani enää niin tekemäänkään…tai mistäpä tuota tietää, ihan hyvinhän tuo maila tuntuu vielä käsissä pysyvän :-p

Harrin elämää

Olacb1

Kulunut ajokausi on ollut yllättäviä käänteitä täynnä. Keväällä XR vaihtui uuteen täysin varusteltuun Bemariin ja myöhemmin kesällä GS vaihtui, 3000km ajettuna, takaisin Harrikkaan. Enkä ole päivääkään katunut vaikka koko herkku- ja lisävarustearsenaali hävisi kertaheitolla. Pyörien mittareihin on kertynyt tällä ajokaudella tähän mennessä ~6500km, mikä on ihan kohtuullinen lukema lähes pelkästään ns. iltalenkki-ajossa, yllä olevan kuvan mukaisten ajomaastojen löytyessä lyhyen ajomatkan päästä kotoa.

Harrikkaa kutsutaan yleisesti maailman kalleimmaksi puolivalmisteeksi, jota ei käyne kiistäminen; CrossBones on saanut kesän aikana uuden 1925-mallisen sitsin (matalampi kuin orig.), uuden takarenkaan (Michelin Commander II 200/55R17), takajalkatapit, erillisen takapenkin ja pikakiinnitteisen sissybarin. Lisäksi lähitulevaisuudessa on tarkoitus hankkia irroitettavat BossBags-sivulaukut suoraan valmistajalta jenkkilästä. Pidemmällä tähtäimellä katseet kääntyvät putkistoon, joka tullee aiheuttamaan päänvaivaa viimeistään pakollisen katsastuksen myötä (ellei mahdollisesti jopa aikaisemminkin virkavallan toimesta, heh). Niinpä olenkin mielenkiinnolla katsellut mm. Jekill&Hyde -tyyppisiä ratkaisuja:

 

Yllä olevan tyyppisiä ratkaisuja tarjoaa muutama muukin valmistaja, yhteistä näille kaikille tuntuu kuitenkin olevan posketon hinta. Täytynee pitää silmät auki aiheen tiimoilta ja odotella käyttäjien kommentteja, turha stressi ja hoppu ole hyväksi tässäkään asiassa.

Niin, kaipa se pitää tässä samassa heittää Jarnolle suuret kiitokset mukavista ja ikimuistoisista mp-reissuista. Mies meni ja pisti pyörän myynnin myötä mp-harrastuksen pakettiin, vaikka mies joskus muuta yrittääkin väittää, ja siirtyi täysin kotiloitsijaksi.

Mun hiekkalaatikko!

Login