Kypärän vaihto

Aloitin harrastuksen halvalla 59€:n arvoisella HongKong-tavaratalosta ostamallani ”millä-lie”-kypärällä, joka hieman yllättäenkin oli ns. kuitukypärä eikä pelkkää ämpärimuovia, kuten halpakypärät yleensä tuppaavat olemaan. Ostin tuon kypärän lähinnä lainapyörällä kurvailua varten sillä ajattelin, että parempi ostaa halpa uusi kypärä kuin lainata kenenkään vanhaa kolhittua ”parempaa” kypärää. Harrastuksen muuttuessa oman pyörän myötä vakavamielisemmäksi ja pysyväksi, tuli oikean kunnon kypärän hankinta väkisinkin eteen. Yleisesti ajateltuna väliaikaisuus on huono peruste sillä kypärä on motoristin tärkein turvavaruste ja sen tulisi olla kunnollinen jo alusta lähtien. Tällä kertaa näytti kuitenkin siltä, että vajaalla 60€:llakin voi saada päänsä suojaksi muutakuin pelkän ämpäriin rinnastettavan valmisteen.

Uuden kypärän valinta ei ollut aivan helppo tehtävä koska tämän tulisi täyttää joitain tiettyjä kriteerejä. Pääkriteereiksi ostettavalle kypärälle muodostuivat, että tämä olisi turvallinen, istuisi hyvin päässä, tuntuisi mukavalta pitkäänkin päässä pidettynä, olisi myöskin edullinen ja mikä tärkeintä, olisi varustettu jonkinlaisella aurinkovisiirillä sillä aurinkolasien ainainen mukana raahaaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Tavallinen umpikypärä varustettuna aurinkovisiirillä tuntui ajatuksena jostain syystä turhan ahdistavalta, joten ajatukseni kääntyivät avattavaan kypärään. Etuna olisi vielä kommunikoinnin helppous metsässäkin kypärää riisumatta, umpikypärällä joutuisi ääntä korottamaan enemmän. Parin päivän netissä surffailun jälkeen päädyin Schuberthin (joka valmistaa myös BMW:n kypärät) mallistoon, joka on saanut erittäin hyvää palautetta useammalta käyttäjältä mm. aurinkovisiirinsä osalta. Kieltämättä mikään muu valmistaja ei näytä toteuttaneen aurinkovisiiriä yhtä näppärästi. Käytännössä loppusuoralle pääsivät Concept- ja C2-mallit, joista valinta olisi suoritettava. Valintaa helpotti kummasti se ettei Tokimoton hyllystä löytynyt C2:sta oikeaa kokoa. Mukaan tarttui siis Concept hopean värisenä, joka toivottavasti näkyy liikenteessä riittävän hyvin. Sinällään hassua, mutta mietin hetken mustan kypärän ostoa ja onnekseni tuota väriä ei liikkeestä löytynyt sillä myyjä tarjosi hopeata mustan hinnalla eli 380 euroon. Kolmen kympin säästö tuli tästäkin kotiinpäin ja sehän vain passasi.

schuberthc21.jpg schuberthc31.jpg schuberthc1.jpg

Kypärä käytännössä: Parannus vanhaan halppis-kypärään oli selvästi korvin kuultava. Vanha oli meluinen ja melkoisen tuuliherkkä kun taas uusi osoittautui yllättävänkin hiljaiseksi (vaikkakin Concept ei hiljaisimmasta päästä olekaan) vaikka pinta-alaa kypärällä on suhteellisen paljon johtuen avausmekanismista. Itseasiassa avausmekanismista löytyykin näin pitemmällä käytöllä urputtamista sillä pakkokäyttö vasemmalla kädellä on pitemmän päälle ärsyttävää. Esimerkiksi halutessasi liikennevaloissa seistessäsi sanoa kyydissä tai vieressä olijalle jotain ilman huutamista, vaihde on aina laitettava vapaalle voidakseen irroittaakseen vasemman käden kytkimestä. Itse mielummin pitäisin käden kytkimellä ja irroittaisin kaasukäden. Voihan olla, että juuri tämän kaltainen toiminta on haluttu valmistajan toimesta eliminoida tyystin. Onhan siinä kieltämättä matalampi kynnys lähteä jatkamaan matkaa ”kypärä auki”. Perinteinen keskustelumoodihan toimii siten, että kiskotaan vapaalla kädellä leukasuojaa alaspäin ja yritetään möykätä sen ylitse. Leukaosan avausnapista olisi voinut tehdä hieman fiksummankin, paksut hanskat kädessä avaaminen ei meinaa luonnistua. Alkuun kärvistelin kypärää avatessa avoimen visiirin kanssa kunnes tajusin ettei visiiriä tarvitse sulkea ennen kypärän avaamista vaan kun rohkeasti nostaa leukaosan ylös niin visiiri sulkeutuu samalla automaattisesti. Aurinkovisiirin käyttö on ollut erittäin helppoa ja pääosin olen siihen ollut tyytyväinen, mutta napistavaakin siitä löytyy sillä aurinkovisiiri tuntuu syystä tai toisesta olevan erittäin herkkä likaantumiselle vaikkei ko. visiiriä käyttäisikään. Auringon paisteella voi kokea ikävän yllätyksen kun visiiriä tarvittaessa tätä ei voi käyttää turvallisesti harmauden takia. Tosin visiirin likaantumiseen voi vaikuttaa oman pyöräni korkea pleksi, joka aiheuttaa kypärän seutuville pyörteitä sen verran ettei esim. visiiri raollaan ajelu onnistu kovinkaan hyvin. Lisäksi tuon aurinkovisiirin optinen laatu voisi olla parempaakin, tarkoitan tällä sisäpuolisia heijasteluja. Vaikka tässä nyt negatiivisiä asioita melkoisesti listasinkin niin pääsääntöisesti koen kypärän olleen hyvä ostos ja ehdottomasti avattavien kypärien eliittiä. Mielenkiintoista on ollut myös havaita sivullisten ihmisten kiinnittävän huomiota kypärän aurinkovisiiriin, joka kieltämättä synnyttää pienen ”Robocop”-efektin. Yläpuolella olevat kuvat eivät ole omasta kypärästäni otettuja ja ovat ilmeisesti vuotta vanhemmasta mallista sillä pieniä eroja on havaittavissa (tai sitten johtunee kuvien huonohkosta laadusta), mutta eiköhän noista toimintaperiaate valkene.

Vaikka toistaiseksi ei olekaan minkäänlaista tarvetta vaihtaa kypärää niin Arain Tour-X kiinnostaisi melkoisesti. Tour-X on mielenkiintoinen yhdistelmä ns. crossi-ja umpikypärää. Asiaa ei tietty auta yhtään se seikka ettei tuo loppupeleissä paljoa maksa. Maltti on silti valttia ja olemassa olevalla kypärällä jatketaan hammasta purren ainakin ensi ajokausi sillä muitakin varuste- ja tarvikehankintoja on vielä edessä.

Ajosaappaat

Nykyisissä saappaissa ei paljoakaan kerrottavaa tai kuvattavaa ole. Mp-Asun GTO saappaat vuosimallia 1999 tuli ostettua Samilta pois nurkista kuleksimasta. Ajattelin pärjätä ensimmäisen kesän näillä saappailla ja ostaa tulevalle ajokaudelle uudet saappaat, joilla menee sitten useampikin ajokausi. Suunnitelmissa on hankkia Oxtarin Infinityt,  jotka ovat saaneet kehuja rapakon toisella puolella. Infinity-saappaat on varustettu GoreTex-kalvolla 100% vedenpitävyyden takaamiseksi ja varustettu pikasoljilla. Ulkonäöllisesti saappaissa on siis vivahde crossisaapasta. Aiheesta lisää kun olen saanut saappaat hankittua.

Ajoasu uusiksi

Aloitin harrastuksen Samilta lainassa olleella MP-Asun Classicilla, jonka olin itseasiassa lainannut Jarnon polttarireissua varten. Tunnetuin seurauksin lainasta tulikin hieman pidempi. Asu oli muutaman vuoden vanha ja tämän ikä näkyi lähinnä heikkona vedenpitävyytenä ja kuoleentuneina joustimina. Muuten asu oli erittäin siistissä kunnossa ja vakuutti kankaidensa keston osalta. Asussa on muutamia hyviä oivalluksia, joita jäin uudessa omassa asussani kaipaamaan. Eräs tälläinen seikka on esimerkillisesti toteutettu kaulus, jossa on korkeutta riittävästi ja jota on helppo säätää tiukemmalle tarvittaessa. Asulla periaatteessa pärjää pitkälle syksyyn ilman erillisen kaulurin käyttöä…siis uutena, nyttemminhän tuo ei juuri vettä pidä. Jos jotain negatiivista pitää keksiä niin MP-Asumaiseen tyyliin housuista ei vuoria irti saa, mikä tarkoittaa kokemuksenkin mukaan helteellä ylenpalttista hikoilua.

Päädyin, luonnollisistakin syistä, pikaisesti hankkimaan itselleni oman ajoasun. GoreTex-asut sulkeutuivat pois käytännössä liian kalliina vaihtoehtoina, vaikkakin asun hankinnan ajankohtana alennukset olivat paikassa kuin paikassa 40%:n luokkaa. Päädyin loppujen lopuksi sattuman (lue: hyvä tarjous) kautta Sweepin Shadow-asuun. Tarjoushinta takille oli 119€ (norm. 299€) ja housuille 99€ (norm. 179€), alennusta kertyi siis yhteensä 260€.

shadowiso1.jpg shadowhiso.jpg

Asu on varustettu mm. Reissa-kalvolla, irroitettavilla vuorilla (takissa ja housuissa), CE-suojilla ja runsain kiristysmahdollisuuksin. Asun valintaan vaikutti myös, että asuun on käytetty runsaasti 1680dn-kangasta kulutukselle alttiissa paikoissa. Pääsääntöisesti muualla on käytetty 600dn-kangasta. Perinteisesti halvimman luokan asuissa on kankaina käytetty jopa vähemmän kulutuskestäviä materiaaleja, joten asun materiaalit yllättivät positiivisesti. Taskuja asussa on vähintäänkin riittävästi. Aika tullee näyttämään puvun keston, toivottavasti kestoa ei tarvitse kokeilla missään vaiheessa kaatumalla. Loppukesän sateissa asu ei vettä sisäänsä päästänyt, joten Reissa-kalvo osoittautui toimivaksi vaikkei tuota erityisen hengittäväksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Jos puku jostain kohdasta hajoaa niin oletan tämän tapahtuvan vetoketjuissa sillä ne ovat valitettavasti kauttaaltaan muovia.

Kuten aina uuden harrastuksen kanssa, jotain oli opittava kantapään kautta tässäkin tapauksessa. Alkuun valitsin aivan liian ison takin ja jouduinkin vaihtamaan tämän kokoa pienempään. Jälkikäteen ajateltuna sama olisi pitänyt tehdä myös housuille sillä oletettavasti ilman vuoria näissä saattaa olla liikaa löysää (loppukesänajoissa vuori ei ollut yllättäin yhtään liikaa, joten tilanne on kokeilematta toistaiseksi). Lisäksi polvisuojien kohdalle osuminen hätätilanteessa taitaa olla melkoista tuurikauppaa, tosin tämä lienee kaikkien tekstiiliasujen yhteinen ongelma vaikka suojien paikka olisikin valittavissa.

Mittarilukema 55950km; osien uusintaa

Kuten pyörää ostaessakin jo havaittiin niin renkaat, ketju ja rattaat ovat elämänsä ehtoopuolella.

Renkaiksi vaihdatettiin Metzeler Tourancet, eteen 90/90-21 ja taakse 140/80R17 (ORG!/Reliatec Oy, yht. 207€). Ketjuksi valittiin DID ja rattaaksi taakse JT (ketju ja ratas Allright Oy:stä, yht. 154€). Eteen laitettiin alkuperäinen Honda-tuote prikkoineen päivineen (BikeWorld, yht. 55€).

Vaihdon yhteydessä havaittiin, että vetoakselin pään boorit hieman kuluneet tarvikerattaan käytöstä johtuen ja muille opiksi: Käytä ainoastaan orggis-eturatasta, joka on vaimennettua mallia ja selvästi leveämpi kuin tarvikevastaavat, joista kaikenlisäksi puuttuvat em. vaimenninkumit. Vaihda aina rattaan vaihdon yhteydessä myös lukkoprikka. Vetarin päähän kannattaa myös aika-ajoin laittaa vaseliinia ehkäisemään kulumista. Vetarin vaihto ei ole ihan mikään pikkujuttu sillä tämä vaatii koneen halkaisun.

Nopeusmittarin vaijeri irrotettiin mittarin päästä ja öljyttiin. Neulan vipatus kovemmassa vauhdissa hävisi.

Renkaiden, rattaiden ja ketjun vaihto suoritettiin Muijalassa Powerkings Ay:n toimesta loistavan palvelun kera 92€:n hintaan.

Mittarilukema 55000km; korjailua

Sain ensikosketuksen Africa Twinin erääseen tyyppivikaan kun havaitsin regulaattorin liittimien kärsineen. Oletettavasti latausjännite on ollut liian korkea, joten jännitteensäädin meni vaihtoon (Storm-Motor Oy 90€). Revittyäni sulaneet ja muovihitsautuneet liittimet auki jäi latausjännitteen taso tarkistamatta suoraan akusta mittaamalla. Vanhasta liittimestä ei saanut enää kalua, joten samalla kaikki liittimet muutettiin abiko-liittimiksi ja suojattiin kutistesukalla, väliin laitoin vielä akkunaparasvaa ehkäisemään korroosiota. Ilmeisesti viallinen regulaattori oli kuivattanut/hajottanut vanhan akun, jonka vuoksi liikkeessä laitettiin uusi akku mukisematta. Samalla silmiini pisti, että akun huohotinputki oli kiinnittämättä akkuun ja vaati tämän reitin muuttamista (liikkeessä laitetussa akussa huohotin väärällä puolella alkuperäiseen nähden, kiitosta vaan).

regulaattorinjohdot2.jpg laturinliitin.jpg

Kun vauhtiin päästiin niin samalla kytkinvaijeri irrotettiin kahvan päästä ja öljyttiin. Pakoputken suojakilpien ja rautojen ruuveja kiristettiin, jolloin turhat kolinat moottorin ollessa kylmä lievenivät hieman.

Mittarilukema 54500km; perushuoltoa

Pyörän kotiuduttua oli aika tehdä pientä perushuoltoa ja samalla tutustua uuteen kulkuneuvoon hieman pintaa syvemmältä.

  • Moottoriöljyt vaihdettu (Motul Ester 5100 10W-40 4T). Havainto: Edellinen omistaja ei ole öljypohjan tulpassa prikkaa käyttänyt, nyt sellainen luonnollisesti laitettiin (koko 14mm).
  • Öljynsuodatin (EMGO) vaihdettu. Ilmansuodatin (alkup. Honda) vaihdettu.
  • Sytytystulpat vaihdettu (EDIT: Eipäs olekaan, kts. talvihuollon suunnittelua).
  • Vasemman puolen sivukatteeseen lisätty teräsholkki+prikka ja läpivientikumi (BikeWorld Vantaa 6€).
  • Oikean puolen sivukatteeseen lisätty läpivientikumi (löydetty töistä käypänen).
  • Rekisterikilven alareunan kiinnitysruuvit laitettu.

Mun hiekkalaatikko!

Login