Kaikki kirjoittajan Ola artikkelit

Bikeworldin visiitti

Kipaisin tänään Bikeworldin Vantaan toimipisteessä laitattamassa Vifferin pakoputken liitoksesta puuttuvan kiristinpannan. Jostain kumman syystä tuo panta puuttui, tai noh, selityshän on ilmeinen; pyörässä on tod.näk. ollut ns. sliparit kiinni ja laitettaessa vakiot takaisin, on panta jäänyt puuttumaan. Toisaalta liitos oli/on sen verran ruosteinen, että ilman kiristyspantaa on matkattu pitempikin siivu.

Kiristinpannan asennus kävi pikahuollon puolella sutjakkaasti…liiankin sutjakkaasti. Nimittäin kiristinpannan kulmikkuudesta päätellen, putkistoa ei ole taidettu käyttää irti, jolloin massarengaskin olisi tullut vaihdettua (käsittääkseni tämäkin osa oli tilattu) vaan kiristinpanta on taidettu murjoa putken yli paikoilleen. Ei näin!

Tulipahan taas jotenkin sellainen fiilis, että onneksi tämäkin pyörä tulee käymään huolloissa jo tutuksi tulleessa JV-Motorsport Oy:ssä BW:n sijaan.

ELY (Elävien lokkien yhdistys) -1

Kävimme Jarnon kanssa ulkoiluttamassa Hondiamme iltasella ja samalla tuli sattumalta vähennettyä lokkikantaa yhdellä yksilöllä. Nimittäin eräällä peltoaukealla isokokoinen lokinpoikanen päätti vaihtaa maisemaa havaittuaan lähestymiseni. Mokoma höyhenkasa suuntasi kuitenkin kamikazemaisesti samalle lentoradalle kanssani ja osui suoraan Vifferin vasemman puoleiseen vilkkuun hajottaen tämän kannakkeet katteesta. Lokin koosta kertonee jotain se, että takanani tullut Jarno luuli asfaltilla pyörivää lokinraatoa jänikseksi, heheh.

Vasen vilkku vinksallaan…eli tässä kuvassa oikealla Alakiinnike särkimäx Yläkiinnike särkimäx också Tilapäinen korjaus perinteisellä Jeesus-teipillä

Toivottavasti saan tuon jotenkin korjattua…on nimittäin melko iso katepala kyseessä (koko yläpuolinen kateosa). Pahimmassa tapauksessa voi tulla vakuutuskeikka, mikä ei juurikaan houkuttele kun juuri on saanut hilattua bonuksia ylöspäin.

Samalla reissulla tuli testattua myös viikonloppuna vaihtamieni ajovalopolttimoiden valaistuskyky ja hyvältä näyttää. Uusiksi polttimoiksi valikoitui tällä kertaa pakottavista syistä (Osramin Cool Bluet olivat loppu) Philipsin VisionPlussat (H7 12V 55W). Lisäksi juuri ennen iltalenkille lähtöä, Jarnoa odotellessani, sain vaihdettua kokonaan uudet kytkinnesteet, joten sekin seikka on nyt reilassa.

Ajotekniikan hierontaa

Viikonloppuna säät antoivat sen verran myöten, että molempina päivinä oli mahdollista ulkoiluttaa mopoa kuivassa säässä ja päätin keskittyä ajotekniikkani parantamiseen.

Olen havainnut katsovani mutkissa aivan liian lähelle, jolloin myös koko mutka-ajo vastaohjauksineen kärsii. Perusideahan on kuitenkin katsoa pitkälle kaartuvaan mutkaan, jolloin pyörä luonnollisesti menee katseen osoittamaan paikkaan melko nätisti ja yllättäville tilanteille jää enemmän pelivaraa. Vastaohjauskaan ei ihan selkärangasta vielä tule ja vaatinee ennen mutkaa selkeän ”nyt vastaohjausta kehiin”-ajatuksen. Tarkoitus olisi päästä kuitenkin tasolle, jossa yllättävissäkin tilanteissa ”paniikkijarrun” sijaan olisi luonnollista kantata pyörää vastaohjauksella enemmän. Vastaohjauksen oikeaa käyttöä ei opi muuten kuin ajamalla mutkapätkää aktiivisesti…eli mukavat lääkkeet tähän vaivaan, hehe.

Katseharjoittelun ohessa kiinnitin huomiota myös oikeaan sijoittumiseeni ajoradalla ennen ja jälkeen mutkan. Jostain syystä esim. oikealle kaartuvissa mutkissa, varsinkin sokeissa sellaisissa, nuolin aivan liian usein piennarviivaa keskellä mutkaa. Syy tähän oli mutkaan tultaessa valikoitunut väärä ajolinja. Mutkaan olisi pitänyt lähteä selkeästi keskiviivalta ja siirtyä siitä oman ajoradan keskivaiheille eikä piennarviivalle. Opetus tästä tuli kun eräässä sokeassa mutkassa lönkötteli lenkkeilijä vastaan, jolloin oli ripeästi siirryttävä keskemmälle ajorataa. Noh, oppia ikä kaikki.

Viikonloppu osoitti kuitenkin, että perusasioiden kertaamista pitäisi harjoitella paaaaljon useammin. Kuka tahansa kykenee moottoripyörällä ajamaan suoraan, mutta mutkissa ajotaidot ja kokemus punnitaan. Tämän vuotisten onnettomuustilastojen valossa kertaus on unohtunut aika monelta muultakin tuhoisin seurauksin…tosin taitaapa noissa suistumisonnettomuuksissa olla jo totaalisen väärä tilannenopeuskin kyseessä.

Pientä murhetta, mutta muuten mukavaa

Aivan kivuttomasti siirtyminen VFR:n puikkoihin ei ole mennyt. Alkutaivalta omistuksessani on häirinnyt muutamat pienet viat ja puutteet, mutta mistään ylitsepääsemättömästä ei kuitenkaan ole kyse.

Ensimmäiseksi oston jälkeisenä päivänä havaitsin ettei jarruvalo syty etujarrua käytettäessä. Mikrokytkin oli sanonut työsopimuksensa irti ja vaati vaihtoa. Otin yhteyttä pyörän myyneeseen Bike World Raisioon ja tarkemmin Petri Romuun. Asia hoitui todella mallikkaasti ja uusi osa oli noudettavissa ja asennettavissa Vantaan toimipisteessä. Asennuksen ollessa todella helppo, suoritin tämän itse. Nyt jarruvalo syttyy myös etujarrua käytettäessä.

Toiseen vikaan törmäsin pari päivää sitten. Nimittäin pakoputken kiristinpanta puuttuu täysin. Kyseisellä kiristinpannalla kiristetään pakoputken liitos katalysaattoriin tiiviisti. Pannan puuttuminen ei selity millään muulla kuin, että vakioäänenvaimentimet ovat olleet jossain vaiheessa irti ja laitettaessa takaisin, panta on jäänyt laittamatta. Liekö pyörässä ollut sliparit jossain vaiheessa…mene ja tiedä. Liitos ei kuitenkaan toistaiseksi vuoda vaikka panta puuttuukin. Jälleen kerran täytyy Petri Romua kehaista asian hoidossa. Puuttuva osa tilataan ja asennetaan Vantaan toimipisteessä Petrin laskuun. Vaikka asia on tietenkin itsestäänselvyys niin asian hoidossa ei ilmennyt minkäänlaista nikottelua. Myyntitapahtumankin sujuttua hyvässä hengessä kaikinpuolin, en voi muuta kuin suositella ko. kaveria lämpimästi, vaikka Raision toimipisteestä on monenlaista juttua liikkeellä. Petri ainakin osaa hommansa, siitä kiitos.

Toki jotain on mennyt metsäänkin, sillä pyörää ostaessani sovittiin mm. kytkinnesteiden vaihdosta. Nesteet olivat kaupanhierontahetkellä melkoista puuroa ja mm. tarkistuslinssi oli mössöä täynnä. Ilmeisesti nesteet vaihdettiin, mutta minkäänlaista säiliön puhdistusta ei tehty ja tuoreet nesteet olivat alta aikayksikön samannäköiset kuin ennenkin. Kotitallissa puhdistin säiliön irronneesta mössöstä ja täytin säiliön uudella nesteellä. Nyt homma pitäisi tehdä uusiksi, sillä kaikkea kierrossa olevaa nestettä en vaihtanut ja nyt säiliössä oleva neste näyttää todella tummalta. Jospa sitä vaihtaisi kokonaan nuo nesteet ja ilmaisi kytkimen uudestaan…homma on onneksi varsin simppeli.

Näin jälkikäteen olen myös havainnut, että joku on meikkaillut pyörää myyntikuntoon jossain vaiheessa ja suihkinut spray-maalilla mm. katalysaattorin suojapellin ruosteet piiloon. Ainoa vaan, että suojaus on ollut vähän puuttellinen ja maalisumua on eksynyt muihinkin komponentteihin. Pyörästä löytyy muutama muukin paikka, johon on meikkausta tehty ja muutamat johdot sekä letkut ovat saaneet maalisumusta osansa. Mitään fataaleja kaatuma- yms. jälkiä ei sentään ole yritetty piilottaa vaan lähinnä kyse on ilmeisesti ollut ruosteiden ja hapettumien jemmaamisesta. Nämä tulevat tietty myöhemmin esiin, sillä spray ei kauaa kestä. Itseäni nuo eivät haittaa kun eivät näkyvällä paikalla ole ja pyörä toimii muuten kuin unelma.

Vifferillä ajelee todella mielellään ja tähän mennessä kyyti on ollut varsin vakuuttavaa esim. viime viikonloppuna ajamani 600km:n reissu ei tuntunut fyysisesti juuri missään ja vahvisti käsitystäni oikeasta pyörävalinnasta. Tänään aamuisella työmatkalla suoritettu ensimmäinen kaksipäälläajokin sujui todella kivuttomasti eikä matkustajan mukanaolosta ollut mitään haittaa ajo-ominaisuuksille….tiedä sitten, että mitä mieltä kyyditettävä oli uusista olosuhteistaan, sillä V-Stromia paremmaksi on vaikea laittaa sillä saralla.