Pyörän hankinta

Tulipa sitten vihdoinkin ostettua se ikuisesti mielessä kaiherrellut moottoripyörä. Ajatusta moottoripyörän ostamisesta ja omistamisesta on monestakin erittäin hyvästä syystä lykätty aina hamaan tulevaisuuteen. Moottoripyöräkortti tuli kuitenkin ajettua jo vuonna 1998. Viimeistään lapsen syntymä antoi aiheen olettaa tämän ikiaikaisen haaveen olevan lopullisesti haudattu, mutta muutto omalla sisäautotallilla varustettuun omakotitaloon sai tuon vanhan haaveen pintaan varsin voimaakkaana. Oman lisämausteensa tilanteeseen toi perhetutulta lainassa ollut Suzuki 450 GS vm. 1990, jolla piti suorittaa sittemmin peruuntunut kaverini Jarnon polttariajelu, ja toiselta kaveriltani Samilta lainassa olleet ajovarusteet. Varusteiden olemassaolo teki pyöränhakumatkalle lähtemisen erittäin helpoksi. Ehkäpä jopa hieman yllättäen rakas vaimokaan ei hanketta täysin teilannut ja pian oltiinkin tiellä, josta ei ollut enää paluuta. 

etu.jpg sivu.jpg taka.jpg mittaristo.jpg

Pyörä haettiin Moto-Katti Oy:ltä Kuopiosta ja luonnollisesti pyörä siirtyi länsi-uusimaalle ajamalla. Ennen kuin kotimatkalle päästiin, pyörään laitettiin liikkeessä uusi akku (syy tähän selviää myöhemmin). Ajomatka oli kuitenkin ensimmäiseksi pitkäksi ajoretkeksi vieraalla pyörällä yllättävän helppo tehtävä lukuunottamatta afrikkalaisen parjatun penkin aiheuttamia puutumia istumalihaksissa. Kuljettajan reaktiokykyä ja tämän pyörän hallintaa hätätilanteessa päästiin kotimatkalla testaamaan myös, puolen yön korvilla VT25:lla eteen pomppasi hirvi. Osuma ja pyörän hallinnan menetys oli enemmän kuin lähellä, mutta onneksi tilanteesta selvittiin melkoisella säikähdyksellä ja ennen kaikkea uskomattomalla tuurilla. Näky oli kuulemma kuitenkin takavinkkelistä katsottuna erittäin hurja ja osumaa oli pidetty varmana.

Kaikkiaan kilometrejä tuolle päivälle kertyi hieman toista tuhatta, joista siis n. 450km ”uudella” AT:llä, sillä aamupäivällä kävimme Turussa tutustumassa erääseen Yamaha Super Tenereen, josta ei kuitenkaan kauppoja syntynyt pyörän oltua jokseenkin loppuunajetun oloinen. Liike kehtasi ja kehtaa edelleenkin mainostaa pyörän reilun 16tkm mittarilukemaa. Reilua olisi tietty kertoa jo mainonnassa suoraan, että todellinen lukema on lähempänä 116tkm:a. Mitenpä sitä olisi voinut pienestä kuvasta arvata, mutta olisipa näin järjellä ajateltuna pitänyt tajuta, että 1992 mallisen pyörän ajomäärä ei voi olla noin pieni. Eipä hätä mitään ja talliin siirtyi luotettavasta tekniikastaan tunnettu Africa Twin vuosimallia 1991, joka näin jälkikäteenkin ajateltuna oli selvästi se parempi vaihtoehto muutenkin. Pyörän mittariin oli kertynyt yhteensä 53800km ja ulkoisen olemuksen mukaan tämä voisikin pitää suhteellisen hyvin paikkaansa.

Pyörän ostovaiheessa ja välittömästi sen jälkeen tein seuraavanlaisia havaintoja, jotka eivät pyörän luonteen vuoksi liiemmälti kuitenkaan säikäyttäneet:

  • Pyörä on kaadettu jossain vaiheessa elämänsä aikana.
  • Oikealla puolella etukatteessa syviä naarmuja.
  • Takajalkatapin kiinnikerungosta toinen korvake poikki.
  • Etukatteessa pieniä halkeamia lampun alla ja sen kehyksessä.
  • Takaposkissa tarroilla peitettyjä jälkiä kaatumisesta tai johonkin nojaamisesta.
  • Renkaat vaihtokunnossa.
  • Ketjut ja rattaat niinikään vaihdon tarpeessa.
  • Keula kolahtelee…syytä selvitellään kun keritään.
  • Jarrupalat alkavat olemaan myös ehtoopuolella, mutta pärjännee tämän ajokauden loppuun.
  • Kytkin raskas kuin mikä…kaivannee öljyä vaijeriin.
  • Äänenvaimennin kolahtelee kylmänä eli lienee vaihdon tarpeessa
  • Pleksin korkeus on juuri sellainen, että ilmapyörteet tulevat suoraan kypärään eli pleksille on tehtävä jotain jossain vaiheessa.

Yhteenveto: Pyörä on elämää nähnyt, mutta ei ihan toivoton tapaus ja on oiva kapine mopoilun aloittamiseen sekä soralle totuttelemiseen. Tällä kehtaa ja uskaltaa mennä vähän huonoimmillekin teille eivätkä mahdolliset pienet lisävauriot tule aiheuttamaan niin suurta harmitusta kuin jos kyseessä olisi pakasta vedetty uusi pyörä. Lisäksi pyörää valitessa yhtenä kriteerinä oli, että tämän tulisi kantaa kahta ihmistä tavaroineen riittävän hyvin. Pikaisen kokeilun perusteella en epäile tätä yhtään, tosin takajousitus kaivannee pientä huoltoa huojakkuuden poistamiseksi. Lisänimi ”tykkilavetti” on pyörälle varsin osuva sillä, varsinkin lastattuna, pyörä on melkoinen järkäle siirreltäväksi ja aika tullee näyttämään, että miten pahoihin paikkoihin tällä tulee jäätyä jumiin.

Mun hiekkalaatikko!

Login