Avainsana-arkisto: Ajokauden avaus

Ajokauden avaus

…tai no, avaus ja ”avaus” jos ajomäärällä ei ole väliä. Nimittäin kaivoin hopeanuolen tallista ja hurautin korttelin ympäri tärkeimpinä ajovarusteina kypärä ja Lidl:n kirkuvan vihreät puutarhakengät, sointuivat kohtuullisen hienosti rönttihommissa käyttämiini maastohousuihin, hehe. Jos sitä ennen seuraavaa ajokertaa vaihtaisi öljyt, tarkistaisi rengaspaineet ja pesisi pyörän, eikä kunnon ajovarustuskaan olisi yhtään pahitteeksi.

Kuivempaa keliä odotellessa

Kuluvan pääsiäisen aikana liikenteestä bongatut moottoripyörät herättelivät allekirjoittaneenkin ajohaluja siinä määrin, että VFR:n huoltopuuhiin oli ryhdyttävä. Öljyjen lisäksi tuli samalla vaihdettua etujarrupalatkin, vaikka olisihan noilla vanhoilla vielä sen 6tkm ajanut helpostikin. Jotenkin sitä on itse omaksunut tyylin, jossa osat vaihdetaan hyvissä ajoin eikä vasta sitten kun ovat ihan finaalissa.

Suurin urakka tuli kuitenkin tehtyä lapion varressa, sillä autotallin edustalle oli kertynyt melkoisen massiivinen määrä lunta ja jäätä estäen kaiken näköisen kulun tallin suuntaan. Jonkin aikaa lapiota ja rautakankea oli heiluteltava ennen kuin reilun metrin levyinen ränni ajoluiskasta aukesi. Nyt tarvitaan enää vähän kuivempaa keliä niin ajokauden avaus toteutuu. Eli kaikki on valmista kesän rientoja varten.

P.s. Eikä varmastikaan jäänyt kevään tulo allekirjoittaneelle naapureiltakaan huomaamatta…sen verran iloisesti messuaa V4 12000 rpm:n kohdalla 😀

Kausi 2009 auki tälläkin suunnalla

Ehdin kuin ehdinkin tänään ulkoiluttamaan VFR:ää ajokauden avaamiseksi. Ensimmäinen ajelu muodostui lähinnä moottoritieköröttelystä kipaistessani Espoossa, Olarinluomassa, tankkaamassa.

Paluumatkalla törmäsinkin tämän kevään ensimmäiseen kusipäähän. Moottoritiellä eräs viininpunainen Megane, ajaessani oikealla kaistalla suurinta sallittua nopeutta, jättäytyi ohituskaistalla ollessaan pariinkin otteeseen väenvängällä peileissäni kuolleeseen kulmaan. Ensimmäisellä kerralla väänsin itse hieman kahvaa ja kirmasin muutaman sadan metrin päähän. Eipä aikaakaan kun Megane on takaisin rinnalla, tällä toisella kerralla oli jo vastavuoroisesti himmattava kaasua Meganen saamiseksi näkökenttään. Mokkakorvaisen kuljettajan ilmeily ja käytös autossa paljasti ettei kyse ollut todellakaan tahattomasta temppuilusta (sopii vaan ihmetellä, että mitä ja miksi ihmeessä?). Megane siis jatkoi kulkuaan ohituskaistalla ja oikean puoleisen kaistan tökkiessä olin pakotettu vaihtamaan kaistaa Meganen taakse. Ja kuinka ollakaan…Meganen tuulilasi tarvitsi kuuuuuuunnon pesua. Tässä vaiheessa kypärän sisällä napsahti, naru kireälle ja ohi pikapikaa Muhmudille kansainvälistä tervehdystä näyttäen. Väkivaltakin kävi mielessä, mutta se tuppaa olemaan sen verran arvokasta puuhaa ettei sille kannata uhrata enempiä voimavaroja.

Summa summarum: 85km mittariin ja muistutus siitä, että joskus jo pelkkä motoristin olemassaolo riittää provosoimaan heikkohermoisimpia. Pizzankääntäjän stereotyypistä huolimatta ajo maistui taas pitkästä aikaa oikein hyvältä.