Lukiessani tämä vuoden ensimmäisestä Moto1:stä (1/2010) Pekka Niinivaaran kirjoittamaa matkailuaiheista artikkelia, silmiini osui varsin mielenkiintoinen kohta, joka muusta sisällöstä irroitettuna nostatti hymyn kasvoille.
“…jos nyt jotain karkeita yleistyksiä pitäisi heittää, niin Suomen pääteillä 200km on verrattain helppo päivämatka. 600km taas vaatii useimmilla meistä jo hieman rypistämistä, eikä silloin jouda liiemmin tauoilla vetelehtimään. Esimerkiksi Norjan vuonoilla tuo olisi jo hyvinkin haastava taival yhden valoisan aikana. Ja mitä enemmän matkataan muualla kuin valtateillä, sitä hitaammin matka tuppaa edistymään, jolloin 200km voikin olla sopiva yhden päivän matka…”
Itselleni heräsi asiayhteydestä irroitetusta kohdasta ajatus, että mikäli päiväkohtaiset kilometrit omilla Norjan reissuillamme olisi säännönmukaisesti pyörineet 200km:n luokassa, niin aivan yhtä hyvin matkaa olisi voinut tehdä autolla. Eihän tuossa ajassa olisi ehtinyt ajamaan ollenkaan, heheh. Itse kun olen aina mennyt tuonne nauttimaan maisemista (huom. monikko) ja ennenkaikkea moottoripyöräilystä.
Toki on myös mainittava artikkelin kirjoittajan toteavan soveliaan päivämatkan olevan ennen muuta henkilökohtainen kysymys. Siinä kirjoittaja onkin aivan oikeassa, kukaan ei voi määritellä sopivaa ajomatkaa toisen puolesta. Vaikuttaapa tuohon vielä itse reissun tavoitteet ja käytettävissä oleva aikakin, aivan kuten artikkelista voi lukea. Ainakaan toistaiseksi ei omilla reissuilla ole vielä kertaakaan tullut tunnetta, että kilometrejä olisi tullut ahmittua mitenkään liikaa. Epäilemättä maailma taitaa olla täynnä ihmisiä, jotka pitävät allekirjoittaneen ja/tai Samin reissuja lähinnä “rautaperseilyn” touring-versiona…ehkäpä se on sitten niin, mutta jokaisesta moottoripyöräillystä kilometristä on nautittu täysin siemauksin päänsisäisiä akkuja lataillen. Tarkemmin kun miettii niin tuommoinen ~200 kilometriähän on melko sopiva iltalenkki raskaan työpäivän päätteeksi, heheh.
