Avainsana-arkisto: liikennekäyttäytyminen

Moottoritie on kuuma

Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja rykäisin pitkästä aikaa työmatkan VFR:n puikoissa. Ajaminen maistui kohtuullisen mukavalta ja käytin moottoripyörän ominaisuuksia siekailematta hyödyksi aamu- ja iltapäiväruuhkassa edetessäni. Eteneminen on aivan toista luokkaa kuin autoa käytettäessä vaikkei nopeusrajoituksia liiemmin ylittäisikään.

Edelleenkään ei voi kuin ihmetellä miten helposti umpiluupäiset autoilijat saavat muodostettua ruuhkat Helsingin sisääntulo- ja ulosmenoteille. Vasemmalle kaistalle jäädään kaivamaan nenää ja uppiniskaisesti, ellei jopa tahallaan, jarrutellaan vaikkei edessä olisikaan mitään syytä näin tehdä. Lisäksi turun moottoritiellä, Helsinkiin päin tullessa, on ennen ns. Histan suoraa oikealle kääntyvä mutka, jolloin tyypillisesti aurinko kääntyy paistamaan päin näköä. Näin tapahtuessa tässä mutkassa vauhti putoaa äkisti 120:sta noin 50:een vain ja ainoastaan sen takia, että heikkohermoisimmat survaisevat jarrua hätäännyttyään huonosta näkyvyydestä…mikä loppupeleissä johtuu vain omasta tuulilasin pesun laiminlyönnistä. Todella kätevää, varsinkin jos satut olemaan moottoripyörällä jossain tuolla välissä. Ruuhkissa ajaminen, oli kyseessä sitten auto tai moottoripyörä, vaatii melko hyvää pelisilmää, mikä valitettavasti puuttuu erittäin monelta ja seuraukset on mitä on…hihojen palaminen on taattu harva se päivä. Erittäin hyvä esimerkki tästä on Kehä I:sen liittymä, jossa oikeamman puoleisella kaistalla on 80:n rajoitus, kahdella muulla ollessa 100:n lätkä, ja on tukossa jo Nihtisillasta lähtien. Pahimmillaan puusilmäinen autoilija suorittaa liittymisen poistuvien kaistalle siten, että ajaa viimeiseen asti moottoritien keskikaistaa 100:sta ja lyö jarrut pohjaan tiputtaen vauhdin äkisti 20:een tai jopa pysähtyy kokonaan keskelle kaistaa. Mikä pahinta, erittäin usein vilkku laitetaan päälle vasta sitten kun vauhti on saatu tapettua. Tässäpä seuraa takana 100:sta tulevalle autoilijalle tai motoristille ns. paskahalvaus ja ylimääräistä ohjelmaa lukkojarrutuksen tai hätäväistön muodossa.

Eilen onnistuin onnekseni välttämään em. miinat vaikka aurinko paistoikin täydeltä terältä ja ruuhka oli ns. pahimmillaan, mutta tarkkana on oltava…kulkuvälineestä riippumatta.

Huolestuttavat alkutahdit

Kausi on tuskin kunnolla alkanutkaan kun voidaan todeta EMPY:n jäsenmäärän vähentyneen jo kahdella.

Kuten jo viime torstaina kirjoittelinkin niin ensimmäisen kerran viikate heilahti autoilijan käännyttyä motoristin eteen Euran suunnalla. Tänään pahin mahdollinen tapahtui myös Vantaalla kehä III:lla kuskin menetettyä, toistaiseksi tuntemattomasta syystä, pyöränsä hallinnan ja iskeydyttyä keskikaiteisiin. Tähän kun lisätään Vartin artikkelissakin mainitut muut kolarit, jotka eivät onneksi ole aiheuttaneet kuolonuhreja, niin voidaan todeta kauden 2009 alkaneen varsin mollivoittoisesti.

Kausi 2009 auki tälläkin suunnalla

Ehdin kuin ehdinkin tänään ulkoiluttamaan VFR:ää ajokauden avaamiseksi. Ensimmäinen ajelu muodostui lähinnä moottoritieköröttelystä kipaistessani Espoossa, Olarinluomassa, tankkaamassa.

Paluumatkalla törmäsinkin tämän kevään ensimmäiseen kusipäähän. Moottoritiellä eräs viininpunainen Megane, ajaessani oikealla kaistalla suurinta sallittua nopeutta, jättäytyi ohituskaistalla ollessaan pariinkin otteeseen väenvängällä peileissäni kuolleeseen kulmaan. Ensimmäisellä kerralla väänsin itse hieman kahvaa ja kirmasin muutaman sadan metrin päähän. Eipä aikaakaan kun Megane on takaisin rinnalla, tällä toisella kerralla oli jo vastavuoroisesti himmattava kaasua Meganen saamiseksi näkökenttään. Mokkakorvaisen kuljettajan ilmeily ja käytös autossa paljasti ettei kyse ollut todellakaan tahattomasta temppuilusta (sopii vaan ihmetellä, että mitä ja miksi ihmeessä?). Megane siis jatkoi kulkuaan ohituskaistalla ja oikean puoleisen kaistan tökkiessä olin pakotettu vaihtamaan kaistaa Meganen taakse. Ja kuinka ollakaan…Meganen tuulilasi tarvitsi kuuuuuuunnon pesua. Tässä vaiheessa kypärän sisällä napsahti, naru kireälle ja ohi pikapikaa Muhmudille kansainvälistä tervehdystä näyttäen. Väkivaltakin kävi mielessä, mutta se tuppaa olemaan sen verran arvokasta puuhaa ettei sille kannata uhrata enempiä voimavaroja.

Summa summarum: 85km mittariin ja muistutus siitä, että joskus jo pelkkä motoristin olemassaolo riittää provosoimaan heikkohermoisimpia. Pizzankääntäjän stereotyypistä huolimatta ajo maistui taas pitkästä aikaa oikein hyvältä.

Tutkimustuloksia ja vimpaimia

Tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan suuri osa Euroopassa tapahtuvista moottoripyöräonnettomuuksista johtuu kuljettajan puutteellisista havainnoista. Liekö sitten tästä innostuneena, Honda on esitellyt järjestelmän, jossa moottoripyöräilijää varoitetaan esim. risteysaluetta samanaikaisesti lähestyvästä toisesta ajoneuvosta.

Jos tutkimus olisi tehty pelkästään Suomessa niin siinä tapauksessa laitteisto tarvittaisiin henkilöautoihinkin. Järjestelmä varottaisi moottoripyöräilijää lähestyvästä mutkasta ja henkilöautoilijaa etuajo-oikeutetulla tiellä ajavasta moottoripyörästä. Vähenisiköhän näillä eväillä yleisimmät suomalaisten motoristien liikennekuolemat? Tuskin, parempi tulos voisi tulla pakottamalla autoilijat optikolle.

Lähde: Helsingin Sanomat

Ajonopeuksien tehovalvontaviikko

Liikkuva poliisi ilmoittaa 14.8. julkaisemassa tiedotteessaan viikolle 34 ajoittuvasta ajonopeuksien tehovalvonnasta. Valvontaa kohdennetaan tiedotteen mukaan erityisesti tieosuuksille ja paikkoihin missä liikenneonnettomuuksia on esiintynyt keskimääräistä enemmän. Lisäksi jo aiemmin aloitettua valvontaa koulujen läheisyydessä jatketaan myös.

Eli kannattanee pitää kaasukäsi ja -jalka kontrollissa pikavoiton välttämiseksi.

Itkua ja whinetystä

Aamu lähti kokonaisuutena liikkeelle erittäin nihkeästi ja hermot olivat sauhahtaneet pariin otteeseen jo hyvän matkaa ennen työmatkaliikenteeseen pääsemistä, jossa ei ainakaan helpotusta tullut. Päätin nimittäin matkata tänään auton sijasta mopottimella töihin. Kaikki menikin ihan hyvin eli pääsin ehjänä perille, mutta muutama asia jäi kalvamaan mieltä ja heräsi peruskysymys, että mikä joitain autoilijoita oikein vaivaa? Matkalla sain väistellä palavia tupakantumppeja, tuulilasinpesunestepilviä ja muuten vain väkisin samalle kaistalle tunkevia urveloita.

Itse en voi sietää sitä, että palavia tupakantumppeja viskotaan auton ikkunoista…en edes autolla liikkuessani ja mopottimella vielä vähemmän. Ei missään muuallakaan heitetä palavaa tupakkaa toisen syliin tai kulkineen päälle niin miksi sitten liikenteessä…ei pysty käsittämään. Mielipiteeni erään tumpin viskaajalle meni perille visualisesti kansainvälisen elekielen avulla.

Toinen asia, mikä menee yli ymmärryksen on se, että miksi tuulilasia pitää pestä runsaalla vedellä juuri silloin kun moottoripyörä on takana? Ymmärrän kyllä, että turvallisuussyistä lasi on pidettävä puhtaana, mutta joissain tapauksissa kytkös moottoripyörän olemassaoloon taustapeilissä on ilmeinen. Erittäin mukavaa aikana, jolloin suuri osa tuulilasinpesunesteistä on metanolipohjaisia.

Kolmas asia, joka saa sapen sauhahtamaan on samalle kaistalle väkisin änkeäminen moottoripyöräilijän kanssa ihan vaan sillä perusteella, että moottoripyöräilijä kyllä väistää jos ei muuten niin oman turvallisuutensa vuoksi. Syö miestä ja aiheuttaa melkoista verisuonen pullistumista otsalohkon suunnalla.

…ja kaikki tämä vain yhden aamun ja 45km:n pätkällä. Suomalainen liikennekulttuuri on perseestä.

Toki pitää tässä sen verran vetää takaisinpäin, että eksyy joukkoon fiksujakin ihmisiä. Esimerkiksi voisi nostaa erään, vasemmalla kaistalla edessäni ajaneen, autoilijan, joka siirtyi molempien kaistojen pysähtyessä automaattisesti piennarviivalle tehdäkseen minulle tilaa keskiviivalle. On siis olemassa ”eurooppalaistuneita” ihmisiä, joiden mielestä ”lanesplitting” olisi liikenteen seisoessa jopa suotavaa. Laki ja yleensä ~10% autoilijoista (karrikoitu hiha-arvio) on kuitenkin eri mieltä. Pysähdys oli kuitenkin lähes olematon, joten jätin tällä kertaa tilaisuuden käyttämättä.