Avainsana-arkisto: uusi pyörä

Kun isä VFR:n osti…

….eli tänään!!

Todellakin tänään 32900km ajettu V-Strommini vaihtui uuteen (…tai no vanhaan) kulkineeseen eli Honda VFR800 VTEC:iin. Pyörä on vuosimallia 2003 ja mittariin oli ostohetkellä kertynyt 20700km. Ensimmäisen itse ajetun pätkän perusteella voi näin V-Stromiin tottunut sanoa, että khyyyyllä lääääähteee ja ranteet venyyy. Ero on meinaan melkoinen ja nopeudet moottoritiellä karkaavat kuin varkain pitkälle laittomuuden puolelle. Skarppina saapi siis olla.

Melkoinen tyylin muutos tällä kertaa…vai mitä? 🙂

Vifferi etuvinkkelistä …ja sivulta… …ja tässä puolestaan jälkikasvun kera… …ja sokerina pohjalla, yllätys yllätys, näkymä takaa

Erään arvoituksen ratkaisu

Ostaessani nykyistä pyörääni ihmettelin tämän asiakirjojen joukossa olevia IP-Dynotestin dynolappuja ja oikeastaan sitä miksi kukaan käyttäisi vakiopyörää dynossa? Mielessä kävi myös, että onkohan pyörässä kenties ollut vapaammin hengittävä änkkäri tms. Jäljet eivät siihen kuitenkaan viitanneet, joten tulin siihen johtopäätökseen, että on vain haluttu tietää koneen kunto syystä tai toisesta sillä pyörä on ollut jo liikkeen omistuksessa mittausajankohtana.

Osuinkin tavallaan aika oikeaan ja yllätys oli melkoinen lueskellessani eilen tuoreinta MOTO-Ykköstä, jossa oli juttu V-Stromista käytettynä (syy miksi lehden ostin). Kaupassa näytin lehteä vaimolleni ja tokaisin virnistyksen kera: ”No kyllä se juttu sieltä sitten nyt tulee kun pyörä on jo ostettu!”. Äimistys oli vielä suurempi kun katselin kuvissa olevia pyörän kuvia…”Hemmetti, näissä kuvissahan on meikäläisen pyörä!!”. Palaset loksahtivat lopulta paikoilleen ja dynolappujen tarkoitus selvisi. Jutun lehteen kirjoittanut Veijo Saano on käyttänyt pyörää dynossa selvittääkseen käytetyn Stromin moottorin kunnon. Case closed!

Ympyrä sulkeutui

Kukapa olisi silloin 15-vuotiaana Suzuki PV:llä huristellessani arvannut, että vielä jossain vaiheessa palaan jälleen Suzukin puikkoihin. Ei tosin PV:n vaan pari hassua kuutiota isomman pelin sarviin.

Eilen hyvin palvellut afrikkalainen vaihtui Suzuki DL650 V-Strom vm. -04:een. Afrikkalaisella ehdin ajaa kaikkiaan n. 9000km ja samalla upottaa melkoisen summan varaosiin sekä tarvikkeisiin, joten ns. persnettoa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Vaihtohyvityskään afrikkalaisesta ei ollut kovinkaan kaksinen, mutta eipä voi 15 vuotta vanhasta pyörästä kovin suuria odottaakaan. Mikäli joku törmää rek.nro:lla BZ-295 varustettuun afrikkalaiseen tai harkitsee ko. kikottimen ostoa niin tältä sivustolta löytyy melkoisesti infoa itse laitteesta ja tarvittaessa saa vielä lisääkin sähköpostitse. Tuleva omistaja saa afrikkalaisesta hyvän ja luotettavan kulkineen, jolla pääsee kummasti mutkaista tietä eteenpäin. Vaikka taloudellisesti ”takkiin” tulikin niin afrikkalaisesta sain erittäin arvokasta kokemusta moottoripyörän roplaamisesta. Jos olisin aloittanut harrastuksen suoraan tuoreemmalla pelillä niin tuokin kokemus olisi jäänyt varmasti saamatta ja sormi olisi saattanut olla keskellä suuta pienenkin ongelman ilmetessä. Tokihan tuo V-Strom on jo sellainen tietotekniikkahirviö ettei itsellä taida juuri olla asiaa mennä koplailemaan. Perusjutut hoituvat kuitenkin nyt vähän eri ”tatsilla” kuin suoraan uuteen pyörään loikkaavalla.

strom_sivu.jpg strom_etuviisto2.jpg strom_etuviisto.jpg strom_edesta.jpg

V-Stromin mittariin oli ostohetkellä kertynyt 10800km ja nyt mittariin on kertynyt n. 400km lisää omia ajoja. Ensituntuma laitteeseen on erittäin positiivinen, kaikki toimii herkästi ja kulkua piisaa omiksi tarpeiksi riittävästi. Akuuteimpana tarvikeostona pitää Zegan laukkujen asentamista varten tilata raudat (raudat ovat tällä kertaa varmasti epäsymmetriset, joten toista jo olemassa olevaa laukkua ei tarvitsekaan vaihtaa) mahdollisimman pikaisesti, jotta Norjan reissulle tarvittavat tavarat saadaan mukaan. Takalaukku pyörässä onkin jo valmiina, joten sinnekin mahtuu mukavasti roipetta. Ei muutakuin kovaa ajoa…

Pyörän hankinta

Tulipa sitten vihdoinkin ostettua se ikuisesti mielessä kaiherrellut moottoripyörä. Ajatusta moottoripyörän ostamisesta ja omistamisesta on monestakin erittäin hyvästä syystä lykätty aina hamaan tulevaisuuteen. Moottoripyöräkortti tuli kuitenkin ajettua jo vuonna 1998. Viimeistään lapsen syntymä antoi aiheen olettaa tämän ikiaikaisen haaveen olevan lopullisesti haudattu, mutta muutto omalla sisäautotallilla varustettuun omakotitaloon sai tuon vanhan haaveen pintaan varsin voimaakkaana. Oman lisämausteensa tilanteeseen toi perhetutulta lainassa ollut Suzuki 450 GS vm. 1990, jolla piti suorittaa sittemmin peruuntunut kaverini Jarnon polttariajelu, ja toiselta kaveriltani Samilta lainassa olleet ajovarusteet. Varusteiden olemassaolo teki pyöränhakumatkalle lähtemisen erittäin helpoksi. Ehkäpä jopa hieman yllättäen rakas vaimokaan ei hanketta täysin teilannut ja pian oltiinkin tiellä, josta ei ollut enää paluuta. 

etu.jpg sivu.jpg taka.jpg mittaristo.jpg

Pyörä haettiin Moto-Katti Oy:ltä Kuopiosta ja luonnollisesti pyörä siirtyi länsi-uusimaalle ajamalla. Ennen kuin kotimatkalle päästiin, pyörään laitettiin liikkeessä uusi akku (syy tähän selviää myöhemmin). Ajomatka oli kuitenkin ensimmäiseksi pitkäksi ajoretkeksi vieraalla pyörällä yllättävän helppo tehtävä lukuunottamatta afrikkalaisen parjatun penkin aiheuttamia puutumia istumalihaksissa. Kuljettajan reaktiokykyä ja tämän pyörän hallintaa hätätilanteessa päästiin kotimatkalla testaamaan myös, puolen yön korvilla VT25:lla eteen pomppasi hirvi. Osuma ja pyörän hallinnan menetys oli enemmän kuin lähellä, mutta onneksi tilanteesta selvittiin melkoisella säikähdyksellä ja ennen kaikkea uskomattomalla tuurilla. Näky oli kuulemma kuitenkin takavinkkelistä katsottuna erittäin hurja ja osumaa oli pidetty varmana.

Kaikkiaan kilometrejä tuolle päivälle kertyi hieman toista tuhatta, joista siis n. 450km ”uudella” AT:llä, sillä aamupäivällä kävimme Turussa tutustumassa erääseen Yamaha Super Tenereen, josta ei kuitenkaan kauppoja syntynyt pyörän oltua jokseenkin loppuunajetun oloinen. Liike kehtasi ja kehtaa edelleenkin mainostaa pyörän reilun 16tkm mittarilukemaa. Reilua olisi tietty kertoa jo mainonnassa suoraan, että todellinen lukema on lähempänä 116tkm:a. Mitenpä sitä olisi voinut pienestä kuvasta arvata, mutta olisipa näin järjellä ajateltuna pitänyt tajuta, että 1992 mallisen pyörän ajomäärä ei voi olla noin pieni. Eipä hätä mitään ja talliin siirtyi luotettavasta tekniikastaan tunnettu Africa Twin vuosimallia 1991, joka näin jälkikäteenkin ajateltuna oli selvästi se parempi vaihtoehto muutenkin. Pyörän mittariin oli kertynyt yhteensä 53800km ja ulkoisen olemuksen mukaan tämä voisikin pitää suhteellisen hyvin paikkaansa.

Pyörän ostovaiheessa ja välittömästi sen jälkeen tein seuraavanlaisia havaintoja, jotka eivät pyörän luonteen vuoksi liiemmälti kuitenkaan säikäyttäneet:

  • Pyörä on kaadettu jossain vaiheessa elämänsä aikana.
  • Oikealla puolella etukatteessa syviä naarmuja.
  • Takajalkatapin kiinnikerungosta toinen korvake poikki.
  • Etukatteessa pieniä halkeamia lampun alla ja sen kehyksessä.
  • Takaposkissa tarroilla peitettyjä jälkiä kaatumisesta tai johonkin nojaamisesta.
  • Renkaat vaihtokunnossa.
  • Ketjut ja rattaat niinikään vaihdon tarpeessa.
  • Keula kolahtelee…syytä selvitellään kun keritään.
  • Jarrupalat alkavat olemaan myös ehtoopuolella, mutta pärjännee tämän ajokauden loppuun.
  • Kytkin raskas kuin mikä…kaivannee öljyä vaijeriin.
  • Äänenvaimennin kolahtelee kylmänä eli lienee vaihdon tarpeessa
  • Pleksin korkeus on juuri sellainen, että ilmapyörteet tulevat suoraan kypärään eli pleksille on tehtävä jotain jossain vaiheessa.

Yhteenveto: Pyörä on elämää nähnyt, mutta ei ihan toivoton tapaus ja on oiva kapine mopoilun aloittamiseen sekä soralle totuttelemiseen. Tällä kehtaa ja uskaltaa mennä vähän huonoimmillekin teille eivätkä mahdolliset pienet lisävauriot tule aiheuttamaan niin suurta harmitusta kuin jos kyseessä olisi pakasta vedetty uusi pyörä. Lisäksi pyörää valitessa yhtenä kriteerinä oli, että tämän tulisi kantaa kahta ihmistä tavaroineen riittävän hyvin. Pikaisen kokeilun perusteella en epäile tätä yhtään, tosin takajousitus kaivannee pientä huoltoa huojakkuuden poistamiseksi. Lisänimi ”tykkilavetti” on pyörälle varsin osuva sillä, varsinkin lastattuna, pyörä on melkoinen järkäle siirreltäväksi ja aika tullee näyttämään, että miten pahoihin paikkoihin tällä tulee jäätyä jumiin.