Avainsana-arkisto: Valo- ja videokuvaus

Päiväni uutiskuvaajana

Lähistöllä riehui pieni tulipalonpoikanen enkä malttanut olla menemättä paikalle kameran kanssa. Tuloksena oli aimo kasa otoksia, joista yhden Helsingin Sanomat kelpuutti nettiuutisointiinsakin. Hesari tosin pakkasi kuvaa melkoisesti esitysteknillisistä syistä, joka annettakoon anteeksi, sillä onhan tuo sen verran ainutkertainen tapaus omalle kohdalle. Varsinkin kun tuosta tuli jopa tienestiäkin 100 euron verran.

Useampia kuvia löytyy munhiekkiksen galleriasta, eli täältä. Valitettavasti olin liikkeellä ainoastaan 18-50mm:sen lasin kanssa, joten lähikuvia en saanut aikaiseksi. Tuulen suunta määritteli melko tehokkaasti kuvaussuunnan, joten kuvakulmissa ei juurikaan vaihtelua ole tarjolla.

Tähdet, tähdet

Näin ikävuosien karttuessa sitä on vaivihkaa tullut mukavuudenhaluiseksi ja ennen kaikkea laiskaksi. Pakkasen paukkuessa ulkona sitä suuntaa autolta mieluummin kiireen vilkkaa sohvalle lämpimän viltin alle kuin jäisi ulos maailmaa ihmettelemään. Niinpä kirkkaina pakkasiltoina ja -öinä taivaalla avautuva näkymä on päässyt pahan kerran unohtumaan tai muuten jäämään huomiotta.

Lapsuudesta toki tulee mieleen kun talvisaikaan läheisellä urheilukentällä, tämän valojen sammuttua, kaadettiin jääkiekkomaalit ja jäätiin verkkoihin lötköttämään vain taivaankantta katsellen. Siinä vierähti tunti jos toinenkin katsellessa ”äärettömyyteen”. Pojjaat muistanevat nuo hetket?

Tänään poikkesimme iltaseltaan vaimon ja pojan kanssa läheiselle kentälle luistelemaan, ja kuinka ollakaan, hämärässä metsäisellä kävelytiellä huomiomme kiinnittyi pilvettömään taivaaseen ja sen kirkkaana tuikkiviin tähtiin. Pitkästä aikaa tuota saattoi katsella kiireettä. Näky oli henkeä salpaava ja pohdimmekin, että miltähän taivas mahtaisi näyttää esim. mökiltä tarkasteltuna, jossa häiritsevät valonlähteet ovat kortilla. Pitänee ottaa vielä tämän talven aikana selvää ja pistää kamera jalustoineen töihin. Mielessä kajastelee tietty mm. Janne Heimosen nappaamat upeat taivaskuvat (huomaa myös RSS-syöte alhaalla vasemmalla).

Taivasta tuijotellessa oli tunnustettava se seikka, ettei taivaalla ollut muuta tuttua kuin Kuu, Venus ja Otava. Mieluustihan sitä tuosta enemmänkin ymmärtäisi, joten kotona oli laitettava Google töihin ja kaivettava tähtikarttoja esiin. Löysin kyllä tähtikarttoja, mutta varsinainen täysosuma tuli Stellarium-nimisen ilmaisohjelman myötä. Ohjelmaan voi syöttää omat koordinaattinsa, jolloin ohjelma mallintaa taivaan eteesi juuri sellaisena kuin sen omin silmin näkee. Aivan mahtava proggis!!! Suosittelen todella lämpimästi tutustumista mikäli taivaalla tuikkivat tähdet kiinnostavat. Negatiivinen puoli tässä on se, että juuri nyt alkoi suunnattomasti sapettamaan läppärin puute, sillä mikäpä olisikaan parempaa kuin painua vaikkapa pellolle läppäri kourassa ja avata ko. ohjelma. Eipä voisi taivaankappaleiden arpominen enää helpommaksi muuttua.

Niin…juu, oli ehkä vähän hutera aasinsilta valokuvaukseen, mutta tarkoitus pyhittää keinot…enkä muuten malta olla siteeraamatta Rauli Badding Somerjokeakaan:

Saapunut luokseni yö on
silmäni luon taivaaseen
tumma se katto tähtinä tuikkii
on katseensa tutkimaton
suunnaton tähtien määrä häipyen kaukaisuuteen
niin pientä rataa maapallo makaa omaansa ain’ uudelleen

Sivuston kuulumisia

Uusi vuosi ja uudet kujeet; valokuva-galleria on muuttanut kuvat.fi -palvelun alle ja aiemmin käytössä ollut WPsimpleviewer-plugin on poistettu tyystin. Käytetty plugin omasi muutamia ominaisuuksia, jotka aiheuttivat niin paljon harmaita hiuksia, että kuvien uppiminen jäi, muutamaa kokeilua lukuunottamatta, sangen vähäiseksi.

Uuteen galleriaan pääset joko yläpalkin kautta tai sitten klikkaamalla tästä.

Mainittakoon vielä, että ko. galleria esittelee lähinnä valokuvausharrastukseni onnistuneimpia tuotoksia, reissukuvien pysyessä ”upotettuina” itse matkakertomuksiin. Tästä päästäänkin suhteellisen näppärästi aasinsillalla siihen, että keskeneräiseksi jäänyt Norjan turneen reissurappari on saanut jatkoa yhden päivän osalta ja on löydettävissä siis täältä

Maailmassa jotain vikaa?

Kuvauskaluston uusinnan jälkeen olen keskittynyt enemmän valokuvausaiheisiin ja vähemmän moottoripyöriin tai moottoripyöräilyyn yleensä. Niinpä onkin luontevaa kirjoittaa pari sanaa…yllätys…yllätys…valokuvauksesta.

Eräällä valokuvausaiheisella palstalla eteeni tuli linkki kuvasarjoihin, jotka saivat pohtimaan maailmaa jossa nykyään elämme. Samaan aikaan jossain on niin paljon kärsimystä ja surua, kun taas toisaalla palloa potkivan miljonäärin suurimpana ongelmana on saada peliväline kahden tolpan väliin kansan hurratessa. Pohtikaapa tuota kontrastia ilman kenenkään syyllistämistä, melko irvokasta…eikö?

Kamera on mahtava instrumentti ja tuskin kukaan voi väittää mitään muuta tarkastellessaan linkin takaa löytyviä kuvasarjoja. En kuitenkaan suosittele katsomista herkille henkilöille, sillä melkoinen osa otoksista vaikuttaa vahvasti katsojan tunteisiin.

Reppuostoksilla Sulo Vilenin hengessä

Uuden kameran oston jälkeen totesin vanhan filmi-järkkärini olkalaukun olevan vain tilapäinen ratkaisu D60:n roudaamiseen. Melko pian oli selvää, että vain reppumallinen ratkaisu tulisi kysymykseen. Itseasiassa, olenkin jo aikaa sitten löytänyt ”juuri-sen-oikean” moottoripyöräilykäyttöäkin silmälläpitäen, mutta ongelmana on tuotteen julmettu hinta.

Tarve repulle oli kuitenkin akuutti, joten päätin hankkia tässä vaiheessa jonkin mahdollisimman halvan, mutta suhteellisen käytännöllisen repun, jolla tulisin toimeen toistaiseksi. Pisimpään mietin Clas Ohlsoniltakin löytyvää 47 euron hintaista Lowepron Fastback 100:sta, mutta totesin laiteosan aivan liian pieneksi. Reppu olisi ollut kyllä taattua Lowepro-laatua. Lopulta löysin sattuman kautta Motonetin listoilta maininnan kameraselkärepusta, jolla ei olisi hintaa kuin hieman alle 33 euroa. Sisäinen Sulo Vilen heräsi ja päätin poiketa tuota ihmettelemään.

Ulkomitoiltaan pienehkö reppu osoittautui hintaansa nähden yllättävän asialliseksi, joten ostopäätös oli helppo rumuudesta huolimatta. Reppu ei luonnollisestikaan yllä Lowepron tai Tamracin laatutasolle…ei puhettakaan, mutta mukana on kuitenkin integroitu sadesuoja (repun alla erillisessä lokerossa) ja säädettävä sisäosa, jossa tilaa useammallekin ”lasille”. Tripodikin kulkee mukana hyvin…nimittäin kädessä, sillä repussa ei paikkaa sille ole (kompromissi käytännöllisyyden suhteen tuli siis tehtyä). Monopodin saa kyllä osittain repun kyljessä olevaan taskuun tungettua siten, että pysyy matkassa.